Mirmeli

Ite sain jenkeissä reissaavalta kaasoltani tuliaisiks noi stripit ja nyt on kolmena päivänä ollut käytössä (oon laittanu vaan 1krt/pvä) ja nyt jo huomaa eron.

No tietysti aina myös sen morsiamen/sulhasen tyyliä ja toiveita ajatellen pitää polttarit järjestää, mutta mun mielestä sekin on älytöntä, että polttareista pitää tehdä jotain kilpavarustelua. Miehet on kyllä valmiita sijottaan enemmän rahaa polttareihin (itse oon kyllä melko avokätinen kans, ei vaan oo tullut kavereiden polttarit vielä ajankohtaseks), mutta mitä sitten? Ei mua ainakaan haittaa tippaakaan, että luultavasti mieheni polttarit tulee kalliimmaks, kun omani. Oon ihan varma, että mun polttareista tulee just mun mielestä maailman parhaat (ja tällä hetkellä toi raskauskin asettaa kaasoille hieman lisäpäänvaivaa polttarien suhteen) ja oon hyvin onnellinen, että miehen bestman on järjestänyt hänelle aivan mielettömät polttarit, joista mies (tai moni muukaan) ei osaa haaveilla edes villeimmissä unelmissaan.

Tietysti joku ihan älytön pihtailukaan ei ole kivaa, kyllä kaikilla toki pitää olla siinäkin mielessä realistiset ajatukset (tai sitten tosiaan jättää osallsitumatta). Mutta mielestäni aivoimuus on tässäkin hyvä lähtökohta, polttarie njärjestäjien kannattaa olla yhteydessä ja yhteistyössä ainakin jonkin verran polttarivieraiden kanssa ja kertoa, mihin kaikkeen sitä rahaa menee ja paljonko.

Joo, ei hätiä Minttu, en mä sitä ihan noin henkilökohtasesti ottanut, kun näköjään kirjotuksestä vois päätellä.   Saa tää hormonimylläkkä näköjään välillä viestitkin karkaan käsistä..  :

Mutta oon siis sun kanssa samaa mieltä, että ehdottomasti morsiamen/sulhasen pitää ottaa omista polttareistaan sillä tavalla vastuuta, että ilmottaa omat mieltymyksensä niitä järjestäville. Silloin pitäisi nimenomaan järkevän ihmisen osata järjestää hyvät polttarit sekä sankarin että vieraiden osalta. Mutta kuten sunkin tapauksessa, ei näköjään kaikki järjestäjät oo tällästä järkevää sorttia ja se on kyllä todella vailitettavaa, sillä moni vieras saattaa polttareista jäädä kokonaan pois ihan vaan siksi, että polttarit paisuu aivan järkyttäviin mittasuhteisiin ja se ei ole kivaa sankarille eikä niille vieraille.  :-/

Sitähän mä juuri sanoin, että morsiamen on hyvä keskustella edes jonkin verran etukäteen kaasojensa kanssa polttareista. Itsehän juuri olen näin tehnyt, kun olen heille omia toiveitani kertonut. Mutta tottakai on myös aikuisten ihmisten (joita kaasot/bestmanit yleensä ovat) omasta järjestä kiinni monikin asia. Eli sen jälkeen, kun olen omia toiveitani kertonut, on mun kyllä aika mahdotonta sen lisäksi enää mihinkään polttariasioihin vaikuttaa.

Oikeesti kuitenkin olen sitä mieltä, että normaalijärjellä varustetut ihmiset pysytvät järejstämään sellaiset polttarit, jotka miellyttävät polttarisankaria ja pysyvät kuitenkin kohtuudessa ohjelmanumeroiden ja rahankäytön suhteen. Ja pysyvät siinä alunperin sovitussa budjetissa. Ja polttarivieraiden vastuulle jää päättää, osallistuvatko polttareihin vai ei.

Niinno, nää rahajutut on sitten yleensä niitten järjestäjienkin vastuulla. Eli itse morsiamena en ihan kamalasti voi vaikuttaa siihen, mitä omissa polttareissani tehdään ja paljonko siitä kukin pulittaa. Kun kuitenkin oma toiveeni on ollut todellakin sitä yhdessäoloa, enkä ole vaatinut mitään isoja ohjelmanumeroita, niin mielestäni en tässä tapauksessa ole syyllinen, mikäli joku kokee polttarini kamalaksi rahastukseksi.

