Moggy

Paljon paljon kiitoksia näin kovasti myöhässä!! Jonnekin onnellisesti hujahti yli puoli vuotta jo rouvana, enkä sit selvinnyt tänne takaisin?! Meillä meni häät oikein ihanasti. Paperityöt tuli juuri sopivaan aikaan valmiiksi ja dispensaatiokin saatiin yllättävän helpolla, kun kävin papin juttusilla (selvittiin myös onneksi ilman kirkon avioliittokurssia...). Suomessa saatiin aivan upea hellepäivä (vaikka vielä pari päivää häitä ennen morsian oli paniikissa myrskyn vuoksi, kirkossa olikin lauantaina melkein liian kuuma!) ja vieraat viihtyivät - Irlannista tulleetkin olivat ihan onnessaan kun saivat yhden kesäisen viikolopun verrattuna kesän 2007 kaatosateisiin Irlannissa. (Heh, sain kuulla jälkeenpäin yhden lahjatavarakaupan ihmisen sanoneen, että meille olisi pitänyt antaa joku kaupungin matkailupalkinto kun oli tuotu niin paljon bisnestä paitsi hänelle, myös pubeille yhden viikonlopun aikana ) Meillä oli vihkiminen aika myöhään, kello 16, ja se oli oikein lopulta oikein hyvä ratkaisu, kaikki saivat sen aamun joko toipua edellisestä illasta tai muuten vaan ottaa lunkisti...Kaksikielinen vihkiminen toimi tosi hyvin, sitten vieraat sai nauttia järvimaisemista ja kuoharista matkalla juhlapaikalle sillä aikaa kun me oltiin valokuvissa. Ruoka oli tosi hyvää ja morsiamen 2 päivää aikaisemmin valitsemat viinit samoin, ohjelmana ei ollut (juuri tuon myöhäisen alkuajankohdankin vuoksi) muuta kuin puheet ja tanssia sitten myöhemmin illalla. Ei maltettu millään mennä nukkumaan vaan jatkettiin juhlia kavereiden kanssa aamuseitsemään yötöntä yötä (elokuussa...no, melkein) ihmetellessä ja lähdettiin sitten seuraavana päivänä Santorinille toipumaan. No niin nostalgian puolelle lipsahti..täytyykin katsoa jos saisin pistettyä pari valokuvaa tänne jonnekin. Kaiken kaikkiaan siis oikein ihanasti tosiaan meni, nyt on alettu suunnitella 1-vuotishääpäiväbileitä...

Juu nuo perinteet kiinnostaisivat minuakin – mika toi hevosenkenkajuttu oli? Olen taalla Irlannissa yrittanyt kysella takalaisista haaperinteista, joita voitaisiin ottaa joko seremoniaan tai muuhun ohjelmaan, mutta toistaiseksi en ole saanut oikein muita vastauksia kuin ”kimpun heitto” ja ”juominen”! Joskus mietin, etta se haakynttiloiden sytyttaminen osana vihkimista (jos pappi suostuu!) voisi olla yksi vaihtoehto, mutta en sitten tieda, saisiko sen kivaksi ja luontevaksi osaksi vihkimista Suomessa – onko jollakin kokemusta? On muuten todettu sulhon kanssa Suomessa pidettavien haiden yhdeksi hyvaksi puoleksi se, etta ei tarvitse niin miettia Irlannin vieraiden mahdollisia ennakko-odotuksia/tottumuksia (ja siten hirveaa budjettia, jos haluttaisiin taysin irkkumallin mukaan menna!), kun kaiken, mika ehka irkuille ja muille ulkomaalaisille aiheuttaa ihmetysta tai poikkeaa totutusta, voi aina kuitata silla, etta ”se on tapa Suomessa” (hmm...kuuluisat viimeiset sanat, toivottavasti meidan haiden jalkeen ei irkkuihin palaa aivan vinoutuneen Suomi-kuvan saaneita vieraita!) Ja toisaalta oman, nyt jo ylipaisuneen budjetin voi itselleen selittaa silla, etta se on kuitenkin viela pieni keskiverto-irkkuhaabudjettiin