Häistäni on viikko aikaa ja haikeus oli järkyttävä etenkin sunnuntaina illalla kun kaikki apulaiset olivat hävinneet kotoamme omiinsa. En voinut millään käsittää, että ne olivat nyt ohi. Itkin ja luin kortteja ja lahjoja uudelleen läpi. Mies vain otti päikkärit ja sanoi odottaneensa tätä rauhaa. Mun kauan suunnittelemani ja odottamani häät olivat ohi. Eniten haikeutta aiheutti se ettei niitä ole enää koskaan (toivottavasti tai ne ainakaan samanlaiset ole). Kaikki sujui enemmän kuin todella hyvin. Jälkeenpäin yksi iso moka on painanut mieltä; meillä jäi ottamatta kaikki perhekuvat eli me ja molempien perheet yms!!!! Mikään ei voi v------ttaa enempää kuin se. Saahan niitä kuvia muttei meidän häissä! Ihana lukea, että jollain muullakin on sama vaivaa. Ajattelin sunnuntaina, että tällaistako se rouvaelämä sitten on ....jatkuvaa vollotusta! Nyt olen yrittänyt suunnata kohti tulevaa. Haluaisin järkätä vaikka yksivuotis hääpäivä bileet ja pukea päälleni hääpukuni (edes yläosan) niin saataisiin valokuva-asiakin hoidettua ettei tarvitse loppu ikää sitä murehtia!
