pippuri-81

Tämä on mun mielestä huippu ja tulee meidän häiden biisilistalle johonkin väliin. Kuulin ensimmäisen kerran muistaaksen 4 häät ja yhdet hautajaiset leffassa. CAN'T SMILE WITHOUT YOU Chorus: You know I can't smile without you I can't smile without you I can't laugh and I can't sing I'm finding it hard to do anything You see I feel sad when you're sad I feel glad when you're glad If you only knew what I'm going through I just can't smile without you You came along just like a song And brightened my day Who would believe that you're part of a dream Now it all seems light years away You know I can't smile without you I can't smile without you I can't laugh and I can't sing I'm finding it hard to do anything You see I feel sad when you're sad I feel glad when you're glad If you only knew what I'm going through I just can't smile Some people say happiness takes So very long to find But I'm finding it hard Leaving your love behind me, so you see I can't smile without you I can't smile without you I can't laugh and I can't sing I'm finding it hard to do anything You see I feel glad when you're glad I feel sad when you're sad If you only knew what I'm going through I just can't smile without you

Meille tulee häätanssi, ihan siitä syystä että näin halusimme. Kaaso ja bestmanit tietävät asiasta monetkaan muut ei. Kappale on Ben E. Kingin "Stand by me". Soitetaan se cd:ltä, koska siinä on mukana jouset ym kaikki, mitä meidän bändin pojat eivät ymmärrettävistä syistä pysty järjestämään. Tämän kappaleen jälkeen on muutama erittäin tarkasti valittua valssia ym tanssimusiikkia (ettei kaikki mummot järkyty...) Iik häihin enää kuukausi....

juu ei väitellä, jokaisella on niin omat mieltymyksensä ja näkökulmansa ja se tosiaan on sun kotimaa (Kävin urkkimassa sun päikkyä), niin tottakai sitä puolustaa =)

Hmm... tässä myös aikaisempaa tekstiäni, jonka olit varmaan myös huomannut... Ja tuota jenkkipointtiasi en ihan sisäistänyt lähinnä baseball-kohtaa, sillä olen hyvin tietoinen siitä, että dommaripelaajia hankitaan sinne taitojensa vuoksi ja hehän ovat kotimaassaan käsittääkseni hyvinkin isoja staroja. Ja tosiaan kävimme myös ihailemassa paikallisia nuoria kykyjä ja heidän pelitaitojaan. Kyllähän suomalaisetkin NHL-tähdet lähtevät jenkkeihin, jos nyt ei paremman elämän takia niin paremman palkan. Miksei? Jenkkiajatuksia vielä sen verran että meitä luultiin aina jenkeiksi, Suomea Usan osavaltioksi, tv-kanavilta seurasimme jenkkikanavia jne. Yhdistit ehkä vähän liikaa kirjoituksesta sanat jenkkeihin ja baseball, tai sitten en täysin ymmärtänyt... Mutta se siitä.

jatkuu... Lauantai – Sunnuntai 5-6.2.2005 Sosua oli kokonaisuudessaan kohtuullisen tylsä paikka, jossa ei käytännössä tapahtunut juuri mitään ja joka ei varsinaisesti erottunut joistain Eurooppalaisista rantakohteista muusta kuin siinä, että siellä oli suurin osa tummaa kansaa eikä Suomalaisia tosin näkynyt, hyvä välillä näinkin päin. Harmiksemme tuuli oli erittäin kova ja tyrskyt valtavia punaisen lipun osoittaessa, ettei uimaan olisi edes saanut mennä. Rantaviiva oli Sosuan päärannalla noussut niin korkealle aaltojen takia, ettei pyyhkeitä tai aurinkotuoleja saanut asetettua paljaalle rannalle, vaan ne piti laittaa puiden alle auringolta piiloon. No, niillä mennään mitä annetaan, joten piti tyytyä pulikoimaan omalla uima-altaalla ja kärventymään siinä auringon paahtaessa yli kolmeakymmentä trooppisessa ilmastossa. Uima-allas alue oli kyllä todella vehreä ja piristävä palmujen koristaessa sen reunusta. Täällä ei juuri shoppailtavaa ollut niin markettien kuin pikku kojujenkaan merkeissä, joten rahamme katosivat lähinnä ruokaan. Tommin iloksi Amerikkalaisen jalkapallon (onhan tämä kukkakeppi joskus itsekin pelannut kyseistä lajia) suuri finaali, Super Bowl, pelattiin juuri tuolloin matkan aikana (6.2) ja Dominikaanisessahan seurataan pelkästään sitä mitä jenkkilässä tapahtuu, joten Super Bowlia tuli suoraan FOX:lta suorana joka toisessa baarissa. Kävimme naatiskelemassa oluset ja limut paikallisessa baarissa, jossa oli muita ulkomaisia katselemassa samaista urheilua. New England voitti Philadelphian 24–21. Paikallisten nuorten baseball lupaustenkin otteita tuli käytyä katsomassa erään koulun pihalla. Pakko sanoa, kun noista tietynlaisista tytöistä tuli luettua ennen matkaamme, että niitä riittää juuri Sosuan kuppiloissa, niin aivan oikeassa olivat nämä havainnot. Nämä maksua vastaan tiettyjä palveluita tarjoavat naiset olivat sen verran röyhkeitä, etteivät välittäneet, vaikka mies on oman naisensa kanssa liikkeellä, silti nämä saattavat yrittää onneaan. Eräs uros ei päässyt rauhaan laumalta kyseisiä ammattiryhmän edustajia, vaikka aivan selvästi ilmoitti, ettei ole kiinnostunut näistä viihdyttäjistä. Ymmärtäähän sen kuitenkin, sillä maassa, jossa työttömyys on 60 % luokkaa ja jossa näiden ihmisten palkka-ansiot (vuodessa n. 2000 USD) ovat aivan naurettavan pientä luokkaa kotoiseen Suomeen verrattuna, jollainhan heidän ruokansa pitää ansaita. Jotain kertoo se, että Yhdysvalloissa asuvat miljoona Dominikaanilaista muodostaa USA:n suurimman vähemmistöryhmän suhteutettuna oman maansa väestölukuun. Dominikaanisessa asuu reilut seitsemän miljoonaa ihmistä, joilla näistäkin varmasti monella on vielä unelmana päästä jenkkeihin paremman elämän toivossa. Tiivistettynä voisi sanoa, että luonto oli kaunista, mutta itse keskustassa aika rähjäistä ja köyhää.

