SannaMaria

Aktiivijäsen
  • Content count

    31
  • Joined

  • Last visited

About SannaMaria

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Male
  1. Sanoin jo häissäkin parille naimattomalle tutulleni, ettei sitä ikipäivänä uskoisi ennen omia häitä, miten paljon on kaikkea pitänyt tehdä, muistaa, järjestää ja huolehtia ennenkuin ollaan siinä pisteessä kuin silloin oltiin. Oikein välillä ihmettelin että miten sitä on saanut kaiken hoidetuksi ja järjestetyksi. Kun ne isoimmat jutut, puvut, sormukset, juhlapaikat, hääkimput, kutsukortit yms. kyllä tulee heti mieleen. Mutta entäs ne pienemmät asiat/asiat joita ei heti tule ajatelleeksi: koristeluiden yksityiskohdat, valokuvaus, aikataulutus, ruokalistat, korut... Paljon oli apua tästä naimisiin.infollakin olevasta häämuistilistasta, aika pitkälti sen mukaan mentiin. Yllättävän paljon piti päättää asioita, onneksi mä en ole mikään mieletön jahkailija vaan menen aika lailla tunteiden vieminä, eli kun jokin asia kolahtaa, se vain valitaan ja se siitä.
  2. Kun aloin nyt ajattelemaan, niin olinhan minä joihinkin asioihin pettynytkin, vaikka en olekaan juuri muistellut niitä. Seremoniamestarina piti toimia kaverini, mutta ainoa, mitä hän kuulutti, oli häätanssi. Muuten homman hoiti isäni. Lisäksi muutaman vieraan ilmeistä näki, etteivät he ehkä viihtyneet häissämme, minkä kyllä ymmärrän, sillä en ollut tavannut näitä koskaan aiemmin (mieheni serkkuja) ja miehenikin on heidän kanssaan erittäin vähän tekemisissä. Mutta kuitenkin mies vaati että heidätkin pitää kutsua. Muutamat vieraat jättivät ilmoittamatta etteivät tule, joten oli jokseenkin noloa kun tyhjiä paikkoja oli aika paljon katettuna... Toisaalta en ollut halunnut hääleikkejä, että ehtisin jutella uusien sukulaisteni kanssa. Noh, ohjelmaa oli kuitenkin järjestetty, mikä sinänsä oli ihan hauskaa kuitenkin, sillä joukossa ei ollut mitään noloa tms. Vaikka tiesinkin toisen leikeistä ("lakanajuttu") etukäteen. Osa mieheni sukulaisista odotti vain saavansa kakkua ja nähdäkseen häätanssimme. Sen jälkeen lähti moni sitten vähin äänin kotiin, osa kävi toki kiittelemässä, mutta eivät läheskään kaikki. He vain lähtivät. Niinpä miehen suvun puolen perhekuvat jäivät kaikki ottamatta. Tuo käytös pisti hieman vihaksi ja miettimään että viihtyivätköhän he meidän häissä... Vielä yksi harmittava asia oli se että teiltä sulivat lumet ja hevoskuljettaja sairastui, eli reellä poistuminen juhlapaikalta jäi sitten näkemättä ja kokematta
  3. En nyt osaa sanoa mikä niistä olisi ehdottomasti ihanin tai paras. Suurin osa lahjoista on käytössä. Saimme paljon astioita, kuten toivoimme, ja lisäksi leivänpaahtimen ja rikkaimurin, jotka myös olivat toivelistalla (ja käytössä). Koriste-esineitä ei onneksi juuri saatu, paitsi Iittalan petrolin värinen Aalto-maljakko ja kaksi Aalto-tuikkukuppia, jotka olivat todella mieluiset ja aivan nappiin! Ehkä sitten nimeän nämä kaksi, sillä ne olivat serkultani ja hänen vaimoltaan, enkä olisi osannut aavistaa heidän tietävän makuamme tässä asiassa
  4. Minäkin olen aika itkuherkkä ihminen, liikutun helposti ja varsinkin kun näen tuttujen ihmisten tekevän samoin. Vihkiminen meni kuitenkin ihan hyvin, piti pidätellä itkua, mutta mielestäni siinä ei olisi mitään pahaa jos vuodattaa onnen kyyneleitä häissään. Kunhan se ei ylly kovin äänekkääksi ja huomattavaksi nyyhkytykseksi kuin hautajaisissa oltaisiin... Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että ajatukset pitää koota ja pitää kasassa, ei keskittyä pelkäämään sitä mahdollista itkemistä vaan hallitsemaan itsensä ja tunteet!
