Lizzy

Rouva
  • Viestit

    9
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Lizzy

  • Taso
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Espoo
  1. Ajattelinpa kaivaa tämän vanhan ketjun esille laittaa vielä päivitystä tuosta alkuperäisestä tilanteesta, kun onhan se aina kiva tietää miten loppujen lopuksi kävi. Kesäkuussa 2006 mulla oli siis todella paha mieli kaasoni käytöksestä. Mietin ja itkeskelin asiaa pari viikkoa, oli muuten ehkä ikävimmät fiilikset mitä koskaan kenenkään ystävän kanssa ollut. Kerroin toiselle läheiselle ystävälleni sitten pahasta mielestäni ja sen keskustelun aikana mulle kirkastui että en todellakaan halua sitä ihmistä lähelle itseäni tärkeänä päivänä. Soitin kaasolle samantien ja yritin vielä avata keskustelua, onko jokin vialla ym. Hän huusi raivostuneena minun olevan törkeä jne. Sanoin sitten että ehkä on parempi ettet ole kaasona ollenkaan etkä tule häihin. Lähetimme vielä pari sähköpostia asiasta mutta ei auttanut, tuntui kuin hän olisi vaan täynnä vihaa. Pyysin kahta muuta hyvää ystävääni kaasoiksi ja he suostuivat ilomielin tehtävään. Hääpäivä oli ihana ja onnellinen ja mulla oli kaksi ihanaa kaasoa tukenani. Jälkeenpäin mulla on ollut todella hyvä olo tästä päätöksestä. En nyt kaikkia yksityiskohtia tähän viestiin laita, mutta olen jälkikäteen tajunnut että ex kaason kanssa olimme kasvaneet erilleen jo jonkin aikaa ja ilmeisesti sitten kateus sen ystävyyden lopullisesti pilasi. Emme ole olleet yhteyksissä tämän jälkeen ja täytyy sanoa että ikävä ei ole edes ollut.
  2. Tämä on vähän OT mutta vähän aikaa sitten oli juttua jossain naistenlehdessä pareista jotka ovat tavanneet, muuttaneet yhteen ja perustaneet perheen todella nopealla aikataululla päälle kolmekymppisinä. Yksi pari oli mennyt kihloihin, muuttaneet yhteen JA alkaneet odottaa esikoistaan 6 viikon sisällä tapaamisestaan ja hehkuttivat miten se toinen tuntui heti vaan niin oikealta. No, tuo oli extreme esimerkki ja oli mulla pointtikin, eli se, että musta myöskään päälle kolmikymmisten nopeasti sidotuilla avioliitoilla ei välttämättä ole paras mahdollinen pohja onnistua. Eli ikä ei ole ainoa joka ratkaisee, toinen olisi hyvä tuntea hyvin ja ensirakastumisen huumasta siirrytty seuraavaan vaiheeseen jossa näkee ja hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, ennen kuin sitoudutaan loppuelämäksi. Itse tapasin mieheni 22-vuotiaana, ja 4 vuoden kuluttua menimme naimisiin. Nyt 1,5 v onnellista aviota takana. 18-vuotiaana en vielä missään nimessä olisi ollut valmis sitoutumaan vaikka silloinen poikaystävä sitä ehdottelikin...
  3. Pakko kommentoida tänne tuosta Roaccutanista kun terveyskeskuslääkärinä aihe kiinnostaa Se on tosiaan tarkoitettu vain vaikean, muulle hoidolle (kuten antibioottokuurit ja paikallishoitovalmisteet) reagoimattoman aknen hoitoon. Se voi aiheuttaa vakavia mielialahäiriöitä ja muita haittavaikutuksia. Toisaalta jos kaikki varotoimet tehdään, huolehditaan ehkäisystä jne niin varmasti siitä on monelle ollut iso apu. Mutta mielestäni aknen pitää olla melko paha ennenkuin kannattaa alkaa Roaccutania käyttämään. Pitää punnita aknen haitat vs. lääkkeen mahd. haitat. Roaccutanin "vaarallisuudesta" kertoo myös se, että sitä saavat määrätä vain ihotautilääkärit ja asiaan perehtyneet lääkärit ja että hedelmällisessä iässä olevalle naiselle saa määrätä vain 30 vrk annoksen kerrallaan ja tällöinkin resepti on voimassa vain 7 vrk. Että näin. Joillekin tosiaan sopii hyvin, akne paranee ja kaikki ok mutta joillekin voi tulla ikäviä sivuvaikutuksia.