Tietysti toivon, että näin ei ole. Ja ihan oikeasti kyllä tiedänkin, että näin ei tule olemaan, kaasoni (ja muut polttareihini pyydetyt ystäväni) ovat kuitenkin erittäin järkeviä naisia. Kuka ikinä siis polttareita järjestääkin, niin pitäisi kuitenkin pitää se järki päässä, ettei polttarit todellakaan ole kokonaan vain morsiamen/sulhasen tekemisien seuraamista ja että polttareihin uhrattava summa ei enää aiemmin ilmoitetusta nouse, silloin kaikki pystyvät päättämään, osallistuvatko polttareihin ylipäänsä.

Herätys aikasin

9.00 kampaaja, jonka jälkeen otan viereisestä kukkakaupasta kukat mukaan ja suikkaan juhlapaikalle

viim. 12.00 juhlapaikalla, jossa meikki ja pukeutuminen (ja ruokaa)

15.00 vihkiminen ja onnittelumaljat

16.00 (onnittelujen jälkeen, eli suunnilleen noihin aikoihin) ruoka

potretit kun ollaan syöty (ja vieraat vielä syö)

19.30 kakun leikkaus

20.00 bändi alkaa soittaan, häävalssi tietysti ekaks

sitten jossain vaiheessa iltapala ja ohjelmaa on kans, siitä me ei tiedetä mitään, mutta sopiviin väleihin kaasot ja bestman ne varmaan osaa sijoittaa

;D hehe, kaikee sitä..

Tosiaan, varmaankin löytyy nykyään jopa niitä morsiamia/sulhasia, jotka vaatii itselleen tietynlaiset polttarit ja asettaa isoja vaatimuksia niille, mutta eipä ole omalle kohdalleni sattunut kokemuksia tälläisistä. Ainakin ne ihmiset, joisen omia ajatuksia polttareista olen kuullut/lukenut, ovat olleet sitä mieltä, että polttarit ovat hauskaa yhdessäoloa kavereiden kanssa ei mikään mielettömien ja kalliiden kokemusten päivä.

Omista polttareistani en tiedä, mitä silloin tulee tapahtumaan, mutta toiveenani olisi, että saisin viettää hauskan päivän ystävieni kanssa ja sille en tarvitse kalliita kulisseja. Miehelleni sitävastoin tiedän olevan tulossa aivan mielettömät polttarit ja ne tuskin ovat mikään halpa lysti niihin osallistuville. Mieheni ei tästä ole tietoinen ja hänellä onkin ollut aivan samat odotukset polttareiltaan, kuin minulla omistani. Mutta bestman on halunnut tälläiset polttarit järjestää ja itseasiassa kaikki miehen ystävät ovatkin niihin osallistumassa.

Ja mitä tosiaan noihin polttarivieraslistoihin tulee, tuskin kukaan niitä kirjoittaa vaatiakseen ketään osallistumaan vaan omat toiveensa ihmisistä, joiden kanssa haluaisi viettää omat polttarinsa.

^ No mä olen ajatellut asian niin, että yleisesti ottaen vieraana en oleta hääparin järjestävän bussikuljetusta kirkolta juhlapaikalle. Ihmiset pääsevät sen matkan joko kävellen, omalla autolla, julkisilla tai taksilla. Ne häät, joissa olen vieraana ollut ja bussikuljetus on järjestetty, on juhlapaikka ollut eri paikkakunnalla kuin kirkko. Tietysti lyhyemmällekin matkalle tuo bussikuljetus on ihan kiva lisä, mutta enpä usko, että sitä ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä.

Meillä juhlapaikka on toisella paikkakunnalla. Matkaa on n. 35km Tampereen keskustasta. Itse vihkiminenkin hoituu siellä. Järjestämme siis halukkaille vieraille bussikuljetuksen, joka lähtee Tampereen keskustasta juhlapaikalle ja tuo vieraat yöllä myös takaisin.

Nyt on kokemusta Anna-Liisa nikuksen ottamista huomenlahjakuvista. Kuvat onnistui aivan loistavasti, kuvauksissa oli kivaa (aiempaa kokemustakin kyllä löytyy) ja sain koevedokset todella nopeasti, lauantaina kuvattiin ja keskiviikkona oli koevedos-CD tullut jo postin mukana. Myöhemmin kesällä otetaan sarjaan varmaankin vielä yksi kuva, jossa vauvamasu näkyy jo kunnolla, joten kuvat tulevat olemaan tosi monipuolisia, nytkin nimittäin otettiin jo kahdessa eri asussa (monia eri tunnelmallisia kuvia) ja sitten aivan nakukuvia, joissa mulla on vaan huntu/miehen hääskraga.

