MrsBluey

Aktiivijäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

    Never

About MrsBluey

  • Rank
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Kotka
  1. Nythän on mahdollista teettää merkit itse. Meinasin lähettää tilauksen kiitoskortteja varten, sellaisesta kuvasta missä me suudellaan aviopariksi julistamisen jälkeen, mut mies pisti hanttiin. Ja hinta on kyllä aika kova, melkein tupla tuohon normaalihintaan nähden (20 kpl, 24 €). :-/
  2. Ei meille mitään sanottu, enkä ollut sellaiseen varautunut. Mies kuitenkin otti musta kiinni ja vetäisi kunnon suudelman! Olin tosi yllättynyt, ei nimittäin kuulu ollenkaan sen tapoihin!!!
  3. Meillä kaaso ja bestman toimitti todistajan roolia, meistä oli vaan ihanaa että tulivat mukaan! Lisäksi oli meidän pieni kukkaistyttömme, sekä omat vanhempani. Tulivat Ruotsista ja halusivat välttämättä nähdä varsinaisen vihkimisen. Ei se mikään koruton tilaisuus ollut, meillä ainakin oli kynttilöitä palamassa ja mielestäni tilanne oli ihana! Sulhanenkin oli siinä tirauttanut kyyneleen, pari...
  4. Perjantaipäivä klo 14.00. Siinä ehti aamusta hyvin (?) kampaajalle ja kuvattavaksi, loppupäivä menikin juhliessa...
  5. Tiedustelin asiaa aiemmin Kotkan maistraatista sähköpostitse, mutta he eivät vaivautuneet edes vastaamaan. Meillä kun oli alunperin päivämääräksi suunniteltu 05.05.05. Tämähän oli helatorstai, joten maistraatti ei olisi ollut edes auki, joten vihkiminen olisi pitänyt järjestää jossain muualla. Mut tosi inhottavaa etteivät viitsineet edes vastata!!! > Loppujen lopuksi päivämäärä oli 13.5., jolloin käytiin itse maistraatissa. Henkilökunta (paitsi itse henkikirjoittaja) saisivat kyllä käydä jossakin asiakaspalvelukurssilla, sen verran hapanta toimintaa oli!
  6. Tahdon!!! Ja sitten se, kun tytär sanoi iskän itkeneen vihkimisen aikana. Se oli söpöä!!! Ei meidän herra pahemmin tunteitaan yleensä näytä...
  7. Aiemmin jossain kirjoittelinkin, että äitini varoitteli minua (hyvätahtoisesti) siitä, kuinka hääpäivän jälkeen sitä moni on pettynyt että tässäkö tämä nyt sitten oli. Meillä kävi toisin päin. Juhla oli aivan ihana, mutta oli vielä ihanampaa herätä arkeen seuraavana aamuna!!!
  8. Sovittelin sormuskaupassa vaikka minkälaisia timanttisormuksia, mutta mikään ei tuntunut kivalta. Kihlasormus oli ihan koruton, keltakultainen ja sileä. Olisin aikoinaan halunnut valkokultaisen, mutta mies halusi keltakultaisen. Sitten kokeilin samanlaista sormusta kuin kihlasormuksenikin, mutta valkokultaisena. Se tunne "tää se on" ei ole muuttunut mihinkään! Ei mitään kiviä, eikä minkäänlaista kuviota. Ja sopii muuten loistavasti kihlasormuksen kanssa! Erikoisen tästä tekee se, että miehellä on tismalleen samanlaiset sormukset. Näyttää hyvältä myös hänen sormessaan! En ole siis katunut hetkeäkään ja ihailen sormuksiani päivittäin. Aivan ihanat!!!
  9. Illalla uni ei meinannut tulla millään, sisareni eli kaasoni oli meillä yötä ja nukkui vieressäni. Sulhanen nukkui vierassängyssä. Kaaso höpötteli illalla melkoisesti, kunnes sanoin että nyt hiljaa. Loppujen lopuksi unta tuli nautittua sellainen 7 timmaa. Oli kyllä ihan riittävästi, vaikkakin seuraavana iltana tuli kaaduttua sänkyyn ja nukahdettua samantien. Tosin tämä johtui varmasti jännityksestä...
  10. Hankkisin rauhottavia nappeja itselleni! Olin hermostuksissa koko päivän ja sitten vielä juhlissa tuli tappelu (isäni äiti ja äitini äiti!!!) Seuraa siinä kun kaksi yli 80-vuotiasta haastelee toisilleen... Onneksi osasin kävellä pois. > Kutsuisin myös enemmän kavereita. Alunperin tarkoituksena oli viettää hääpäivä ainoastaan kahden todistajan kanssa, mutta homma vähän levähti ja paikalla oli molempien suvut. Kavereita olisi saanut olla enemmän paikalla, mutta itseäänhän siitä saa syyttää kun kaiken yritti tehdä salassa. Enemmän kuvia vieraista, sillä nyt omalla kamerallani otetuissa kuvissa loistavat vain morsian ja sulhanen. Onhan se ihanaa kun meitä on ikuistettu, mutta puolet vieraista jäi kuvaamatta! Lisäksi häävieraskirja! Sen olisin halunnut, mutten osannut edes ajatella ennen juhlia... :-/
  11. Omat pomot lähettivät juhlapäivänä about metrin korkean kukkakimpun, ei meinannut löytyä tarpeeksi isoa ämpäriä jotta sen saa veteen! Mieheni työpaikka ei yllättäen muistanut meitä millään, mikä nyt oli odotettavissakin. Minun pomojeni lisäksi konserni muisti meitä lahjakortilla Marimekolle. Se on vielä käyttämättä, mutta kunhan tässä kerkiää niin...