  4. Hei mumbojumbo! Selvennän vielä että olemme kaason kanssa riidelleet viimeksi 8 vuotta sitten. Itse en edes muista mistä. Sitä edellinen kerta josta hän oli loukkaantunut tapahtui vielä kaukaisemmassa historiassa, 11 vuotta sitten. Eli kyse ei todellakaan ole mistään sellaisesta että kiukuttelen hänelle jatkuvasti. 3 vuotta sitten loukkaannuin hänelle sellaisesta että olimme sulhon kanssa järkänneet mökin juhannukseksi kavereille ja hän siellä sitten sanoi muille kavereilleni että tuli koska ei ollut muita suunnitelmia. Ja en siis silooin todellakaan mitenkään raivonnut tai kiukutellut vaan pyysin jutella kahden kesken ja kerroin että se mitä hän sanoi loukkasi mua. Mulla on paljon hyviä ystäviä ja niinkuin ystävien kanssa joskus käy niin joidenkin kanssa joskus ollut riitaa. Mutta kukaan muu ystävä ei ole sanonut mulle tällaisesta. Mun mielestä ystävyyteen pitää kuulua se että voi sanoa jos on jostain loukkaantunut ja ystävän kanssa voi myös sopia ja unohtaa. Ymmärrän kyllä kaasoani. Olen tarjoutunut vapauttamaan hänet tehtävästä kuten ehdotit mutta hän ei sitä halua, kuten ilmenee edellisestä viestistäni.
  5. Kiitos kaikille tuesta ja hyvistä neuvoista! Soitin sitten eilen kaasolle ja sanoin että tämä kaaso-asia jäi mulle vielä vähän epäselväksi...kerroin että mulle oli jäänyt paha mieli kun hän sanoi että hoitaa rooliansa velvollisuudesta, ja kerroin että haluan hommaan jonkun joka on mukana koko sydämellään ja iloinen mun puolesta. Kaaso sanoi että oli tosiaan vain sanonut kyseiset asiat vihaisena eikä niitä tarkoittanut, ja että haluaa kyllä olla kaasona ja hoitaa homman niin hyvin kuin osaa ja tottakai on iloinen mun puolesta. Ja että kun sanoi ettei voi luvata tunteistaan sinä päivänä niin tarkoitti että ei voi olla ihan varma mitkä fiilikset itsellä on, mutta että se päivä on mun päivä ja hän tukee mua kaikessa. Nyt on siis ihan jees fiilikset. Hyvä että asia tuli puhuttua. Kaaso on vanhin ystäväni ja tietysti haluan säilyttää ystävyyden. Luulen myös että kaasolla itsellään on ehkä vähän vaikeata nyt, 3v. kestänyt suhde loppui viime vuonna mutta hän vielä käsittelee asiaa ja tapailee exää kaverina, tämän että ovat vielä yhteydessä ja homma on "harkinnassa" sain siis kuulla vasta viimeksi kun olimme syömässä. Tuen häntä tietysti tässä minkä voin ja aionkin tulevaisuudessa enemmän ottaa puheeksi hänen asioitaan, ne ovat ehkä jääneet taka-alalle hääsuunnitelmien takia. No mutta eiköhän tämä tästä! Hyviä hääodotteluja kaikille!
