Mirmeli

;D hehe, kaikee sitä.. Tosiaan, varmaankin löytyy nykyään jopa niitä morsiamia/sulhasia, jotka vaatii itselleen tietynlaiset polttarit ja asettaa isoja vaatimuksia niille, mutta eipä ole omalle kohdalleni sattunut kokemuksia tälläisistä. Ainakin ne ihmiset, joisen omia ajatuksia polttareista olen kuullut/lukenut, ovat olleet sitä mieltä, että polttarit ovat hauskaa yhdessäoloa kavereiden kanssa ei mikään mielettömien ja kalliiden kokemusten päivä. Omista polttareistani en tiedä, mitä silloin tulee tapahtumaan, mutta toiveenani olisi, että saisin viettää hauskan päivän ystävieni kanssa ja sille en tarvitse kalliita kulisseja. Miehelleni sitävastoin tiedän olevan tulossa aivan mielettömät polttarit ja ne tuskin ovat mikään halpa lysti niihin osallistuville. Mieheni ei tästä ole tietoinen ja hänellä onkin ollut aivan samat odotukset polttareiltaan, kuin minulla omistani. Mutta bestman on halunnut tälläiset polttarit järjestää ja itseasiassa kaikki miehen ystävät ovatkin niihin osallistumassa. Ja mitä tosiaan noihin polttarivieraslistoihin tulee, tuskin kukaan niitä kirjoittaa vaatiakseen ketään osallistumaan vaan omat toiveensa ihmisistä, joiden kanssa haluaisi viettää omat polttarinsa.

^ No mä olen ajatellut asian niin, että yleisesti ottaen vieraana en oleta hääparin järjestävän bussikuljetusta kirkolta juhlapaikalle. Ihmiset pääsevät sen matkan joko kävellen, omalla autolla, julkisilla tai taksilla. Ne häät, joissa olen vieraana ollut ja bussikuljetus on järjestetty, on juhlapaikka ollut eri paikkakunnalla kuin kirkko. Tietysti lyhyemmällekin matkalle tuo bussikuljetus on ihan kiva lisä, mutta enpä usko, että sitä ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä. Meillä juhlapaikka on toisella paikkakunnalla. Matkaa on n. 35km Tampereen keskustasta. Itse vihkiminenkin hoituu siellä. Järjestämme siis halukkaille vieraille bussikuljetuksen, joka lähtee Tampereen keskustasta juhlapaikalle ja tuo vieraat yöllä myös takaisin.

Nyt on kokemusta Anna-Liisa nikuksen ottamista huomenlahjakuvista. Kuvat onnistui aivan loistavasti, kuvauksissa oli kivaa (aiempaa kokemustakin kyllä löytyy) ja sain koevedokset todella nopeasti, lauantaina kuvattiin ja keskiviikkona oli koevedos-CD tullut jo postin mukana. Myöhemmin kesällä otetaan sarjaan varmaankin vielä yksi kuva, jossa vauvamasu näkyy jo kunnolla, joten kuvat tulevat olemaan tosi monipuolisia, nytkin nimittäin otettiin jo kahdessa eri asussa (monia eri tunnelmallisia kuvia) ja sitten aivan nakukuvia, joissa mulla on vaan huntu/miehen hääskraga. Nyt ei malta odottaa, että pääsis lahjan jo miehelle antamaan..

Alkuperäinen suunnitelma muuttui hieman johtuen tosta vatsan kasvusta. Mutta nyt mulle on tekeillä mekko, johon mahtuu myös masukki. Eli siitä tulee empirelinjainen, yläosa valkoista (ivory siis oikeesti) satiinia ja siihen tulee vaaleanpunainen kirjailu ja siihen koristeeks kirkkaita ja pinkkejä helmiä. Tissien alapuolelle tulee 3cm levee pinkki satiininauha, joka jatkuu taakse pieneksi rusetiksi ja siitä jää nauhat pitkänä helman päälle. Sen satiininauhan alta malli siis levenee ja kangas vaihtuu valkoiseksi sifongiksi, joka laskeutuu nätisti masun päälle. Yläosaan tulee lisäksi vielä kapeat halterneck-olkaimet. Puku teetetään siis morsiusgalleriassa, kuvan voin laittaa sitten kun päsäen sitä sovittamaan.

Tai sitten voi jättää koko kyseisen ohjelmanumeron väliin, jos se ei itsestä hyvältä tunnu...

