Rosso

Tiedustelen teiltä ihan uteliaisuuttani, onko teillä kokemuksia häistä, joissa ennen varsinaista vihkimistä kirkkoon tuleville vieraille soi tervetulomusiikki? Esim. kanttori, trio, jousikvartetti tms. soittaa jotain kaunista, klassista musiikkia ja näin johdattaa vieraat juhlatunnelmaan?

Omissa häissä kirkossa esiintyi viulisti ja pianisti, ja he esittivät kaksi osaa Mozartin viulukonsertosta. He aloittivat n. 20 min. ennen vihkimistä ja lopettivat siihen, kun kaaso käveli morsiuslasten kanssa kirkon eteen. Videolta kuunneltuna se oli aivan ihanaa, vaikka itse paikan päällä en siitä voinut nauttiakaan... Suosittelen lämpimästi!

Luin aikaisempia kirjoituksia, ja oli aivan pakko kommentoida:

meidät vihittiin Turussa ja häävirtenä oli 338 Päivä vain ja hetki kerrallaan.

Eikä ollut sitten pätkääkään hautajaisfiilis  

Valitsimme virren, koska niinhän se menee avioliitossakin, pitää elää päivä kerrallaan...

Meidän häissä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen kaaso esitti Bach-Gounodin Ave Marian kanttorin ja viulistin kanssa.

Virtenä laulettiin Päivä vain ja hetki kerrallaan.

Ennen lähettämistä ystävä lauloi kitarasäestyksellä vielä Pekka Simojoen Rakkaus on lahja Jumalan.

Lenkillä ollessani hääauto meni ohi ja takaikkunassa luki: projekti päällä.

Meillä oli takaikkunalla ruusuista tehty asetelma sekä  meidän kihlakuva, jonka päällän luki vasta vihityt.

Peileissä roikkui ilmapalloja sekä ruusuja. Auton edessä myös kukkalaite.

Ystävieni häissä oli purjelaiva teemana. Hääkyltit olivat sen mukaiset myös, todella kauniit. Vanerista oli tehty pieni purjevene, se oli maalattu siniseksi. Pursi oli valkoista kangasta, ja se liehui tuulessa suloisesti. Itse veneessä oli hääparin nimikirjaimet.

Anoppien haastattelu on aika kiva. Joku ohjelmavastaavista haastattelee kesken päivää anoppeja ja kyselee tunnelmia sekä jotain uudesta miniästään tai vävystään. Mukavaa ajanvietettä ja tulee otettua anopit huomioon. Toimii erityisesti, jos anopit ovat puheliaita  

Yhdysvalloissa eräissä häissä tehtiin niin, että heti häiden alussa, onnitteluiden jälkeen, kaikki naimattomat naiset kirjoittivat nimensä morsiamen kengän pohjaan. Viimeisen valssin jälkeen katsottiin kenen nimi näkyi selvimmin kengässä. Tämä olisi sitten seuraava morsian!

Kuuleman mukaan leikki on vanha turkkilainen tapa, en tiedä varmaksi. Huomioikaa, että nimi pitää kirjoittaa kengän sellaiseen osaan, joka kuluu kävellessä (ei siis kengän koron varteen tms).

Meidän häissä sama leikki toteutettiin loppuillasta. Leikkiä maustettiin vielä sillä, että jokaisen "tuhkimoparin" naisen nilkkaan sidottiin ilmapallo. Kaikkien tanssiparien tehtävänä oli tietenkin hajottaa toisten parien pallot, mutta säästää oma ilmapallonsa ehjänä. Vauhtia riitti!

Oma kimppuni, sulhasen viehe, vanhempien vieheet, morsiuslasten kimput, heittokimppu sekä kaksi isoa kukka-asetelmaa tulivat kaikki Pasadenasta. Aivan loistava palvelu, ja osaavat ammattilaiset! Laadusta ja kauniista tuloksesta sai vähän maksaa, mutta olimme kaikki todella tyytyväisiä.

Loput kukat vieraiden pöytiin yms. tehtiin itse, haettiin torilta älytön määrä kukkia ja perjantaipäivä ennen häitä leikimme kukkakauppaa. Anopit tekivät loistavaa työtä, ja asetelmista tuli tosi nättejä. Ulos veimme asetelmat, joissa oli valkoisia krysanteemeja sekä pihalta napsittuja punaisen viinimarjapensaan oksia -marjoja täynnä tietenkin. Tosi kaunis yhdistelmä sekin...