verrattuna (silta ainakin tuntuu, kun joidenkin irlantilaisten morsianten juttuja olen kuunnellut). Toi anteliaisuusasia on niin totta! Olin ihan aimana, kun jo kihlautumisen jalkeen lahjoja alkoi kirjaimellisesti virrata, myos ihmisilta joita en ollut koskaan tavannutkaan. Sulhanen on muuten serkuksistaan vanhimpia, joten meilla on varmaan muutaman vuoden paasta tiedossa iso vastalahjontabuumi, jos sen keskenaan samanikaiset, nuoremmat serkut alkavat kihlautua ja menna naimisiin kaikki suurin piirtein samoihin aikoihin... LISAYS viela - kirjoitan tyopaikalta ja “salaa” enka siksi ensin lukenut tuota Susien viestia, kun vain copypastasin omani viimeiseksi Toi mummontohvelihan on aivan loistava idea! Meillakin voi tosin olla, ettei haissa snapseille ehka oikein ole paikkaa, mutta jos ei haissa, niin ehka edeltavan illan ”rehearsal dinnerilla", jota on suunniteltu "helpottamaan sukujen kohtaamista".

Haudi kaikille, En ole taalla kaynyt taalla muutamaan paivaan, ja nyt luin nuo omat aikaisemmat viestini ja huomasin, etta aika lailla taa uskontoasia on nakojaan muakin mietityttanyt joku aika sitten, kun olen tuollaiset pitkat pahkailyt kirjoitellut… Mielenkiintoista tosiaan kuulla, kuinka asiaa on muualla mietitty/ratkaistu. Mullahan on sinansa sama tilanne, etta sulhanen itse ei kylla ole juuri yhtaan uskonnollinen tai muuten valita kirkon sanomisista tai kannoista (katolisesta sisaoppilaitostaustaan huolimatta), ja hanen mielestaan taa kirkon vaanto, jossa lopulta on kyse meidan MAHDOLLISTEN tulevien lasten uskonnosta, on yhta naurettavaa kuin minustakin… mutta meilla oman lisansa ja mutkansa kuvioon tuovatkin sitten hanen vanhempiensa tai lahinna isansa toiveet. Joka on sellainen "vanhan kansan" tyyppi sikali, etta niin paljon kuin pitaakin minusta jne, silti selkeasti kantaa jonkinlaista huolta siita, etta aikooko poika nyt tai tulevaisuudessa jotenkin “hylata katolisen uskonsa” - eli irlantilaisuutensa (anoppi selitti mulle, etta nain miehensa asian nakee). Mm. tama huomioon ottaen ajattelin, etta dispensaation hakeminen ja kaiken tekeminen “by the book” olkoon nyt sitten meilla kaikkien mielenrauhan hintana (kun ei se ole multa muuten pois kuin aikana ja lisa-hommana), ja toisaalta, onpahan sitten varauduttu tulevaisuudenkin varalle, kuka tietaa missa lopulta asutaan ja missa ne mahdolliset lapset menevat kouluun jne. Ja jos katolisen kirkon lupa jaa saamatta, niin sitten pistaydytaan mekin Suomessa maistraatissa ennen siunausta kirkossa... Ja tosiaan, mita lapsiin tulee, niin katsellaan sitten, jos se joskus on ajankohtaista, mita mielta meista molemmat silloin ovat ja miten kovasti taman hetkisten kantojemme takana seisotaan - nain ollen sulhoni nyt annettu ilmoitus “kohtuudella kaikkensa tekemisesta” nahdakseni tuskin merkitsee vaaran valan vannomista...ja kuka tietaa, miten mulla itsellani mieli muuttuu ja mika lopulta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Ai niin ja nyt kun mietin tuota irlantilainen=katolilainen assosiaatiota, onhan se vahan karjistetty, ottaen huomioon juuri miten maallistuneita Irlannissa enemmisto ihmisista on. Mutta