Meillä kans toi tyhjä istumapaikka ei tulis toimiin, äiti varmaan itkis koko ajan, jos sen vieressä olis isin paikka tyhjänä. Nyt ollaan tultu siihen tulokseen, että me sytytetään jossain vaiheessa kynttilät isille ja miehen äitille ja mun kimppuun tulee lainaks pikkusiskon medaljonki, jossa on isin kuva. Tulee se "jotain lainattua"-osiokin sillä kuitattua sitten.

260507: Ja mua itteeni on ainakin eniten hämmästyttänyt ja jopa naurattanut tämä eräs lausahduksesi, että kaasoksi ei kelpaa ihminen, joka ei ole esimerkiksi organisointikykyinen tai hyvä esiintymään, vaikka olisikin se kaikkein rakkain ystävä. Eli toisinsanoen valitset kaason kunniatehtävään sellaisen ihmisen, jota et välttämättä edes pidä ystävänäsi, kunhan hän täyttää tarvittavat kriteerit. Ja itse olen edelleen sitä mieltä, että jos joku kaasoistani tulisi raskaaksi, niin siitä tulevasta vauvasta hösmötettäis yhtä paljon kun meidän häistä, niinhän me nytkin hösmötetään muista kaasojen elämään kuuluvista jutuista samalla lailla kun häistä.

Kaipa Raimo J. Niemikin ottaa, kannattaa kysästä. Omat kuvani ottaa meidän hääkuvaaja, Anna-Liisa Nikus. Hänellä on ainakin kokemusta tälläsistä kuvista. Omia kokemuksiani voin tulla kertomaan kevään mittaan, kun kuvat on otettu.

Uutta: puku yms Vanhaa: mun oma, mummulta joskus pienenä saatu sormus, joka mulla on aina sormessa Lainattua: pikkusiskon medaljonki, jossa on mun vähän aikaa sitten kuolleen isin kuva. laitan sen mun kimppuun, on sitten isikin mukana koko ajan. Sinistä: pikkuhousut

Voi kiasus! Mä en kaasojani valitessa kyllä ajatellu, että etsin häihini työjuhtia, vaan että parhaat kaverit otan omaksi henkiseksi tuekseni hääsuunnitteluita ja itse häitä ajatellen. Ja mitä siihen sulhasen kanssa jakamiseen tulee, niin joo, mieheni kanssa menen naimisiin ja miehen ja mun häät nää tulee oleen. Mutta mä en ainakaan miestäni ahdistele millään serviettejen väreillä ym, mitä taas itse haluan välillä miettiä, joten juttelen niistä kaasojeni kanssa. Onneks omat kaverini ovat myös ihan tälläin samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, kuin mä, nimittäin pelottais ihan hirveesti odottaa mahdollista kutsua kaasoks, jos se jonkun niitten mielestä tarkottais sitä, että kaaso seuraa morsianta "hääpäivänä kuin varjo".. ;D Tottakai kaasot on hääpäivänä mun apuna, mutta en mä tosiaan mitään paniikkia meinaa saada, jos jostain niistä ei näy vilausta viiteen minuuttiin.

Komppaan Myrttiä, eihän kaikkien kaasot oikeasti pääse paikalle hääpäivänä syystä tai toisesta. Valitettavasti. Ja mun kaasot on ollu mun tukena hääasioissa jo yli vuoden, ei vaan sitä yhtä päivää. Kaasoikseni heidät valitsin, koska he ovat mulle rakkaimmat ystävät, jotka halusin mun kans jakaan mun hääsuunnittelut ja toivottavasti myös ne häät. Jos jollekin heistä kesällä tulisikin joku este, että he eivät pääsisi itse hääpäivänä paikalle, olisin varmasti surullinen, koska heidän läsnäolonsa on tärkeä, mutta ymmärtäisin kyllä. Ja itse olen ainakin kykeneväinen iloitsemaan tai suremaan ystävieni elämää enemmän kuin omaani, tekeväthän hekin niin mun kohdalla.

Minä värjäytän kans kenkäni pinkeiksi, sitä kun tulee olemaan myös puvussa ym.

Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että jos joku kaasoistani olisi/tulisi raskaaksi ennen meidän häitä, niin olisin kyllä ihan vilpittömän onnellinen hänen puolestaan. Eli jos näin kävisi, niin todellakaan mun häät ei olisi sen suurempi ilon aihe mulle, kuin se raskaus. Ensinnäkin mun mielestä kuitenkin niin eri asiat, että niitä ei voi edes onnellisuudessaan verrata keskenään. Tottakai oma hääpäivä on onnellisin päivä sen astisessa omassa elämässä, mutta rakkaan ystävän raskaus on kyllä mun mielestä ihan yhtä onnellinen juttu. Ja onhan se kamalaa, jos kaaso ei voi täysipainoisesti keskittyä kaason tehtäviinsä, siksi kannattaakin valita sellaiset kaasot, joilla ei ole elämää. Esimerkiksi työ tai parisuhdekin voi tätä täysipainoisuutta häiritä pahasti.. muoks: kirjotusvihreet..

Jotain muuta, eli jos miehen sukunimi ei olisi niin harvinainen (7 samannimistä miehen lisäks), niin varmasti mun sukunimi olisi myös erittäin vahva vaihtoehto. Ja sama toisinpäin, eli jos mun sukunimeni olisi harvinainen, niin sitten se olisi ainoa vaihtoehto.

Nimen harvinaisuus on sinänsä meille tärkeää, että sulhasen sukunimi on todella harvinainen, tällä hetkellä 8 samannimistä ja kaikki hänelle sukua. Joten naimisiin mennessämme otan ehdottomasti miehen sukunimen. Toisinsanoen tuo miehen nimen harvinaisuus on se peruste, miksi otamme juuri hänen nimensä, muutoin olisi mahdollista ottaa myös mun sukunimi käyttöön. Ja sen jälkeen ei voi tulla toista samannimistä ihmistä vastaan kun minä. Tälläkin hetkellä se on hyvin epätodennäköistä, mutta nimenvaihdon jälkeen mahdotonta. Se ei kyllä sinänsä oo tärkeetä, mutta ihan kiva juttu.

Kyllä mekin ollaan ajateltu, että muistetaan poismenneitä läheisiä, sulhasen äidin kuolemasta on häiden aikaan kulunut 2 vuotta ja mun isin vajaa vuosi. Itseasiassa mua ei edes paljoa kiinnosta, haittaisko se jotain vierasta, kun kyseessä on kuitenkin niin läheiset ihmiset ja ei ole tarkoitus mitään pitkää toimitusta asiasta pitää, ihan jotkut kynttilät tms. heidän muistolleen. Ensinnäkin isin kuolemasta on sillon kuitenkin vielä niin vähän aikaa, että joka tapauksessa se tulee olemaan mulle ja muille läheisille välillä vaikee paikka. Tottakai tarkoitus on viettää meidän häitä iloisena juhlana, niin isikin olis halunnut, mutta kun asiat nyt on näin, niin valitettavasti voi välillä olla suru puserossa. Nytkin pelkkä ajatus jo saa taas itkun aikaseks.

^ Näin mäkin olen ajatellut. Lisäksi meidät vihitään juhlapaikalla, joten ei tuu mitään siirtymisiä minnekään, kuvia voidaan ottaa vaikka osittain koko päivän. Oon aivan täysin varma, että meillä tämä kuvaus onnistuu hääpäivänä vihkimisen jälkeen, jos jossain vaiheessa alkaa venyä, niin varmasti ainakin joku kaasosita siitä tulee ilmottamaan.

No meillä kuvaaja on kuvaamassa koko päivän, joten ei tule ongelmaa hänen aikataulustaan, vaan voidaan kuvata sopivana hetkenä. Meidän tapauksessa ei myöskään ole kyse mistään taikauskosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että me halutaan puvun olevan kiva yllätys sulhaselle samoin kun mun sormus ja sulhasen puku tulee olemaan mulle, luotetaan siis toistemme makuihin. Ja vaikka kyse olisikin taikauskosta, niin kukinhan taaplaa häissäänkin omalla tyylillään. Valitettavaa tietenkin on, jos puuttuu sitä kuuluisaa maalaisjärkeä sen verran, että vieraat jostain kärsii. Itse olen ollut vieraana monissa häissä, joissa parista on otettu potretit juurikin tuon syömisen aikana, eikä missään näistä häistä ole siitä vieraat kärsineet yhtään. Odottelua ei yksinkertaisesti tule, kun syöminen hoituu sillä välin, kun kuvia otetaan. Itse luotan omaan makuuni täydellisesti, en tarvitse kenenkään hyväksyntää omalle morsius- kuten en muillekaan lookeilleni, tiedän että myös sulhanen tykkää varmasti. Kun valitsee vaan oman näkösiä juttuja myös morsiuslookiinsa, niin ei sitä parhaallakaan yrittämisellä näytä miltään roolihahmolta.