Nyt ei malta odottaa, että pääsis lahjan jo miehelle antamaan..

Alkuperäinen suunnitelma muuttui hieman johtuen tosta vatsan kasvusta. Mutta nyt mulle on tekeillä mekko, johon mahtuu myös masukki.  

Eli siitä tulee empirelinjainen, yläosa valkoista (ivory siis oikeesti) satiinia ja siihen tulee vaaleanpunainen kirjailu ja siihen koristeeks kirkkaita ja pinkkejä helmiä. Tissien alapuolelle tulee 3cm levee pinkki satiininauha, joka jatkuu taakse pieneksi rusetiksi ja siitä jää nauhat pitkänä helman päälle. Sen satiininauhan alta malli siis levenee ja kangas vaihtuu valkoiseksi sifongiksi, joka laskeutuu nätisti masun päälle. Yläosaan tulee lisäksi vielä kapeat halterneck-olkaimet.

Puku teetetään siis morsiusgalleriassa, kuvan voin laittaa sitten kun päsäen sitä sovittamaan.

Tai sitten voi jättää koko kyseisen ohjelmanumeron väliin, jos se ei itsestä hyvältä tunnu...

Meillä kans toi tyhjä istumapaikka ei tulis toimiin, äiti varmaan itkis koko ajan, jos sen vieressä olis isin paikka tyhjänä. Nyt ollaan tultu siihen tulokseen, että me sytytetään jossain vaiheessa kynttilät isille ja miehen äitille ja mun kimppuun tulee lainaks pikkusiskon medaljonki, jossa on isin kuva. Tulee se "jotain lainattua"-osiokin sillä kuitattua sitten.

260507: Ja mua itteeni on ainakin eniten hämmästyttänyt ja jopa naurattanut tämä eräs lausahduksesi, että kaasoksi ei kelpaa ihminen, joka ei ole esimerkiksi organisointikykyinen tai hyvä esiintymään, vaikka olisikin se kaikkein rakkain ystävä. Eli toisinsanoen valitset kaason kunniatehtävään sellaisen ihmisen, jota et välttämättä edes pidä ystävänäsi, kunhan hän täyttää tarvittavat kriteerit.

Ja itse olen edelleen sitä mieltä, että jos joku kaasoistani tulisi raskaaksi, niin siitä tulevasta vauvasta hösmötettäis yhtä paljon kun meidän häistä, niinhän me nytkin hösmötetään muista kaasojen elämään kuuluvista jutuista samalla lailla kun häistä.

Onko kukaan ottanut Tampereella näitä kuvia muissa kuvaamoissa?Onko tietoa esim. ottaako Raimo J. Niemi??

Kaipa Raimo J. Niemikin ottaa, kannattaa kysästä. Omat kuvani ottaa meidän hääkuvaaja, Anna-Liisa Nikus. Hänellä on ainakin kokemusta tälläsistä kuvista. Omia kokemuksiani voin tulla kertomaan kevään mittaan, kun kuvat on otettu.  

Uutta: puku yms

Vanhaa: mun oma, mummulta joskus pienenä saatu sormus, joka mulla on aina sormessa

Lainattua: pikkusiskon medaljonki, jossa on mun vähän aikaa sitten kuolleen isin kuva. laitan sen mun kimppuun, on sitten isikin mukana koko ajan.

Sinistä: pikkuhousut

myrtti, mimosa83, minäpä kerron mikä minun käsitykseni on kaason tehtävistä lainaamalla erästä hääkirjaa (Ylönen: Meillä on häät, Helmikustannus 2005).

"Paras ja läheisin ystävä ei välttämättä sovellu kaasoksi, jos hän ei ole organisointikykyinen, sosiaalinen ja esiintymistaitoinen. Toisaalta näitä puutteita voidaan paikata erillisellä seremoniamestarilla".

Ja koska meille ei seremoniamestaria tule, ei tulisi mieleenikään ottaa epäsosiaalista ja ujoa ystävääni kaasoksi, vaikka hän kuinka hyvä ystävä olisikin. Se että "ollaan bestiksii" ei välttämättä tarkoita automaattista kaasoksi valitsemista.

Voi kiasus! Mä en kaasojani valitessa kyllä ajatellu, että etsin häihini työjuhtia, vaan että parhaat kaverit otan omaksi henkiseksi tuekseni hääsuunnitteluita ja itse häitä ajatellen. Ja mitä siihen sulhasen kanssa jakamiseen tulee, niin joo, mieheni kanssa menen naimisiin ja miehen ja mun häät nää tulee oleen. Mutta mä en ainakaan miestäni ahdistele millään serviettejen väreillä ym, mitä taas itse haluan välillä miettiä, joten juttelen niistä kaasojeni kanssa.

