Sitoutumista pelkääminen tai säikähtäminen on ihan normaalia eikä sitä kannata ruveta suuremmin miettimään, ennen kuin siis on oikeasti aihetta. Meidän suhteessa minä olen ollut aina ensin valmiina kaikkeen: muuttamaan yhteen, menemään kihloihin ja sitten naimisiin... Aina kun on tullut sellainen fiilis, että voisihan sitä taas vähän sitoutuakin enemmän niin olen sulholle sanonut olevani valmis ja sitten odottanut, että hän löytää itse saman tunteen. Ja aina se on sieltä löytynyt vaikka aluksi olisikin vähän pelottanut. Ei kannata mennä hätiköimään, jos ei ole aivan varma asiasta, ei se toinenkaan loukkaannu jos sanoo että nyt kyllä vähän pelottaa. Kuitenkin itselleni kihlaus merkitsee avioliittoa ja avioliitto kunnes kuolema meidät erottaa, joten sillä on minulle suuri painoarvo. Mutta jos vähän het kihlauksen jälkeen tuntuu kummalliselta niin se vaan kuuluu asiaan. Silloinhan sulho saa vielä kipinöintiä aikaiseksi Näin ainakin meillä, ei se mitään jännitystä ollut vaikka aluksi luulinkin.