toisaalta, niin kuin totesin, valilla sen sitten kuitenkin huomaa tosi voimakkaasti, niin kuin tassa meidan tapauksessa… Sitten ketjun alkuperaiseen aiheeseen eli haihin liittyen, niin meilla ei oikeastaan ole eri kansallisuuksia korostettu niin kauheasti (vaikka suomalaiset kuulemma odottavat “irkkuhaita” ja irkut, noin 40-50 kpl, “perinteista suomalaista kansantanssia” jota joku oli nahnyt tv:ssa – mita ikina se sitten onkaan!. Vihkiminen, sen jalkeisen laivakuljetuksen jarvimaisemat ja ruoka on ainakin suomalaiselementti, mutta mitaan erityisen irlantilaista meilla ei ole, niin paitsi tietysti drink and be merry -puoli, ja varmaan joitakin pikkujuttuja koristelussa ym (kuten meidan kuoharilasit Irlannista). Bandikin on jazzia/bossa novaa... Olen aina ollut sita mielta, etta mun haissa ei juuri leikkeja ja morsiamen ryostoa nahda, mutta nyt voi olla, etta joudun hieman joustamaan talta osin, koska se voisi olla sellaista, mika olisi ulkomaalaisille vieraille ennen nakematonta Ja taas tuli juttua! Mut tosiaan oli kiva kuulla, kuinka muualla on samoja asioita mietitty.

;D Joo, se voisi aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ainakin Irlannissa! Mietinkin, etta olisikohan helpompaa, jos voitaisiin hakea dispensaatiota Suomessa…no, toivottavasti se onnistuu taallakin, meilla on nyt kasassa arkkipiispalle lahtevat paperit, joiden perusteella voidaan toivottavasti saada dispensaatiohakemus (mm. kirje sulhasen vanhemmilta(?!), ettei han ole aiemmin ollut naimisissa). Ja olen nyt menossa itse juttelemaan papin kanssa, ja kuulemma myohemmin myos jollekin sellaiselle kirkon "avioliittoneuvontakurssille", missa naimisiin aikovat keskustelevat papin kanssa... mielenkiintoista, mihin kaikkeen sita paatyykin... Tosiaan meillakin on se dispensaatio tarpeen lahinna sukulaisten (erityisesti tulevan appeni) mielenrauhan takaamiseksi, ja sulhaseni omankin mielenrauhan vuoksi – oli nimittain silloin silta papilta kuullut voivansa olla "in hot water with the catholic church", jos menee naimisiin luterilaisin menoin ilman dispensaatiota ja se tulee taalla kirkon tietoon. Koin muutenkin kaytannossa, miten iso osa uskonto on irlantilaisuutta, kun dispensaatioasiasta alettiin todella keskustella tulevien appivanhempieni kanssa, jotka muuten eivat ole kovinkaan uskonnollisia. Vaikka tiedossa (ja kaikkien mielesta ok) on jo noin vuoden verran ollut, etta vihkiminen tulee olemaan luterilainen, niin nyt kun asia on alkanut konkretisoitua, menikin hetki ennen kuin kaikki sisaistivat, etta tama nyt ei sitten todellakaan tarkoita tarkoita sita, etta sulhaseni jotenkin hylkaisi oman uskontonsa ja sita myota oman kulttuurinsa, tai perati kaantyisi luterilaiseksi! Ymmarran kylla mista nama huolet saavat alkunsa, ennen kaikkea juuri siita etta irlantilainen ja katolilainen merkkaavat aika lailla samaa (ainakin enemmistolle irlantilaisista), eika naissa huolehtimisissa kysymys loppujen lopuksi edes ollut niin paljon uskonnosta kuin kulttuurista...jokunen keskustelu ehdittiin kylla kayda (itsenaisyyssotaakin oli jo kuulemma sivuttu), mutta nyt on onneksi pienet tunnekuohut laantuneet ja ollaan taas kaikki "on the same page" Kuulin muuten jo jostain muualtakin, etta se dispensaation sanamuoto jattaa sijaa tulkinnalle, joten katsellaan sitten joskus aikanaan, etta mita kaikkea "kohtuudella kaikkensa tekeminen" lapsen uskontokasvatuksessa pitaa sisallaan Kiitokset viestistasi Susie, referoin sen sulhaselle, jota miellytti kovasti teidan tekemanne ratkaisu

