susan

Onnea Ninahi!!! ❤️

Ninahi, kyllä sun pitäisi saada suomalainen ajokortti takaisin. Samahan tosiaan tapahtuu Suomessa, eli vieraan maan ajokortti otetaan pois suomalaista ajokorttia hakiessa. Sen saa takaisin, jos muuttaa maasta ja luovuttaa suomalaisen ajokortin, mutta Usan kortit kun vanhenee niin nopeasti niin esim. mun miehen ei kannattaisi hakea korttiaan vaan pitää suomalainen ja hakea sen perusteella uusi Usassa. Suomalaisella kortilla kun kuitenkin saa ajaa.

Eläinten maahantuonnista löytyy esim. täältä http://www.cdc.gov/animalimportation/dogs.html, mutta kiitos munkin puolesta Ninahille infosta! Eipä ole tullut mieleenkään, ettei eläimiä otettaisi tiettyyn vuodenaikaan lennoille! Ihan kummallinen käytäntö, mitä sille lemmikille sitten pitäisi tehdä jos on vaan pakko muuttaa...?!?

Marj, jos miehesi ei ole tehnyt vielä veroilmoitusta Usaan, se kannattaa nyt pikimmiten tehdä ainakin vuodelta 2014, koska tulette tarvitsemaan verolippua viisumiprosessissa. Jos miehesi ei tienaa yli $90 000 vuodessa, ei veroa tule maksettavaksi Usaan, mutta ilmoitusvelvollisuus on joka tapauksessa. Veroilmoituksen teosta verolipun saamiseen voi mennä pari-kolme kuukautta, joten homma kannattaa hoitaa alta pois pian.

Valtion oikeus verottaa kansalaisiaan säilyy tosiaan myös ulkomaille muuton myötä, tosin useat maat kuten Suomi luopuvat verotuksesta muutamien vuosien poissaolon jälkeen. Toki kiinteistö- ym. verot kannetaan ihan normaalisti.

Lapsilisä ymmärtääkseni lakkaa muutettaessa ulkomaille ilman perusteltua työkomennusta (suomalaisen työnantajan palveluksessa ja lähettämänä) tai vastaavaa?

Marj, hakekaa lapsille kaksoiskansalaisuus, jos sen myöntämisen ehdot teidän kohdalla täyttyvät. Siinä kestää pari kuukautta passeineen, mutta on järkevintä.

Viisumiprosessi on todella helppo hoitaa itse, en lähtisi lakimiehen puheille, koska dokumentit joudut kuitenkin keräämään itse, ja se on työläintä prosessissa. Visa journey on hyvä foorumi, jossa viisumiprosessiin saa apua. Koska asutte ulkomailla, todennäköisesti saatte hieman nopeamman prosessoinnin. Jos itse valmistautuu hyvin (dokumentit kasassa) ja jaksaa olla aktiivinen, voi IR-1:n saada noin puolessa vuodessa. JOS kaikki paperit on kasassa eikä USCIS tai NVC hukkaa niitä... Mutta nämä riskit on lakimiehenkin kanssa.

Ei ole enää, päättyi muistaakseni 2011?

Voi itku Ellinora, mua todella todella kiukuttaa teidän puolesta!!! Täydet sympatiat täältä!

Ellinora kyseli tuolla monta sivua sitten waiverilla matkustamisesta naimisiin mentyä. Me oltiin keväällä reissussa ja kaikki meni ihan kivuttomasti. Matkustettiin yhdessä perheenä ja immigration-virkailija kysyi ihan perusrutiinikysymykset matkan syistä ja pituudesta ja mun vanhasta viisumista. Ei siis syynätty mitenkään. Kysyi kyllä meiltä, kumpi meistä tuo leivän pöytään Suomen päässä . Mä olin keväällä vielä opiskelijana/kotiäitinä, niin ihan rehellisesti vaan vastattiin että mies se meillä rahat tienaa, mut ei siitä tullut mitään lisäkysymyksiä. Oli mukava virkailija niinkuin mulla aina on Minneapolis/StPaulissa ollut. Vähän jännitettiin etukäteen, mut ihan turhaan, päästiin nopsaan ja sujuvasti läpi. Lapsen kahdelle passille se vähän naureskeli, mut ei sit halunnut edes nähdä sitä Eu-passia, joten lapsella ei oo mitään merkintää passeissa koko visiitistä.

