Käpy

Yksi hässäkkä sattui: Olimme tilanneet kakun eripaikasta kuin pitopalvelun ja kakkumaakarit kysyivät josko pitopalvelu voisi noukkia kakun matkaan (juhlat Suomenlinnassa joten homma helpottuisi jos sinne ei tarvitsisi kaikkien mennä autolautalla). Annoin pitopalvelun yhteystiedot ja sanoin että soittakaa ja sopikaa aikatauluista. He lupasivat tehdä sen ja heillä oli jo ennestäänkin kokemusta tällaisista järjestelyistä. Soitin vielä pitopalvelulle ja heidän puolestaan homma oli ok, kunhan kakkutyypit sopivat vaan aikataulusta. Tämä kaikki tapahtui noin kuukautta ennen häitä. Huokaisin ja annoin aikataulujen sopimiset konditorian huoleksi kun kerran lupasivat sen hoitaa. Hääpäivä saapui ja olin aamulla kampaajalla kun konditoriasta soitettiin lähes huutaen ettei se pitopalvelu enää suostukaan ottamaan kakkua kyytiin. Vähitellen selvisi että konditoria oli ottanut vasta hääpäivän aamuna yhteyttä pitopalveluun! Hetken kuluttua puhelin soi uudestaan ja nyt oli pitopalvelun henkilöt asialla: he totesivat että ilmoitus tuli ihan liian myöhään ja he ovat jo pakanneet auton ja matkalla juhlapaikalle. Taas konditoriasta otettiin yhteyttä. Ja niin edelleen kunnes pyysin heitä soittamaan miehelleni sillä minä TOSIAANKIN OLIN KAMPAAJALLA. Niinpä, hetken kuluttua puhelin alkoi taas soimaan, tällä kertaa soittaja oli mieheni. En vastannut. Soitin vasta kampaajan jälkeen. Kun kampaukset oli kunnossa soitin kaikki osapuolet läpi ja sain maaniteltua konditorian lupaamaan että he saapuisivat lauttarantaan samaan aikaan kun tilaamamme lautta lähtee Suomenlinnaan. Ottaisimme kakun kyytiin ja veisimme sen omin voimin perille. Eipä näkynyt kakkua sovittuun aikaan rannassa ???. Kun olimme perillä sain puhelun jossa sokerileipurit totesivat etteivät kerinneet siihen kellonaikaan (heillä oli yli kolme tuntia aikaa keritä sinne lautalle). Nyt alkoi uusi tyyli: kun minä kerroin että nyt sitten ei voi muuta kuin että he tulisivat normaalilla HKL:n vuoroveneellä saareen ja kaivoin heille aikataulut ja autopaikkavarauspuhelinnumeron, alkoivat he uhkailla että tämä lysti tulee maksamaan meille sitten ylimääräistä. En vastannut millään kommentilla vaan totesin että koittakaa saada se kakku saareen, jos ei onnistu niin sitten ei. Kyllä me pärjäämme ilmankin sitä paakelssia. Ilta eteni ja onneksi meillä ei ollut minkäänlaista aikataulua syömisten ja kakun leikkaamisten suhteen. Jossain vaiheessa iltaa pitopalvelun henkilö kävi nykäisemässä minua kädestä ja sanoi että nysse kakku saapui. Kakku oli loistava sekä näöltään että maultaan eli loppujen lopuksi jäi ihan hyvä mieli. Mutta maanantaina juhlien jälkeen konditoriasta taas soitettiin. Ajattelin jo että nyt alkoi maksujen pyytäminen ja nyt olin jo varautunut sanomaan aika kovia sanoja (olin itsekin jälkeenpäin hämmästynyt kuinka rauhallisesti suhtauduin koko kakkuepisodiin , lähinnä ketutti se kännykän pirinä ja siihen puhuminen kun juhlapäivänä ei välttämättä ekana toivelistalla ole kännykässä roikkuminen). Kuinka ollakaan kondiittori kyselikin oliko kakku onnistunut ja toivotti onnellista avioliittoa. Olivat varmaan miettineet viikonlopun yli omaa mokailuaan.

Varmaan osalle tuo pelkkä suunnittelu riittääkin, mutta itselleni kyllä haluan ihan oikean kampauksen, sillä varoittava esimerkki löytyy muutaman vuoden takaa ihan omalta kohdalta: Minulla on paksut hiukset jotka aina jaksavat salakavalasti yllättää kampaajan kuin kampaajan. Minulle tehtiin nutturakampaus ja koska olin kaasona, ei mitään suunnitelmia kummemmin ollut, kuvia vain vähän katseltiin. Kun kampaus oli saatu sitten valmiiksi, oli melkein puolet hiuksista vielä vapaana. Niitä sitten alettiin väkipakolla tunkemaan muun nutturan sekaan kun aikaa ei muuhun olisi riittänyt ja tulos oli...hmmm...sanoisinko ehkä liiankin räväkkä ???. Varmasti moni vieras ihmetteli mielessään olinko tunkenut kieleni pistorasiaan tms.

Hehe, ei välttämättä toimi isoissa häissä joissa on vähän tuntemattomampiakin sukulaisia tai ulkomaalaisia tuttavia, tosin siiä saunoessa varmaan tutustuisi hyvin niihinkin ;D Loistava idea ja mukava kuulla että häiden toteutus menee rennompaan suuntaan. Jotenkin tuntuu että kaveripiirissäni häät ovat viimeaikoina olleet joku näytön paikka ja pokkurointipäivä, huh. No meillä on tulossa myös rennompaa meininkiä.

No hyvä kuulla että kahden hengen autolla on omat kannattajansa. Tästä kun väännetään kättä sulhon kanssa. Hän on sitä mieltä että pitää olla kuljettaja ja minä sitä mieltä että sulho saa olla kuljettaja (tai miksen minäkin). Varsin mainio kahden istuttava auto saataisiin lainaan mutta muunmoisesta varmaan joutuis maksamaan vuokrat. Tuntuu hölmöltä vuokrata auto noin kilometrin matkaa varten kirkolta satamaan kun pääosa matkasta mennään veneellä. Kädenvääntö siis jatkukoon ;D.