Onneks omat kaverini ovat myös ihan tälläin samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, kuin mä, nimittäin pelottais ihan hirveesti odottaa mahdollista kutsua kaasoks, jos se jonkun niitten mielestä tarkottais sitä, että kaaso seuraa morsianta "hääpäivänä kuin varjo"..  ;D Tottakai kaasot on hääpäivänä mun apuna, mutta en mä tosiaan mitään paniikkia meinaa saada, jos jostain niistä ei näy vilausta viiteen minuuttiin.

Komppaan Myrttiä, eihän kaikkien kaasot oikeasti pääse paikalle hääpäivänä syystä tai toisesta. Valitettavasti. Ja mun kaasot on ollu mun tukena hääasioissa jo yli vuoden, ei vaan sitä yhtä päivää. Kaasoikseni heidät valitsin, koska he ovat mulle rakkaimmat ystävät, jotka halusin mun kans jakaan mun hääsuunnittelut ja toivottavasti myös ne häät. Jos jollekin heistä kesällä tulisikin joku este, että he eivät pääsisi itse hääpäivänä paikalle, olisin varmasti surullinen, koska heidän läsnäolonsa on tärkeä, mutta ymmärtäisin kyllä. Ja itse olen ainakin kykeneväinen iloitsemaan tai suremaan ystävieni elämää enemmän kuin omaani, tekeväthän hekin niin mun kohdalla.

Minä värjäytän kans kenkäni pinkeiksi, sitä kun tulee olemaan myös puvussa ym.

Ja mitä itse asiaan tulee, ymmärrän kaikkien niiden turhautuneisuuden, joiden oma kaaso on raskaana. Kyllähän hääpäivä on itselle se tärkein päivä siihen mennessä elämässä, ja jos omia lapsia morsiamella ei vielä ole, tuskin osaa arvottaa asiaa niin, että "raskaana oleminen on tärkeämpi asia kuin häät", kuten joku typerästi tässä keskustelussa tokaisi.

Morsiamelle tietenkin on suurempi ilon aihe omat häät kuin kaason raskaus.

Kun kaasoni ilmoitti olevansa raskaana (hän ei ollut pyytäessäni häntä tehtävään), tottakai  harmitti se, ettei hän voi keskittyä täyspainoisesti kaason tehtäviinsä.

Pyysin 2 lisäkaasoa, alkuperäisen kaason suostumuksella. Hän tunnusti rehellisesti ettei voi hoitaa hommaa 2kk ikäisen vauvan kanssa ihan täydellisesti, mikä on aivan ymmärrettävää.

Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että jos joku kaasoistani olisi/tulisi raskaaksi ennen meidän häitä, niin olisin kyllä ihan vilpittömän onnellinen hänen puolestaan. Eli jos näin kävisi, niin todellakaan mun häät ei olisi sen suurempi ilon aihe mulle, kuin se raskaus. Ensinnäkin mun mielestä kuitenkin niin eri asiat, että niitä ei voi edes onnellisuudessaan verrata keskenään. Tottakai oma hääpäivä on onnellisin päivä sen astisessa omassa elämässä, mutta rakkaan ystävän raskaus on kyllä mun mielestä ihan yhtä onnellinen juttu.

Ja onhan se kamalaa, jos kaaso ei voi täysipainoisesti keskittyä kaason tehtäviinsä, siksi kannattaakin valita sellaiset kaasot, joilla ei ole elämää. Esimerkiksi työ tai parisuhdekin voi tätä täysipainoisuutta häiritä pahasti..  

muoks: kirjotusvihreet..

Jotain muuta, eli jos miehen sukunimi ei olisi niin harvinainen (7 samannimistä miehen lisäks), niin varmasti mun sukunimi olisi myös erittäin vahva vaihtoehto. Ja sama toisinpäin, eli jos mun sukunimeni olisi harvinainen, niin sitten se olisi ainoa vaihtoehto.

Nimen harvinaisuus on sinänsä meille tärkeää, että sulhasen sukunimi on todella harvinainen, tällä hetkellä 8 samannimistä ja kaikki hänelle sukua. Joten naimisiin mennessämme otan ehdottomasti miehen sukunimen. Toisinsanoen tuo miehen nimen harvinaisuus on se peruste, miksi otamme juuri hänen nimensä, muutoin olisi mahdollista ottaa myös mun sukunimi käyttöön. Ja sen jälkeen ei voi tulla toista samannimistä ihmistä vastaan kun minä. Tälläkin hetkellä se on hyvin epätodennäköistä, mutta nimenvaihdon jälkeen mahdotonta. Se ei kyllä sinänsä oo tärkeetä, mutta ihan kiva juttu.  