Onnittelut hyvin menneestä haastattelusta Pohjanpoika! Ja onnea tottakai myös viisumista. Jos muistat vielä viisumin käteen saatuasi, niin olisi todella kiva kuulla paljonko sitä "muuttoaikaa" sen mukana siis tulee, onko se vielä sen 6kk.

Olen lukenut tuota tx:n blogia aikoinaan, ja aiemmin oli pari muutakin, joita lueskelin, mutta niitä ei enää päivitetä joten en voi valitettavasti antaa vinkkejä. Olen luvannut itselleni, että jos joskus muuttoprojekti aloitetaan, sitten kyllä laitan blogin pystyyn, mutta vielä se ei ole ajankohtaista. Olisi kiva lukea sun blogia Ellinoora, jos haluat laittaa yksärillä linkin/salasanan !

Kiitos Pohjanpoika kattavasta listasta! Yhteensä kustannuksia tulee siis n. 1200 euron tietämillä hakuprosessin aikana. Toivottavasti saatte haastatteluajan pian, ja pääsette muuttamaan!

Me ei siis tällä hetkellä aktiivisesti puuhata muuttoa/viisumia, mutta vähän toisella silmällä silmäillään kuitenkin työpaikkoja. Mun mies on sopeutunut Suomeen ihan kiitettävästi, liittyneekö siihen että on ollut alusta lähtien koulutustaan vastaavassa, mielenkiintoisessa työssä. Tulee myös samantyyppisestä ilmastosta eli ei ole ollut ongelmia sopeutumisessa talveen tms.

Onpa hauskaa, Ellinoora, että meidän pienet on samanikäiset ! Onko sun miehellä mahdollisuus hakea töitä Suomesta käsin, jolloin pääsisitte kaikki yhtä aikaa muuttamaan? Tai onko teillä sukulaisia, jotka voisi tuon sponsorointipaperin sulle tarjota? Toivottavasti keksitte jonkun muun ratkaisun kuin waiverilla matkustuksen ja Suomeen palaamisen viisumia odottamaan. Itse mä voisin hyvinkin lähteä vielä siihen rumbaan, mutta en haluaisi että tuo lapsonen joutuu olemaan isästään niin kauan aikaa erossa, kun kahden viikon työmatkakin oli jo tosi rankka ja ikävä oli iso.

Kiva kuulla viimeaikaisia kokemuksia viisumeidenhausta. Kyselinkin tästä jo tuolla toisessa ketjussa, kun en huomannut tulla tänne kurkkimaan tuon K-1 -otsikon hämäämänä.

Erityisen kiva oli lukea Pohjanpojan kokemuksia, koska mekin ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja asuttu nelisen vuotta Suomessa, joten konsulaatin kautta viisuminhakuun ryhdyttäisiin. Oliko niin, ettette tarvinneet Affidavit of Supportin ja sun lääkärintodistuksen lisäksi muuta erityistä (tietysti papereiden täyttöä on varmaan ihan riittävästi)? Ollaan leikitelty muuttoajatuksella säännöllisin väliajoin ja mietitty, kuinka nopeasti meidän olisi käytännössä mahdollista muuttaa esim. tarjotun työpaikan perässä, kun niille työnantajillekin se on yleensä aika olennainen asia. Epäilinkin, ettei viisuminhaussa muutamaa viikkoa kauempaa mene.

Tiedätkö miten kauan sulla on viisumin saatuasi sitä ns. muuttoaikaa? Onko se sama 6 kk kuin kihlatunviisumissa (on ainakin joskus ollut)?

Onnittelut kaikille avioliiton satamaan seilanneille ja muutosta selvinneille!

Onko täällä enää ketään, joka olisi hakenut Green Cardin suurlähetystön kautta ns. nopsassa prosessissa? Kiinnostaisi tietää, miten tuo prosessi nykyään sujuu, millaiset on käsittelyajat ym. Olen ymmärtänyt että pari-kolme viikkoa siihen menisi niinkuin non-immigrant-viisumeihinkin, oisko kellään viimeaikaisia kokemuksia?