jatkuu... No, täällä odotimme vielä tunnin verran, kun turistit ja paikalliset lähtivät kohti omia seikkailujaan ja seuraavat tulivat jatkamaan kohti samaa Puerto Platan lentokenttää, johon me olimme matkalla. Lentomatka oli vain tunnin mittainen, joten se taittui melko nopeasti ilman kummoisempia kärsimyksiä. Pääsimme saman tien kosketuksiin paikalliseen tapaan, jonka mukaan valkonaamat ovat rikkaita ja näiltä tulee yrittää saada heidän ylimääräiset rahat tarjoten ystävällisesti omia palveluksiaan. No eipä siinä mitään, kohteliaita nämä heput olivatkin, mutta välillä olisivat saaneet vähän rajoittaa vedätysyrityksiään. Ensimmäinen kaveri otti Hannan repun kantoon ja vinkkasi meille taxin aivan vierestään, joten pääsimme saman tien matkaan. Harmi vain, että samainen kaveri yritti saada meitä maksamaan hänelle sen 20 US Dollaria, jonka taximatka hotellillemme Sosuan kaupunkiin maksoi. Annoimme hänelle kuitenkin pari Dollaria juomarahaa ja kuskille tietenkin matkan maksun perillä. Oli jo myöhä ja pimeää, kun saavuimme lentokentälle eikä ”taxin etsijä”, itse kuski eikä kukaan muukaan tiennyt missä ensimmäisten kolmen yön hotellimme sijaitsi, vaikka näytimme tämän kartalta ja annoimme osoitteen ja luonnollisesti paikan nimen, joka oli ”Paraiso de Colon” eli ”Siirtokunnan paratiisi”. Hetken seikkailun jälkeen löysimme kuitenkin kaupungin laitamilla sijaitsevaan hotelliin ja pääsimme lepäämään puolentoista vuorokauden reissaamisen jälkeen. Oli kohtuullisen mukava tunne päästä suihkuttelemaan ja oikomaan koipiaan. Sängyllemme oli aseteltu kivasti pyyhkeistä kuvioita ja kukkien lehtiä näiden päälle. Itse hotelli ei välttämättä ollut niiden 55 Dollarin arvoinen, jota siitä piti pulittaa per yö. Toisaalta paikka ja sen ympäristö olivat mukavat, mutta itse huone oli hieman ränsistynyt ja peilikaapit ruosteessa. Ehkäpä sitä vain odotti enemmän netistä saamien kuvien perusteella.