^ no mulle on kuitenkin ainakin tärkeetä, että sulholle mun puku on yllätys. sulhanen on myös samaa mieltä, joten meillä tehdään näin. ja meiltä ainakin löytyy sen verran ihan normaalia maalaisjärkee, että vieraita ei odotuteta liikaa. tarkoituksena on kuitenkin ottaa kuvat juhlapaikalla, joten kaasoista joku voi tulla asiasta huomauttamaankin, jos aikataulu venyy liiaksi. riippuu kuitenkin aika paljon myös kuvaajan ammattitaidosta, että kauanko kuvaukseen menee. meillä ainakin ihan ammattikuvaaja, joten kuvien ottamiseen ei pitäisi mennä edes tuntia. toki joku voi vetää herneet nenukkiinsa, jos häissä juhlaparia ei viiteen minuuttiin näy, meille kuitenkin tulossa vain sellaisia vieraita, jotka on rennolla asenteella tulossa juhliin, eikä kyttäämään pelkästään hääparin joka liikettä.

^ sama ajatus mulla, sulhaselle kuvat tulee kansioon, mutta tarkotus ei oo kuitenkaan missään tapauksessa mitään pornokuvia ottaa, vaan ihan hyvän maun mukasia alusvaatekuvia, joten ihan hyvin voisin niistä esim. suurentaa parhaan ja laittaa makkariin esille.

Meillä myös puku on yllätys ja kuvaajan kanssa on sovittu, että potretit otetaan juhlapaikalla ruokailun aikana, eli me sydään ensin ja sitten otetaan kuvat kun vieraat vielä ruokailevat.

Itse olin serkkuni häissä tuolla Paviljongissa toissa kesänä ja mielestäni paikka oli tosi kiva, sisätilat oli suht neutraalit ja tilaan mahtui hyvin se n. 100 hlöä, jotka häissä oli. (en tiedä, paljonko sinne yhteensä mahtuu maksimissaan) Lisäksi parkkitilaa oli hyvin. Itse en ainakaan kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään mönkijöihin, eli joko ne oli siirretty pois tai niihin ei vaan muuten vieraat ainakaan kiinnitä mitään huomiota (ja kaikki viime häät oon kyllä aika hyvin tarkkaillu ihan kaikkea omien häiden takia.. :) piha oli mielestäni tosi nätti ja iso ja siellä vietettiinkin paljon aikaa, sillä päivä oli tosi lämmin. Pitopalvelusta sen verran, että ruoka oli oikein hyvää ja sitä oli paljon. Että suosittelen, itseasiassa pikkusisko viettää omia häitään siellä kesällä 2008.

No nopeestipa vastas, ottaa mielellään musta ne kuvat, on aikasemminkin ottanut ja voidaan tehdä vaikka kalenteri tai sit muutamia kuvia kehyksiin tai kollaasiks tms. Eikä se velota tollaseta "muutaman tunnin jutusta" kun noin 50€. Nyt annana ajatuksen muhia, mietiskelen rekvisiittaa ja keväämmällä otetaan sitten kuvat.

Itse juuri laitoin aiheesta kyselyä meidän hääkuvaajalle. Mulla on hääpäivänä juurikin noi kyseiset Unique Brat ja ajatuksena onkin koko ajan ollut, että kuviin laitan päälleni alusvaatteita, joita oon ostanut häämatkaa varten. On korsettia yms, joten niistä varmasti löytyy just sopivia. Nyt vaan odottelnekin, että mitä se meitin kuvaaja vastailee..

Me kihlauduttiin kaksin ja myöhemmin samana iltana käytiin juhlistamassa muutaman kaverin kanssa, jotka olivat lähteneet viihteelle. Sitten pidettiin perheille ja lähisukulaisille kihlajaiskahvit ja koko kaveriporukalle isommat pippalot (juhlien aihe oli suurelle osalle yllätys). Joten kyllä sitä kihlautumista tuli juhlittua ihan mukavasti.