1.5 vuotta seurustelleet teinit eivät kyllä tunne toisiaan kunnolla, saatika vielä itseään. Onnea vaan matkaan, mutta eipä sillä pitkälle pötkitä. Sorry vaan, mutta en povaa läpi elämän kestävää liittoa. Teinirakkaudet ei kestä, nimim. kokemusta on, omaa ja kaikkien ystävien. En tunne yhtäkään paria jotka aloittivat suhteen yläasteella ja jotka olisivat yhdessä vielä.

Mä keksin ainakin samantien 3 paria, jotka alkeneet seurustella yläasteella ja suhteet on kestänyt näihin päiviin asti. Ensimmäisenä mun vanhemmat, äiti oli 14 ja isi 15, ehti olla naimisissakin yli 23 vuotta, kunnes kuolema erotti. Pikkusiskoni ja sen mies ovat myös seurusteleet jo seiskalta asti ja edelleen yhdessä, nyt takana 8 vuotta ja häitä suunnittelemassa. Lisäksi yksi tuttavapariskunta aloitti seurustelunsa myös yläasteella ja ovat edelleen yhdessä. Että kyllä teinirakkaudet kestää, riippuu vähän vaan ihmisistä. Ja olinhan mäkin teini, kun mieheni kanssa aloitin seurustelun, juuri 16 täyttänyt "vasta".  

Kyllä mekin ollaan ajateltu, että muistetaan poismenneitä läheisiä, sulhasen äidin kuolemasta on häiden aikaan kulunut 2 vuotta ja mun isin vajaa vuosi. Itseasiassa mua ei edes paljoa kiinnosta, haittaisko se jotain vierasta, kun kyseessä on kuitenkin niin läheiset ihmiset ja ei ole tarkoitus mitään pitkää toimitusta asiasta pitää, ihan jotkut kynttilät tms. heidän muistolleen. Ensinnäkin isin kuolemasta on sillon kuitenkin vielä niin vähän aikaa, että joka tapauksessa se tulee olemaan mulle ja muille läheisille välillä vaikee paikka. Tottakai tarkoitus on viettää meidän häitä iloisena juhlana, niin isikin olis halunnut, mutta kun asiat nyt on näin, niin valitettavasti voi välillä olla suru puserossa. Nytkin pelkkä ajatus jo saa taas itkun aikaseks.

^ Näin mäkin olen ajatellut. Lisäksi meidät vihitään juhlapaikalla, joten ei tuu mitään siirtymisiä minnekään, kuvia voidaan ottaa vaikka osittain koko päivän. Oon aivan täysin varma, että meillä tämä kuvaus onnistuu hääpäivänä vihkimisen jälkeen, jos jossain vaiheessa alkaa venyä, niin varmasti ainakin joku kaasosita siitä tulee ilmottamaan.

No meillä kuvaaja on kuvaamassa koko päivän, joten ei tule ongelmaa hänen aikataulustaan, vaan voidaan kuvata sopivana hetkenä. Meidän tapauksessa ei myöskään ole kyse mistään taikauskosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että me halutaan puvun olevan kiva yllätys sulhaselle samoin kun mun sormus ja sulhasen puku tulee olemaan mulle, luotetaan siis toistemme makuihin. Ja vaikka kyse olisikin taikauskosta, niin kukinhan taaplaa häissäänkin omalla tyylillään. Valitettavaa tietenkin on, jos puuttuu sitä kuuluisaa maalaisjärkeä sen verran, että vieraat jostain kärsii. Itse olen ollut vieraana monissa häissä, joissa parista on otettu potretit juurikin tuon syömisen aikana, eikä missään näistä häistä ole siitä vieraat kärsineet yhtään. Odottelua ei yksinkertaisesti tule, kun syöminen hoituu sillä välin, kun kuvia otetaan.

Itse luotan omaan makuuni täydellisesti, en tarvitse kenenkään hyväksyntää omalle morsius- kuten en muillekaan lookeilleni, tiedän että myös sulhanen tykkää varmasti. Kun valitsee vaan oman näkösiä juttuja myös morsiuslookiinsa, niin ei sitä parhaallakaan yrittämisellä näytä miltään roolihahmolta.