Ellinora kyseli häiden järjestämisestä Suomessa. Meillä oli häät kesällä 2008 Suomessa, ja vieraita tuli USAsta kymmenisen kappaletta, lisäksi Ranskasta yksi. Ratkaistiin kielikysymys niin, että kirkkosiunaus oli kaksikielinen (pyydettiin seurakunnalta pappia, jolle tämä ei ollut ongelma). Kirkossa laulettiin suomeksi, mutta tekstinluku oli sekä suomeksi (kaaso) että englanniksi (bestman), lukivat siis saman tekstin korinttolaiskirjeistä. Juhla "juonnettiin" kaksikielisesti myös. Mulla oli kolme kaasoa, joista yksi toimi juontajana ja yksi oli vastuussa ulkkarivieraiden "perehdytyksestä", eli neuvoi vähän mitä milloinkin tapahtuu, hoiti porukalle taksit kirkolta juhlapaikalle ym. Miehen bestmaneista yksi toimi toisena juontajana (hölmö sana, oisko seremoniamestari parempi?). ja mun kaaso hänelle selvitti aina mitä seuraavaksi "juonnetaan", eli ihan omin sanoin sai kertoa. Lähinnä siis kuuluttivat leikit, puheet, ruuan ynnä muuta.

Puheita ei käännetty muuten kuin mun äidin puhe, ja sen käänsi yksi kaasoista vähän soveltaen ihan spontaanisti muutama lause kerrallaan, jotta koko jengi pysyi mukana. Suurin osa meidän suomalaisista ystävistä puhuu englantia, mutta kutsuttuna oli myös vanhempia sukulaisia jotka on umpi-suomenkielisiä ja ulkkiksilta ei taas suomi taitu, joten mahdollisuuksien mukaan yritettiin kommunikoida kaikki ohjelma kaksikielisesti ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi.

Menu- ja ohjelmakortit pöydissä oli molemmilla kielillä, ja plaseerauksessa yritettiin mahdollisimman hyvin sekoitella porukkaa niin, että suomalaisia ja ulkkisvieraita oli samoissa pöydissä. Katsottiin kuitenkin, että kukaan ei joudu epämukavaan paikkaan eli ei laitettu kielitaidottomia englanninkielisten pöytään. Yritettiin tuoda mukaan sekä suomalaisia (esim. polkaisu kakun leikkuussa) että amerikkalaisia (esim. suutelu lasia kilistettäessä) hääperinteitä ja nämä perinteet sitten selitettiin vieraille.

Meillä oli ihan mahtavat kaksikieliset häät, tunnelma oli katossa ja ihmiset puhui innokkaasti keskenään. Puheita pidettiin jonkin verran jokainen omalla kielellään ja leikkejä oli kaasojen toimesta hurjasti, mikä oli ihan kivaa ja yhdisti porukkaa.

---

Ja toinen asia, työnhaku, osaako miehesi yhtään suomea tai onko sellaisella alalla, missä mahdollisesti ei tarvittaisi suomen kieltä? Suurimpia kansainvälisiä yrityksiä varmaan kannattaa pommittaa, jos suomen kieli ei taitu. Mun mies sai siis töitä Suomesta jo ennen kuin muutti tänne ja miehen työn takia me ollaan Suomeen jäätykin. Tekee töitä englanniksi eli ei oo tarvinnut työn takia suomen kieltä. Onnea työnhakuun, se vasta onkin väsyttävää hommaa! Ja tottakai ihania häitä!

^ Ok, niin mä ajattelinkin, ihan uteliaisuuttani siis vaan kyselin. Kiitsa

Tuosta kaksoiskansalaisuuden hakemisesta lapselle. Me käytiin juuri edellisviikolla laittamassa hakemukset eteenpäin, Suomen päässä siis. Aika yksinkertainen homma, puolisosi ottaa yhteyttä puhelimitse tai s-postitse konsulaattiin ja pyytää paketin, jossa on kaavakkeet birth certificaten, sos.turvatunnuksen ja passin hakemiselle. Tuli postissa parissa päivässä. Täyttelette paperit, laitatte menemään ja parin päivän päästä voitte varata ajan henk.koht. käynnille. (Eli kun paperit on konsulaattiin saapuneet)

Lapsen kanssa pitää paikan päälle mennä mielellään molempien vanhempien. Mukaan tarvittiin synnytyssairaalan "syntymätodistus" lapsesta (tämä pyydettiin erikseen synnäriltä lähdettäessä, sitä ei normaalisti Suomessa käytetä), lapsen virkatodistus maistraatista, amerikkalaisen vanhemman syntymätodistus ja meidän vanhempien vihkitodistus. Kopiot kaikista näistä lähetettiin jo hakemuspapereiden mukana. Lisäksi jos kysymyksessä on teidän ensimmäinen Suomessa syntynyt lapsi, puolisosi pitää toimittaa todisteita oleskelustaan USAssa väh. viiden vuoden ajalta. Tästä on mainittu siinä paketissa, ja aikaa varatessa teille kyllä sit kerrotaan, mitä pitää tuoda, jos ei kerrota niin kysykää.

