Tuulenvire

Kuten jotkut muutkin ovat mainineet, kaasoasian olisin miettinyt moneen kertaan. "Ei voi olla valitsematta" kakkoskaaso ei välttämättä helpota valmistelua mitenkään... Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.

Olen tyytyväinen, joskin vasta reippaasti naimisiinmenon jälkeen keksin, millaisen sormuksen olisin teettänyt, jos olisin sille tielle lähtenyt. Idea ei tullut ajoissa.

Khakivihreä

Digikuvat cd:llä tulivat postin kautta vajaassa viikossa. Olisin tainnut saada jonkinlaisen hermoromahduksen, jos olisimme joutuneet odottamaan viikkokaupalla...

Meitä ei varsinaisesti vihitty kirkossa, mutta avioliittomme siunaukseen pukeuduimme kuten hääpari ikään. Papin kanssa ei ollut pukeutumisesta mitään puhetta, vaikka puhettaan varten muuten kyseli henkilökohtaisiakin juttuja. Lienee seurakunnasta ja papistakin kiinni suhtautuminen...

Meillähän se oli lopulta ainoa oikea vaihtoehto ;D

Nostelen tätä

WB Angel, mäkään en ole koskaan nähnyt tuossa järkeä. Onneksi mies ymmärtää kantani, muiden mielipiteillä ei sitten olekaan niin väliä

Bessie: Kauhea tarina, onneksi teillä ilmeisesti on nyt kaikki hyvin  

Vahvistit ajatuksiani - epäromanttista tai ei  ;D

Kyllä pohjalla on muitakin syitä. Oikeastaan pitkän suhteen jälkeen tuntuu, että avioliitto on osittain järkiratkaisu - osapuolten etu ja taloudellinen turvahan sen on tarkoitus olla yhteiskunnan silmissä ja lain edessä.

Avopuolisoina emme ole virallisesti toisemme lähiomaisia. Emme peri toisiamme lainkaan ilman testamenttia ja testamentin olemassaollessakin perintövero on kolminkertainen verrattuna siihen, jos olisimme naimisissa. Jos meille joskus tulee lapsia ja olemme vielä avoliitossa, mieheni joutuisi sosiaalitoimistossa tunnustamaan ne. Ja tietysti haluamme olla virallisesti perhe ja tuntea henkisellä tasolla vielä tiiviimmin kuuluvamme yhteen  

Meillä siviilivihkiminen tapahtuu maistraatissa ja vieläpä niin, että paikalla ei ole kuin maistraatin kaksi työntekijää todistajina. Eli sinällään menee vähän kysymyksen vierestä, mutta vastailen kuitenkin  

Varasin vihkimisajan sähköpostitse, sain tosi nopeata ja hyvää palvelua sekä vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa siitä, että vihkijän tapaisi etukäteen. Tosin emme sitä ehdottomasti halunneetkaan.

Ei kai nyt sentään. Mielestäni siinä ei ole mitään kummallista, mutta tiedän monta (etenkin vanhemman sukupolven edustajaa), joilla kutakuinkin sydän pysähtyy pelkästä ajatuksesta  

Edit: Hih, musta tuli juuri Konkari!

Yhteensä 0,30

Mieskin ottaa mun nimeni  

Näkee. Oli mukana sovituksessa ja tulee näkemään myös ompelijan tekemät muutokset. On sitten helpompi valita miehelle yhteensopiva vaatetus. Ja valokuvauskin on luultavasti ennen vihkimistä, joten ei edes onnistuisi pitää salassa.

Meille tulee molemmille toinen sormus. Minun toiveestani, mutta miehellä ei alunperinkään ollut mitään sitä vastaan. Taustalla on lähinnä henkilökohtainen näkemykseni, etten halua olla enempää rengastettu kuin mies  ;D

Vinkkinä:

Kyselin taannoin yhden Ailion sormusmallin hintaa suoraan valmistajalta sähköpostitse. Sain todella ystävällisen vastauksen hyvin nopeasti. Hinnan lisäksi kertoivat, mistä täällä päin kyseisiä sormuksia saa  

Valottaisitteko, Kiora tai joku muu, jolla asiasta kokemusta, millaisiin hintaeroihin törmäsitte?

Kihloihin mennessä sovittiin, että kumpikin käyttää sormustaan sen verran kuin hyväksi kokee (perusoletuksena kuitenkin, että "maailmalla ihmisten silmissä"). Niinpä mieheni pitääkin omaansa enemmän kuin minä. Meillä molemmilla on sormus esim. töissä, kyläillessä, kaupungilla käydessä. Lisäksi mies pitää omaansa lähes aina kotonakin. Nukkuessa, saunassa, uidessa, kotitöissä jne. säästelemme korujamme. Eli olen käyttänyt kihlasormusta samaan tapaan kuin aiemmalla iällä luokka- ym. sormuksia. Sama tulee luultavasti pätemään vihkisormukseenkin.