Meillä oli vihkiminen juhlapaikalla ulkona. Vihkimistämme ei ole kyseenalaistanut kukaan muu kuin omat vanhempani. Kaikki muut vieraat, jotka ovat kommentoineet vihkimistä jälkikäteen, ovat pitäneet sitä erittäin kauniina tapahtumana ja kehuneet sitä. Ainoastaan oma äitini on sitä mieltä, että oikeastaan hänen silmissään emme edes ole pyhässä avioliitossa, kun meitä ei ole vihitty kristillisin menoin. Ja ei sillä tuomarillakaan mitään kovin ihmeellistä sanottavaa siinä puheessaan ollut, niin että ei se juuri liikuttanut, sanoo hän. No, minuahan tuollaiset kommentit loukkaavt aika paljon, kun kysessä oli meille kuitenkin erittäin tärkeä hetki ja puheenkin olimme saaneet suunnitella tuomarin kanssa yhdessä. Äitini itketti minua myös etukäteen aika paljon, esim. kun kerroin puhelimessa, että olimme menneet kihloihin ja olin itse kovin onnellinen ja kuvittelin kuulevani onnitteluja, ensimmäinen kysymys oli, että no, menettekö nyt sitten kirkossa vai ette. Ai ette, no eihän siinä sitten tarvi mitään hääpukuakaan hankkia... Nyt ollaan sitten väännetty kättä tulevan lapsen kastamisesta ja sama meininki jatkuu. :'(