Io, kun haet USAn kansalaisuutta niin eihän se vaikuta mitenkään sun Suomen kansalaisuuteen?

Neuvoton morsian, sen "sinkkuustodistuksen" saa ihan notaarilta, siis notary public. Eihän Usassa ole samanlaista väestörekisterijärjestelmää kuin Suomessa, mutta osavaltiot kyllä pitää jonkinlaista rekisteriä, josta voidaan tsekata onko avioliittoja tai eroja rekisteröity. Jotain se maksoi muttei ollut mikään iso juttu.

Pitkästä aikaa lueskelemassa täällä ja haluan toivottaa kärsivällisyyttä ja uskoa rakkauden voittoon kaikille välimatkan kanssa kärvisteleville pareille! Kyllä ne käytännön asiat saadaan kuntoon aina tavalla tai toisella.

Caramel1, Suomessa naimisiinmeno oli kyllä todella helppo juttu. Puolisosi tarvitsee vain notaarin vahvistaman todistuksen, joka todistaa ettei hän ole naimisissa. Sitten vain normaali 7pv esteiden tutkinta ja teidät voidaan vihkiä. Onnea teille häiden suunnitteluun ja häiden jälkeiseen yhteiseen elämään !

Meillä oli viime kesänä kaksikielinen (suomi-englanti) avioliiton siunaus ja hääjuhla. Kirkossa pappi puhui sujuvasti kaavan läpi vaihdellen suomesta englantiin, kysymykset kysyttiin molemmilta omalla äidinkielellä. Kaaso ja bestman lukivat kirkossa lyhyen raamatunkohdan, kaaso ensin omalla äidinkielellään suomeksi, bestman perään omallaan englanniksi. Samat kaaso ja bestman olivat myös juhlassa ns. seremoniamestareina, eli jokaisen "ohjelmanumeron" yhteydessä selittivät vieraille omalla kielellään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaasot oli vastuussa juhlan ohjelmasta, ja hyvin olivat vasta kaksi päivää ennen häitä Suomeen saapunutta bestmania briiffanneet, kun kaikki meni nappiin. Puheita pidettiin muutama, morsiamen äidin puhe käännettiin toisen kaason toimesta spontaanina simultaanitulkkauksena englanniksi, mutta englanninkielisiä puheita ei ruvettu kääntämään suomeksi, kun suurin osa porukasta varmasti kuitenkin ymmärsi pääkohdat.

Juhla sujui oikein rattoisasti eikä kielimuuria päässyt syntymään. Istumajärjestys suunniteltiin niin, että sekoitettiin suomalaisia ja ulkkisvieraita ja hyvä soppa siitä syntyikin. Pari pöytää meillä oli niin, että olivat kokonaan suomenkielisiä, ja näihin pöytiin istutettiin esim. vanhemmat sukulaiset, jotka eivät puhu suuremmin englantia, ja joilla hauskinta oli varmasti keskenään. Hääparin kiitokset ja muut mies esitti englanniksi ja minä suomeksi, luonnollisesti. Meillä oli pöydissä ohjelmakortit ja menut molemmilla kielillä, mutta sen suurempia "opaslehtisiä" ei tehty. Ja hauskaa oli!

Ainoa mikä tässä on ylipäätänsä raskasta on just se että kun mies ei puhu suomea niin kaikki käytännön asiat jäävät mulle, talon rakentamisesta verotietojen täyttämiseen... Se ärsyttää aika usein... Mutta eiköhän se siitä...