  6. Tulin juuri kotiin, oli tapaamassa kaasoani. Pakko vähän vuodattaa tänne, on ajatukset niin sekaisin ja paha olo. N. kuukausi sitten mulla oli hetkellisesti todella vaikeaa, en viitis paljastaa tarkemmin mutta hyvin läheinen ihminen oli sairaalassa ja serkkuni ollut onnettomuudessa. Lisäksi mulla oli työ- ja opiskelustressiä aika tavalla. No, menimme silloin kaason kanssa kahville. Kaaso oli 10 min myöhässä, josta suutuin...mutta noin 10 min päästä pyysin anteeksi suuttumistani ja kerroin että mulla oli vaan tosi paha mieli muista jutuista. Kaaso sanoi ymmärtävänsä ja halasi mua yms yms ja luulin että kaikki oli hyvin. No, n. kuukausi meni ja mun synttärit siinä myös. Kaasosta ei kuulunut mitään. Nyt sitten otin häneen yhteyttä itse koska halusin tavata, mulla oli sellainen olo että jotain on pielessä tai hän on jostain vihainen kun ei ollut soittanut synttäreinäni tai kysellyt miten menee (olin kuiteskin kertonut viimeksi nähdessämme että ei mene hyvin, masentaa ja häiden suunnittelu tuntuu turhanpäiväiseltä kun huolestuttaa vain läheisten terveys). No, menimme syömään ja aluksi vielä pyysin anteeksi edellisen kerran takia. Kaaso siihen että ei halunnut ottaa puheeksi mutta voisinko olla purkamatta tulevaisuudessa pahaa oloani häneen. Kuulemma oli todella loukkaantunut viime kerrasta ja alkanut miettiä asioita ja todennut että mä olen häntä aikaisemminkin loukannut ja hänellä paha olo mun tapaamisen jälkeen ja muisti kaikkia juttuja mitä oli tapahtunut n. 10v sitten...Olen temperamenttinen ihminen ja meill on ollut riitoja, mutta luulin että ne on kaikki sovittu ja että viime kerta oli sovittu. Kaaso vielä lisäsi että hän aikoo hoitaa kaason homman velvollisuudentunnosta kun on siihen lupautunut mutta olisi hyvä pitää vähän miettimisaikaa meidän ystävyyden kanssa. Sanoi vielä että siis tekee kaiken mitä on sovittu häiden suhteen mutta "ei voi luvata mitä tuntee" ja ei voi olla ihan että jee jee ihanaa... Elikkä, ongelma on tällä hetkellä että en halua kaasoa joka ajattelee musta ja meidän häistä noin. Vaikka "sovimme" asian ja oli ihan kivaa loppuillasta, asia jäi kaivamaan mieltäni. Hääpäivä on kuitenkin tosi tärkeä, enkä haluaisin silloin vierelleni ihmistä joka "ei voi luvata mitä tuntee" eli ei voi luvata mitä musta ajattelee...haluan ihmisen joka on aidosti onnellinen puolestani ja tukee mua, onko se liikaa pyydetty? Kaaso on jo järkkäämässä polttareita, ja häät ovat 2 kk päästä, joten on vähän huono aika vaihtaa kaasoa. Kutsukorteissakin on jo kaason nimi ja puhnumero ilmoittautunisen vastaanottajana mun ja sulhon äitien lisäksi. Juhlaohjesäännön prittaamme ensi viikolla ja siihen ois toki vielä mahdollista esim. laittaa kahden kaason nimet, joista toinen ois tämä alkuperäinen ja toinen eräs läheinen ystäväni jonka kaasona itse olin ja joka varmasti olisi tukenani ja iloitsisi puolestani ja jonka tunteisinn voisin luottaa... Arvostan toki kaikkea mitä kaasoni tekee mutta siihen tulee vain hyvin karvas lisämaku jos tiedän hänen toimivan velvollisuudentunnosta. Tuntuisi paremmalta itse asiassa kuin jos kaaso vain peruisi. Äh, en tiedä mitä tekisin! En haluais murehtia tällaisia nyt...Pitäiskö vaan antaa kaason hoitaa velvollisuutensa "nimellisesti"? Mun luokse tulee kuitenkin häitä edeltävänä iltana mun tyttökavereita ja kaaso pääsee paikalle ehkä vasta myöhään illalla. Kampaajalle ja meikkiin oltais menossa yhdessä. Kaaso ei juonna mitään joten sekään ei ole ongelma. Onhan mulla muita ihania kavereita :-[
  7. Meillä kaason tehtäviin kuuluu: suunnitella ja hössöttää mun kanssa järkätä polttarit ohjelman suunnittelua bestmanin kanssa auttaa hääpaikan koristelussa olla mun tukena ja seurana häitä edeltävä yö ja hääpäivän aamu musiikki kirkossa mahdollisesti häävalssin toteutus lisäksi hän tulee katsomaan pukuja kanssani...toivon että työmäärä on sopiva eikä hän rasitu liikaa
  8. Vietämme häitä sulhon vanhempien luona, jossa myös vietämme hääyön. Joten aamulla käymme varmaankin saunassa, sitten siivoillaan juhlan jäljiltä, katsellaan lahjoja ja syödään ruokien jämiä. Suunnitelmissa olisi parin päivän sisään lähteä häämatkalle joten tollanen rento päivä sopii vallan mainiosti mulle. Eka päivä vaimona!