ja jatkuu... Perjantai 4.2.2005 Airport-taxin pikkubussi kurvasi pihaamme joskus neljän tienoilla aamuyöstä hakemaan tulevia seikkailijoita kohti uusia seikkailuja. Unen pöpperössä tuli vielä tarkistettua paikan päällä olevien hotellien osoitteet ja numerot ja printattua vahvistukset hotellivarauksista. Jostain syystä emme osanneet tässä vaiheessa luottaa, että kaikki pelaa samalla tehokkuudella kolmannen maailman maissa kuin täällä Suomessa. Eli nämä ja kopiot passeista ja luottokorteista, lentoliput, rahaa ja eikun kyytiin. Menimme siis yhteiskyydillä toisen pariskunnan kanssa lentokentälle hyvissä ajoin jännäämään ja tekemään viime hetken paniikkiostoksia lentokentältä. Reittimme koostui ensimmäisestä KLM:n lennosta aamuvarhaisten salkkuja kantavien business ihmisten kanssa Amsterdamiin, jossa kärvistelimme tunnin pari ennen seuraavaa lentoa kohti lopullista määränpäätä. Amsterdamin kentällä kävimme tankkaamassa kohti tulevaa noin yhdeksän tunnin matkaa Punta Canaan ja tutkimassa kauniita tulppaani- ja herkullisia suklaapuoteja odottaen kärsimättömänä mitä tuleva reissu toisi tullessaan. Lopulta pääsimme Punta Canan lentokentälle, jossa ensimmäinen kosketuksemme paikalliseen arkkitehtuuriin oli, yllättäen, lentokenttä, joka oli rakennettu jostain bambusta tai vastaavasta. Tai no tuskin se nyt ihan niistä rakennettu oli, mutta ulkokuori oli hieman kyseenalaisen näköinen.

Tässä alku matkakertomuksestamme dommareihin (otettu meidän nettisivuilta suoraan...) Matkamme Karibian meren suunnalle Dominikaaniseen Tasavaltaan alkoi kuluvan vuoden (2005) helmikuussa ajoittuen täydelliseen ajankohtaan sillä palatessamme olikin sopivasti edessä hiihtoloma, joten saatiin sitten olla ehkäpä hieman enemmän rauhassa matkalta tullessa, kun ei tarvinnut heti ruveta töissä sykkimään. Aioimme puolisoni kanssa tehdä omatoimisen matkan tähän All-Inclusive-kohteiden luvattuun maahan kiertäen maan kolkat kymmenessä päivässä ympäri. Matkassa oli yksi rinkka ja yksi normaalikokoinen reppu, jotka loppujen lopuksi riittivät varsin hyvin, ainakin meille. Matkavalmistelut oli tehty ja sovittu hyvissä ajoin eli matkat oli varattu Ebookersilta hintaan 650 €/naama ja hotellit löytyivät sitten Internetin ihmeellisen maailman kautta joskus viikkoja aiemmin. Lonely Planetin kirja kyseisestä paikasta oli opiskeltu, joten siitä syystä tuli otettua majapaikat jo täältä Suomesta käsin, kun ei tiennyt onko paikan päällä suurta tarjontaa niihin liittyen. Muksutkin oli saatu tuttuun hoitopaikkaan eli tämän suhteen paremman puoliskon vanhempien hyvään ja hoitavaan seuraan. Keltakuumerokotukset tuli hankittua viimeisenä mahdollisena päivänä, sillä niitä sai omasta terkkarista vain muutamina päivinä. No itse asiassa paikka oli silloinkin kiinni, kun menimme rokotuksia hakemaan, mutta saimme silti asian hoidettua kilttien tätien avustuksella. Malarialääkkeitäkin söimme matkamme aikana, vaikkei kaikki niitä suosikaan. Päätimme ottaa varman päälle, kun ensimmäistä kertaa matkasimme kaukokohteeseen.