  5. Menin naimisiin tasan viikko sitten Kirkossa. Sen tunnelmallisempaa ja koskettavampaa paikkaa ja tilaisuutta en voi edes kuvitella! Vihkiminen oli todella liikuttavaa meille molemmille, ja kun kerroin vihkimättömille kavereilleni millaisia tunteita se herätti, he sanoivat etteivät voi edes kuvitella millainen tunne se on. Olen ollut aiemminkin seurakunnan toiminnassa aika paljon mukana, ja tunnen että seurakunnan yhteydessä olen ollut aina tervetullut, toisin kuin monissa maallisemmissa piireissä. Minulla ei edes ollut muita vaihtoehtoja! Siviilivihkiminen jossain maistraatissa olisi ollut ankeinta ja kauheinta mitä tiedän, niin korutonta! Mutta ymmärrän että jonkun mielestä "hehkutukseni" ei ole yhtä ihanaa...
  6. Meillä on kolme kissaa, ja olisi kyllä aivan ihanaa, jos ne saisi mukaan hääkuvaan! Nehän on tavallaan meidän lapsia... Mutta me viedään ne silti häitä edeltävänä päivänä kissahoitolaan, ja haetaan 4 päivän päästä kun ollaan vietetty hääviikonloppu ja palataan kotiin. Toivottavasti menee hyvin, kissat on tottuneet olemaan vieraissa paikoissa ja tulisivat toimeen vieraidenkin kissojen kanssa. Onhan nuo hoitolat vähän ankeita mutta oppivatpahan arvostamaan kodin luksuselämää
  7. Meille ei ole tulossa istumajärjestystä, ainoastaan siihen pöytään, missä istuvat meidän perheemme ja isovanhempamme, tulee osoitus siitä. Syitä on monia... Meille on tulossa juhlavieraita noin 120, eli olisi aika työlästä tehdä istumajärjestys. Lisäksi, en tunne sulhasen puolelta juuri ketään vieraista, en ainakaan niin että haluaisin alkaa miettimään minne sijoitan heidät istumaan. Saavatpahan sitten rauhassa istua minne tahtovat, ja ei ole turhan virallisen tuntuista. Ja kun paikkoja varaa ylimääräisiä, niin eiköhän se mene ihan mukavasti.
  8. Mä oon tapetoinut ihan seiniin enimmäkseen, mutta ajattelisin että taitan tapetin kaksinkerroin sopivan mittaisina pätkinä ja vedän poikki siitä tapetti/mattoveitsellä. Jos siis on sopiva leveys se 26,5cm (tapettivuodan leveys 53cm).
  9. Mun päivä alkaa kampaajalla klo 10, meikkaus klo 12.30 (ihan lähellä kampaamoa), valokuvaus klo 14 ja kirkolle 25min ajomatka kuvaamosta. Vihkiminen on siis klo 16. Toivottavasti aikataulu ei petä, ja toivottavasti ehtii syödä vähän välillä ettei vatsa kurni alttarilla...
  10. Valssihan oliskin ihan helppoa jos miehellä olis sävelkorvaa. Meille tulee häätango, joten sen kanssa ei tarvi olla niin rytmitajuinen, kunhan pysyy askeleet hallussa. Harjoiteltu vasta kerran, häihin aikaa 2 viikkoa...
  11. Tavallaan on. Mutta kyllä mies on aina ollut kiinnostunut siitä millaisen sormuksen tai puvun haluan, ja hän on halunnut sanoa niihin mielipiteensä, kuten sitten myöhemminkin koristeluun yms. Yhdessä on käyty kaikki hankkimassa, ja mies oli eilen mukana kun sovittiin pitopalvelun kanssa käytännön asioista. Tosin miestä ei kiinnosta samaan tapaan "hössöttää" kuin minua ;D
  12. Opiskelen vielä, ja "luokanvalvojani" on todella hyvä tyyppi, mies. Hän jutteli meidän kaikkien kanssa syksyllä kun uusi lukuvuosi alkoi, kyseli millä mielin ollaan ja millaisia suunnitelmia vuodelle. Kerroin häistämme, ja hän kysyi seuraavaksi, onko meille tulossa perheenlisäystä : Sain sitten tälle opettajalle selitellä moneen kertaan, että ei, ei ole tulossa, emmekä siis siksi ole menossa naimisiin. Ihmetyttää että varsinkin tällaiset nuoret naimisiin aikovat kuten me (20 ja 23v) saavat heti naamalleen arvailut siitä että raskaus on syy naimisiin menoon.
  13. Mies ei ole juurikaan osallistunut paikkojen varaamiseen, ympäriinsä soittelemiseen yms. kun se on tähän asti paljolti koskenut minua (kampaus, meikkaus, kimppu, puvut jne.). Mutta häämarssiin hän halusi sanoa mielipiteensä, sekä ruokaan, ja koristeluita olemme suunnitelleet pääasiassa yhdessä. Mutta silti se on niin että minä hössötän ja mies on sitten siellä taustalla enemmän ja kertoo mitä mieltä hän on ideoistani. Ja ehdottelee välillä itsekin jotain
  14. Meillä on mennessä perinteinen Melartinin Prinsessa Ruusunen ja poistullessa Marko Hakanpään Trumpettisäveltä.
  15. Meille on kirkkoon tulossa Romanssi, mikäli se kelpaa kanttorille. Sen tulee laulamaan kaverini ja säestämään toinen kaverini viululla <3