Tuulenvire

Rouva
  • Content count

    128
  • Joined

  • Last visited

About Tuulenvire

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kuten jotkut muutkin ovat mainineet, kaasoasian olisin miettinyt moneen kertaan. "Ei voi olla valitsematta" kakkoskaaso ei välttämättä helpota valmistelua mitenkään... Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.
  2. Olen tyytyväinen, joskin vasta reippaasti naimisiinmenon jälkeen keksin, millaisen sormuksen olisin teettänyt, jos olisin sille tielle lähtenyt. Idea ei tullut ajoissa.
  3. Digikuvat cd:llä tulivat postin kautta vajaassa viikossa. Olisin tainnut saada jonkinlaisen hermoromahduksen, jos olisimme joutuneet odottamaan viikkokaupalla...
  4. Meitä ei varsinaisesti vihitty kirkossa, mutta avioliittomme siunaukseen pukeuduimme kuten hääpari ikään. Papin kanssa ei ollut pukeutumisesta mitään puhetta, vaikka puhettaan varten muuten kyseli henkilökohtaisiakin juttuja. Lienee seurakunnasta ja papistakin kiinni suhtautuminen...
  5. Meillähän se oli lopulta ainoa oikea vaihtoehto ;D
  6. WB Angel, mäkään en ole koskaan nähnyt tuossa järkeä. Onneksi mies ymmärtää kantani, muiden mielipiteillä ei sitten olekaan niin väliä
  7. Bessie: Kauhea tarina, onneksi teillä ilmeisesti on nyt kaikki hyvin Vahvistit ajatuksiani - epäromanttista tai ei ;D
  8. Kyllä pohjalla on muitakin syitä. Oikeastaan pitkän suhteen jälkeen tuntuu, että avioliitto on osittain järkiratkaisu - osapuolten etu ja taloudellinen turvahan sen on tarkoitus olla yhteiskunnan silmissä ja lain edessä. Avopuolisoina emme ole virallisesti toisemme lähiomaisia. Emme peri toisiamme lainkaan ilman testamenttia ja testamentin olemassaollessakin perintövero on kolminkertainen verrattuna siihen, jos olisimme naimisissa. Jos meille joskus tulee lapsia ja olemme vielä avoliitossa, mieheni joutuisi sosiaalitoimistossa tunnustamaan ne. Ja tietysti haluamme olla virallisesti perhe ja tuntea henkisellä tasolla vielä tiiviimmin kuuluvamme yhteen
  9. Meillä siviilivihkiminen tapahtuu maistraatissa ja vieläpä niin, että paikalla ei ole kuin maistraatin kaksi työntekijää todistajina. Eli sinällään menee vähän kysymyksen vierestä, mutta vastailen kuitenkin Varasin vihkimisajan sähköpostitse, sain tosi nopeata ja hyvää palvelua sekä vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa siitä, että vihkijän tapaisi etukäteen. Tosin emme sitä ehdottomasti halunneetkaan.
  10. Ei kai nyt sentään. Mielestäni siinä ei ole mitään kummallista, mutta tiedän monta (etenkin vanhemman sukupolven edustajaa), joilla kutakuinkin sydän pysähtyy pelkästä ajatuksesta Edit: Hih, musta tuli juuri Konkari!
  11. Olemme vasta menossa naimisiin, mutta teimme hiljattain nimipoliittisen päätöksen. Otamme yhteiseksi nimeksi minun sukunimeni. Asiasta ei toistaiseksi tiedä kuin ihan lähimmät, mutta miehen äidin nykyisen miehen (60 + v) naama oli todella näkemisen arvoinen uutisen jälkeen ;D Ihme, että pystyi olemaan sanomatta mitään. Oon yleisellä tasolla huomannut, että monille on sätkyn paikka jo se, että mulla säilyy entinen sukunimi. Veikkaankin, että kun miehen nimen vaihdos tulee yleiseen tietoon, se aiheuttaa päivittelyjä. Oma lähipiirini suhtautuu nimivalintaan melko luontevasti, mutta nämä miehen ei-biologiset-sukulaiset ovat ärsyttävän jäykkiä ja konservatiivisia (muissakin asioissa...) >
  12. Mieskin ottaa mun nimeni