Älä muuta sano! Muutoin mies on sopeutunut hyvin - tuli alunperin työpaikka plakkarissa joten ei olla jouduttu työnhakuun sen kummemmin. Ollaan asuttu täällä meille ihan oudolla seudulla nyt vajaaat 1,5 vuotta, enkä voi kehua että hirveästi oltais kumpikaan ystävystytty, mutta ei me tänne jäädä joten pärjätään pienemmilläkin sosiaalisilla piireillä. Muutaman mun ystävän miehestä on tullut mun miehelle myös ihan henkilökohtaisia ystäviä, mikä on tosi kiva, vaikka asuvatkin kauempana.

Tästähän on myös noissa aiemmissa keskusteluissa mainittu, mutta J-viisumeihin yleensä liittyy ehto, että viisumin umpeuduttua on kahden vuoden muuttokielto Usaan. Kannattaa siis tarkistaa asia ennen kuin ryntää sitä hakemaan.

Kokemuksesta tiedän, että erossa olo on hirveää, mutta silti olen samalla linjalla kuin Fitz, enkä välttämättä lähtisi riskeeraamaan naimisiinmenoa turistiviisumilla. Sen verran mitä täällä on seurannut, ei kihlaviisumin saamisessa järjettömiä aikoja kestä - muistaakseni puolisen vuotta on mennyt järjestään kaikilla täällä pyörineillä. Onhan se pitkä aika odottaa, mutta ei mahdoton, varsinkaan verrattuna noihin 12-15 kk. Puolisoviisumin pitäisi kestää suht saman ajan, mun miehelle sanottiin useasti, että se olisi jopa nopeampi, muttei sitä haettu, joten ei tiedetä olisiko pitänyt paikkansa.

Puoli vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, jos ajattelee lopullisesti lähtevänsä - pakkaukseen ja muuton järjestelemiseen menee oma aikansa, käytännön asioiden hoitoon, ajan viettämiseen ystävien ja sukulaisten kanssa... lisäksi odotusaikana töissä ollessa on mahdollista kerätä matkakassaa, mikä varmasti tulee ihan tarpeeseen, viisumimaksutkin kun jo pelkästään hipovat tähtitieteellisiä summia.

Yritän siis tsempata, että nopeasti se odotuskin varmasti menee, jos Suomeen päätät takaisin tulla. Ja voihan siitä olla jotain hyötyäkin kaiken surun ja kaipauksen lisäksi. j

Ja vielä loppukaneettina, jos informaatio mitä saatte maahanmuuttoviranomaisilta ja suurlähetystöstä on ristiriidassa keskenään, kuunnelkaa ehdottomasti maahanmuuttoviranomaisia! Niillä on auktoriteetti maahanmuuttoasioissa, ei suurlähetystöllä. Lisäksi kannattaa pitää ajatus mukana ja tarkistaa, vaikka useampaan kertaan, jos kuulette ristiriitaista informaatiota, koska välillä ns. asiantuntijatkaan ei ole ihan tilanteen tasalla...

Meillä ei onneksi epävarmoja tulijoita ollut kuin kolme, ja heistäkin kaikki vanhoja (n. 90v.) ihmisiä, joiden kyseessäollessa on mun mielestä ihan ymmärrettävää, että tulevat jos jaksavat just sinä päivänä. Sisällytimme heidät muiden mukana ruokailijoiden määrään, mutta emme laittaneet heille istumapaikkoja istumajärjestykseen. Tein heille kuitenkin paikkakortit, ja kaasojen kanssa sovittiin, että jos he tulevat kirkkoon, kaasot järjestävät heille hääpaikalla istumapaikat (ne katsottiin ennalta helposti järjestettäviksi).

Enemmän pettymystä aiheuttivat miehen isän puolen suku isä itse mukaan lukien, jotka eivät vastanneet kutsuihin mitenkään - ei edes onnitteluilla. Asuvat ulkomailla, joten arvasimme etteivät ilmoittamatta ilmestyisi itse juhlaan, mutta harmittaa, ettei meidän häillä ollut sen vertaa merkitystä, että olisivat laittaneet vaikka kortin tai soittaneet. Miehen äidin puolelta sen sijaan kaikki vastasivat ja lähettivät terveisensä, jos eivät paikalle päässeet.