Sehän on toisaalta tietenkin totta, että jos lähtee all inclusive hotelliin, ihmiset tuudittautuvat porttien sisällä keinotekoiseen maailmaan, jossa vartijat ovat porteilla ja kaikilla on alueella kivaa... Aitoa kohdetunnelmaa tarjoaa ranta, joka tosin sekin on varmasti siivottu ja laitettu hyvään kuntoon. Ruoka ym. on italialaista, intialaista jne jne. jenkkiaamupala ym. Sopii toisille, toisille taas ei. Jollekin varmasti oman kullan kainolassa loikoilu on juuri sitä mitä toivookin ja hakeekin reissusta. Mutta hei meitä on moneksi ja jokainen tyylillään. itse ottaisin sen kullan siihen kainoloon, ihanan auringon ja paikalliseen elämänmenoon tutustumisen. Varsinaista kaupustelua en kokenut sillä myyntikojuja ei juurikaan ollut. Sitä enemmän palveluiden tyrkyttämistä niin paikallista matkaopaspalvelua kuin "naisseuralaisia", ah niin ihanaa kun oma mies tosiaan pitää kädestä kiinni ja yrittää kohteliaasti kertoa, että seuralainen löytyy omasta takaa... Dommareissa itse pidin eniten Las Galerasista, tosin siellä ei pelkällä englannilla pärjännyt vaan espanjaa oli todella hyvä osata. Monet ihmisistä olivat tosi ystävälliää, koska he olivat aitoja eivätkä olleet dollarin kiilto silmissä. Mikä sen mukavampaa, kuin keskustella yksinäisen kalastajan kanssa tämän päivän saaliista tai seurata koululaisia kun heidän koulupäivänsä on päättynyt tai seurata paikallista elämänmenoa iloineen ja suruineen. Se on koskettavaa kun kylän miehet keräsivät vähäisiä rahojaan, että vanha nainen saadaan vietyä sairaalaan hoitoon... Dommarit on omanlaisensa, jokainen löytää sieltä eri asioita, joku nauttii saada olla hotellialueella kaksi viikkoa ja ottaa aurinkoa kun rantatuuli hyväilee kasvoja, toinen taas saa irti enemmän paikallisesta elämästä ja kulttuurista. Itse ajattelen asian niin, että en lähde pitkälle matkalle ottamaan aurinkoan (sen voin tehdä vaikka espanjassa tms), vaan katsomaan miten erilaista jossain muualla voi olla kuin ihanassa kotisuomessa. Kokemaan niin ilot ja surutkin sekä löytämään uusia ystäviä (näin kävi myös meille ) Juttusuoni alkoi kukkimaan, mutta pointti oli oikeastaan se, että jokainen varmasti saa jotain irti dommareista. Ja jokainen myös hakee sieltä erilaisia asioita. Itse teimme omatoimiloman dommareihin ja se sopi juuri meille. Hyvänä lukemisena voin suositella lonely planetin opasta dominikaanisista (haiti on siinä samassa) ja kuten Ikaliini mainitsi netistä löytyy vaikka minkälaisia sivustoja, kannattaa tutustua. Jokainen maa on käymisen arvoinen, sillä matkailu avartaa. Tähän uskoo ainakin Pippuri. Aurinkoisia päiviä ja merenquen rytmejä teille kaikille dommareihin matkaaville!!!

Hei vaan! Kohde on tuttu. Tarkoitat varmaan Cabaretea ja se on pieni kylä lähellä Sosuaa. Kyseinen hotellinne on noin 1 km matkan päässä kylän pääkadusta, jossa sijaitsevat matkamyymälät ja ravintolat, matka ei ole pitkä varsinkin kun itse pääkatu on noin 500 metrin matkalla liikkeitä yms. Kylässä on rento meininki ja se on hyvin nuorekas paikka, kyseisenä ajankohtana tuulet ovat hyviä surffareille ja heitä löytyykin paljon. Tuuli saattaa rannalla olla tosi kova ja ihmiset usein joutuvat ottamaan aurinkoa selkä merelle päin, koska muuten tulee vilu... Aallot voivat olla tosi kovat ja nousta pitkälle. Kylästä löytyy joitakin matkamuistomyymälöitä sekä ravintoloita, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumista myös muualle dommareihin, sillä kylä on nopeasti hyvin tuttu. Tässä kuva rannasta ja tässä kuva kylän poikki menevästä kadusta, autot menevät hurjaa vauhtia ja kannattaa olla varovainen Jos tulee kysyttäävää, kysy ihmeessä!!! Terkuin pippuri

Itse olen viettänyt aikaa dommareissa ja kyseisissä kohteissa. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja toiveensa kohteesta, itse en sinne enää uudelleen lähde. Kaikki näyttää niin erilaiselta esitteessä ja netissä kuin paikan päällä (ylläri), mutta jotenkin ehkä lähdin matkaan liian ruusuisin kuvitelmin... Kuten niin monissa paikoissa turistit ovat hauska vitsi, joilta on kiva nyhtää kaikki rahat ym saattaa heidät ahdistukseen. Saavuttuamme mm. Samanaa, meitä ei jätetty rauhaan, äijiä seisoi parikymmentä odottamassa mahd turisteja "aukiolla" ja kohteliaat pyynnöt "emme tarvitse sinulta mitään" eivät riittäneet samoin myöskään mukavat pyynnöt, lyhytsanaiset pyynnöt... Lopulta yritimme vain kävellä ohitse, mutta meitä seurattiin esim kauppaan sisälle. Ahh tosi ihanaa... Rupeaa taas verenpaine nousemaa kun miettii tapahtumia mm. Samanassa tai Santo Domingossa... HUOM! Tässä vain oma henkilökohtainen mielipiteeni (sekä matkaseurueen...)

Tässä osoite minun valitsemaani Kallio-Kuninkalaan. Paikkaa en ole nähnyt sisältä, mutta viikonlopun jälkeen olen fiksumpi. http://dept.siba.fi/kalliokuninkala/fin/

Tähän listaan haluaisin lisätä vielä Kallio-Kuninkalan. Se on Järvenpään puolella, mutta esim tuusulan kirkosta n. 10 min matka. Varasin tänään sekä tuusulan kirkon, että Kallio-Kuninkalan tämän vuoden syyskuulle, iik.