Noihin erilaisiin katolisen kirkon antamiin todistuksiin liittyen - meillakin tuli hieman vaantoa paikallisen Father O'Shean kanssa! Asutaan Irlannissa ja ollaan menossa naimisiin Suomessa. Letter of Freedom on hakusessa taalla ulkoministerion konsuliosastolta, mutta sitten taa kirkollinen puoli...olen viimeiset kolme nelja kuukautta pyytanyt sulhoa kaymaan tapaamassa lahiseurakunnan pappia saadakseen luterilaisen kirkon edellyttaman todistuksen hanen kirkkoon kuulumisestaan taalla. Minka jo sinansa pelkasin olevan ongelma, koska sulhasta ei ole konfirmoitu! No, nyt kun han lopulta tapasi papin, kavi ilmi. etta todistus kirkon jasenyydesta taalla on saatavissa (konfirmoinnin puuttuminen ei ollutkaan suurin ongelma!), mutta sita varten tarvitaan jonkinlainen kirkon "poikkeuslupa" ("dispensation" tms?), ts. takalainen arkkipiispa ilmoittaa katolisen kirkon piispalle tai papille Suomessa, etta on ok, jos tama katolinen henkilo vihitaan Suomessa luterilaisin menoin. Mutta mutta. Pappi oli kuulemma ollut todella sympaattinen ja vahan puun ja kuoren valissa selittaessaan, etta em. todistuksen saaminen piispalta voi olla hankalaa, jos taalla kirkolla on syyta epailla, etta esim meidan tulevat lapset tullaankin kastamaan luterilaisiksi jne jne. Myos mun taytyy nyt kayda juttelemassa hanen kanssaan, ja odotettavissa on kuulemma juuri kysymyksia meidan lasten tulevasta uskonnosta jne. Kuulemma jos ilmoittaisin, etta ehdottomasti haluan lapset kasvatettavan luterilaiseksi, sulhanen olisi "in hot water with the church", tai ainakin sen todistuksen saamisen suhteen... Hauskaa tassa on se, etta sulhaseni itse ei ole juuri lainkaan uskonnollinen kun taas mulle olisi aika tarkeaa, etta lapset kastetaan luterilaisiksi. Nyt sitten taalla mietin parasta mahdollista tapaa esittaaa asia diplomaattisesti! Toivottavasti riittaa, jos korostan lasten isan uskonnon tarkeytta jne jne...on siina sitten sanoissa asettelemista Ymmarran toki heidan pointtinsa (avioliittohan on kasittaakseni katolisessa kirkossa sakramentti, niin kuin joku naissakin ketjuissa muistaakseni totesi?), mutta kun niita lapsiakaan ei toistaiseksi viela ole nakopiirissa, jos otettaisiin yksi asia kerrallaan... No, toivotaan parasta, pitakaa peukkuja!! Ai niin, tuosta mahdollisesta katolisen papin lasnaolosta luterilaisessa vihkimisessa - siitakin oli takalainen pappi maininnut sulhaselle, ja joku naissa ketjuissa aiemmin puhui siita. Oliko teilla joillakin kokemusta/tietoa, olisiko katolinen pappi "vain paikalla", vai osallistuisikoko han myos toimitukseen? Se voisi varmasti olla helpointa tassa tapauksessa, pieni pulma on vain se, etta meidan haat on Savonlinnassa, minne valimatkaa kertyy hieman enemman, jos pappi tulisi esim pk-seudulta.