Myös tuosta, ettei ystävä tiedä, pääseekö häihin koska jollain toisella on ehkä samana päivänä häät - juhliin kuin juhliin osallistuminen riippuu niin monesta tekijästä, että siitä en loukkaantuisi. Toiset häät voivat olla lähempänä, parempaan aikaan, siellä voi olla enemmän tuttuja esim. pariskunnan molemmille osapuolille jne. Kuten joku jo sanoikin, voihan olla, että on jo aiemmin lupauduttu näihin toisiin häihin, mutta kutsua ei ole vielä tullut. Vasta kutsustahan sitä yleensä muutenkin näkee ajankohdan, paikan, juhlan luonteen ym.

Onnea tytt1!

Meillä kesti oleskeluluvan uusimisessa muistaakseni vähän alle kaksi viikkoa, "pääkaupunkiseudulla" ollaan (muttei kylläkään Hki-Espoo-Vantaa). Soittelin poliisille kolmisen kuukautta ennen miehen aiemman luvan umpeutumista, ja sanottiin, että maksimissaan kuukausi menee uuden käsittelyssä. Huomauttivat myös, että riittää kunhan pistää uuden luvan hakuun vaikka juuri ennen vanhan umpeutumispäivää, sillä vaikkei uutta olisi ehditty vielä myöntää, saa sitä odotella ihan normaalisti maassa ja elää kuin ennenkin (ellei luvan myöntämisperuste jotenkin olennaisesti olisi muuttunut, siitä en tiedä?). Jos kyseessä on siis perheside-luvan uusiminen, ja perheside on yhä olemassa, ei tarvitse tämän neuvon mukaan hätäillä vaikka uusimisprosessissa kestäisi kuinka kauan.

Nuo käsittelyajat on muuten ensimmäisen luvan kanssa huomattavasti pidemmät kuin jatkolupien kanssa, koska menevät ulkomaalaisvir... - eikun mikä se nykyään on... - Maahanmuuttovirastoon käsiteltäviksi. Hakevat taustaselvitykset ynnä muuta. Jatkoluvan myöntää sitten paikallinen poliisi ilman että paperit lähtee suuremmille selvityskierroksille, jos kaikki on normaalisti, joten käsittely on huimasti nopeampaa. Eikä me ainakaan (mies amerikkalainen) jouduttu mihinkään haastatteluihin tai mitään. Mies tuli työluvalla kesällä ja jatkettiin sitä perheluvalla marraskuussa, ja normaalisti sai jatkaa työntekoa ym.

nasutus ja tytt1: Fitz oli oikeassa, oli se sitten viisumi tai visa-waiver. Tai itse asiassa viisumi on tässä suhteessa parempi kun visa-waiver. Jos onnistut saamaan viisumin, voit sanoa, että mua ei voi käännyttää takasin, mulla on viisumi. Sitten voit ainakin vastustaa maahanmuuttoviranomaisten päätöstä.

Suurlähetystön puolesta saat matkustaa sillä vaikka minne, mutta kun pääset USAn rajalle, se rajaviranomainen (maahanmuutto) on se, joka päättää päästääkö sut maahan vai ei. Jos he sanovat, että ei, oot naimissa amerikkalaisen kanssa, mitäs takuita on siitä, ettet päätäkin jäädä tänne laittomasti? Juupa-juu, ei muutaku paluukoneella takasin.

Haluaisin myös korostaa tuota MiaMarian mainintaa, että suurlähetystöllä ei ole valtaa päättää kuka pääsee maahan ja kuka ei. Suurlähetystö tekee "taustatutkimuksen" ja sen perusteella myöntää tai ei myönnä viisumia, mutta rajaviranomaisilla on oikeus arvioida tilanne henkilön saapuessa maahan ja joko päästää tai käännyttää henkilö. Tietysti rajaviranomaisten pitää noudattaa heille annettuja sääntöjä ja ohjeita, mutta viime kädessä edes viisumi ei ole "ase" rajaviranomaisen päätöstä vastaan.

Yleisesti, jos menette Suomessa naimisiin, asutte todistettavasti Suomessa, ettekä ole hakemassa puoliso- tai muuta viisumia Usaan, en näe mitään ongelmaa matkustaa Usaan esim. sukulaisia tapaamaan visa waiverin turvin. Ei rajaviranomaisetkaan mitään hirviöitä ole, vaan normaaleja ihmisiä, ja tuskin haluaa rajoittaa sukulaisvisiittejä kun ei ole aihetta epäillä mistään laittomasta.

Onnittelut Miulle ja Fitzille prosessin etenemisestä ! Minne päin Usaa olette asettumassa?