Kaura

Minua jäi oikeastaan harmittamaan vain se, ettei meillä ollut ammattikuvaajaa kirkossa. Alttarilta on tosi vähän kuvia, ja nekin kaikki on otettu takaapäin, eli kasvojamme ei näy yhdessäkään kuvassa. Ajattelimme, ettei tarvita kuvaajaa (ajattelimme säästää siinä asiassa) mutta jälkikäteen kaduttaa. Muutenkin kaikki juhlapäivän kuvat on otettu huonoilla digikameroilla. Jälikäteen jos jotain voisi korjata, niin satsaisin valokuvaukseen enemmän.

Meillä ei ollut kutsussa mitään mainintaa lahjatoiveista. Lahjalista kuitenkin löytyi Sokokselta, pyysimme kaason kertomaan asian ilmoittautumisen yhteydessä niille vieraille, jotka lahjatoiveita kyselisivät. Suurin osa vieraista olikin ostanut lahjalistalta lahjan. Sen lisäksi saimme rahaa n. 5000 euroa. Tosin vanhemmiltani ja sulhon isältä saimme n. 4000 euroa. Vieraita oli n. 90.

Rahaa meni reilu 7000 euroa, yhtään ei harmita. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja ihana. Emme ostaneet mitään turhaa. Itse maksettiin kaikki. Ehkä sitten harmittaisi, jos pitäisi maksaa nyt jälkikäteen velkaa pois, mutta koska olimme säästäneet summan kokoon ennen häitä, saatiin kaikki laskut maksettua jo pois ja jäi vielä pari tonnia ylimääräistäkin:)

Itse maksettiin ja budjetti oli noin 7000 euroa. Häämatka vielä päälle, sen saimme vanhemmiltani häälahjaksi. Aloitettiin häihin säästäminen reilua vuotta ennen häitä ja ihan hyvin saatiin rahat kasaan.

Meille ei käynyt mitään suurempaa mokaa hääpäivänä, mutta jälkikäteen häävideota katsellessa huomasin, että videokamera oli jumiutunut kirkossa juuri ennen Tahdon-sanoja. Vähän harmi, mutta ei voi mitään. Onneksi on kirkosta sentään alku- ja loppumarssit saatu kuvattua:)

Täälläkin ilmoittautuu itkupilli. Itkin silmät päästäni kuulutuksissa, itkin, kun kuuntelin etukäteen meidän häämarssia. Itkin kirkkoharjoituksissa, itkin kun mieheni puhui meidän suhteesta niin kauniisti kun tavattiin pappi. Sanoin papillekin, että itken varmaan koko vihkitoimituksen ajan. Mutta kuinkas kävikään. Kun lähdin kävelemään kohti alttaria, ei itkettänyt lainkaan. Näin vaan kaikkien kavereitten ja sukulaisten itkevät, nykivät kasvot ja ajattelin, että mitä ihmettä nuo tuossa pillittävät, minähän olen tällä hetkellä maailman onnellisin ihminen. Eli ainakin omalla kohdallani pelko itkusta kirkossa oli aivan turha. Hääjuhlassa pari kertaa silmät kostuivat, mutta silloinkaan en alkanut itkemään. Etukäteen olin aivan varma, että pillitän koko päivän, mutta hyvin kaikki meni:)

Meillä meni viinaksiin rahaa 1300 euroa. Häissä oli vieraita 87, joista aikuisia 80. Kyseessä oli a-oikeudellinen paikka, joten siksi rahaa meni vähän enemmän. Ruoan kanssa oli 2 kaatoa viiniä, kahvin kanssa avec ja sitten boolia oli 40 litraa.

Mulla ei tullu häiden jälkeistä masennusta. Mentiin häiden jälkeen suoraan mökille viikoksi, kun oli vielä lomaa jäljellä, joten se aika meni ihan vaan rentoutuessa ja häitä muistellessa. Koko hääpäivä meni niin hyvin ja yli odotusten, että ehkä siksikään ei ollut syytä masennukseen. En kyllä odottanut etukäteenkään mitään "häämasennusta", koska itseasiassa odotin jo ennen häitä, että häät olisivat ohi, ettei tarvitsisi enää stressata mistään:) Eli häiden jälkeen olin vaan onnellinen, että kaikki häähumu on onnellisesti takanapäin ja voi taas keskittyä normaalin elämään

Mua jännitti niin paljon, että nukuin häitä edeltävänä yönä vain 2 tuntia. Valvoin viiteen asti aamuyöllä ja sitten lähdin hakemaan isän baarikaapista yömyssyksi konjakkia ja sen jälkeen tuli onneksi uni. Herätys oli siitä kahden tunnin kuluttua. Edellisenä yönä olin nukkunut peräti 3 tuntia. Mutta hääpäivänä ei väsyttänyt kyllä lainkaan.

Mä en lisänny kertaakaan huulipunaa tai puuteria päivän mittaan, vaikka päivä olikin helteinen. Meikkipohja oli niin hyvin tehty, ettei naama pahemmin kiiltänyt. Meikki näytti mielestäni koko päivän hyvältä. Huulipunaa ois tietty voinu käydä lisäämässä välillä, mutta en edes muistanut sellaista asiaa hääpäivänäni - vaikuttaako sekin sitten, että join aika paljon boolia..