meimei

Rouva
  • Content count

    82
  • Joined

  • Last visited

About meimei

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Dodii, nyt kun on meillä luterilais-katolinen avioliitto aluillaan, niin voin kertoa miten meillä meni vihkimisen kanssa. Menimme naimisiin luterilaisessa kirkossa. Jotta avioliitto on katolisen kirkon silmissä pätevä, on haettava dispensaatiota oman hiippakunnan piispalta. Ilman dispensaatiota eli katolisen kirkon lupaa naida ei-katolinen kristitty katolisen ihmisen avioliitto ei ole kirkon silmissä olemassa (kulkee nimellä mixed marriage). Me kävimme sulhon papin kanssa juttusilla, ja kirjoittelimme "avioliittohakemuksen" eli varmaan ne lappuset joista HolaChicakin mainitsi. Eli tyyliin oletteko astumassa avioliittoon vapaasta tahdostanne, ymmärrättekö sen merkityksen jne. Se ahdisti kun painotettiin sitä, että niitä lapsia on suurinpiirtein PAKKO sitten alkaa tekemään yms. Aina naurettavaa oli, että sekin piti selvittää onko pappikin kutsuttu hääjuhlaan, kuka on bestman ja kaaso piti laittaa ylös myös jne osoitetietoja myöten.. Ainoastaan sulkin piti silloin ruksia ne kohdat, jossa ilmoittaa pyrkivänsä siihen että lapsista tulee katolisia. Minun ei sitä tarvinnut tehdä ja jos minulta olisi sitä vaadittu, emme olisi koko dispensaatiota hakeneet, koska minä en suostu vannomaan jotain sellaista enkä aio valehdellakaan. Eli samasta syystä kuin Maikkukin halusin luterilaisen vihkimisen. En halunnut mitään feikkivihkimistä ja feikkiavioliittoa pelkästään sen takia, että katolinen kirkko on mitä on. (Meidän lapsista ei katolisia tule, se on jo sovittu). Pappi sitten allekirjoitti hakemukset ja ne pantiin piispalle menemään liitteineen, jotka sitten olikin vähän hankalampia. Tälle papille kun ei virallinen 5-kielinen virkatodistus kelvannut, ei äijä edes vilkaissut koko lappusta, koska siinä ei ollut päivämääriä. Jos on rasti jossain boxissa, hänen mukaansa se tarkoittaa nimenomaan sitä, että kyseistä toimitusta EI ole suoritettu. Joten minun piti hankkia erikseen kastetodistus, mikä ei niin kamalaa kuitenkaan ollut mutta ne päivämäärät oli pakko olla (konfirmaatio taisi jäädä siitä pois mutta sekin pitäisi olla) mutta huvittavinta oli se, että isäni piti omin käsin kirjoittaa todistus, joka todistaa sen että minä olen naimaton nainen (enkä eronnut tai muuta kun sekin on katolisen kirkon mukaan nou nou..) tyyliin minä, se ja se, todistan että tyttäreni se ja se ei ole ollut eikä ole naimisissa vaan on vapaa astumaan avioliittoon tms. Että joo.. Mutta tämä meidän pappi onkin vähän outo. Noh, sulhasen piti myös toimittaa meille kastetodistus sekä konfirmaatiotodistus. Me ajateltiin, että tässä se nyt on ja dispensaatio on erillinen juttu ja vain katolista kirkkoa varten, mutta sitten kirkkoherra viestitti, että hän ei vihki meitä kirkossa, jos ei ole sitä dispensaatiota. Aloitettiin koko esteiden tutkinta (siviilipuoli meni OK, mutta oli tosi hidas) melkein 6kk ennen ja viime tippaan meni silti. Oliko 2vk ennen häitä kun saatiin viimein dispensaatiopaperit postissa ja juoksin kirkkoherranvirastoon hakemaan suomalaista esteidentutkintaa, jota ei siis voitu tehdä kun kirkossa oltiin naimisiin menossa. Tuttu pappi oli silloin paikalla, katsoi paperit läpi ja nyökkäili vain, että ei tässä mitään, kaikki on ok. Kirkkoherra ei silloin ollut paikalla. Joten kaikki oli sitten lopulta ok ja naimisiin päästiin! Mutta paperisota oli puolin ja toisin huhhuh. Sanoinkin, että tämän jälkeen en kyllä enää mene naimisiin Avioliitto-kurssi. Hah. Siihen en olisi suostunut eikä sitä meiltä vaadittukaan, osaksi siksi kun asutaan olosuhteiden pakosta tällä hetkellä eri maissa. Asteri_ : Kyllä näin pitäisi olla. Meillä piti tulla vain se siunaus jälkikäteen, mutta pappi sitten pisti dispensaation haun pystyyn. Mutta meillä tulee epävirallinen siunaus joka tapauksessa, koska miehellä oli niin paljon sukulaisia, jotka eivät päässeet häihin. Mutta siis vaan epävirallinen. Eli LAILLISESTI kyllä pääsee naimisiin ilman katolista kirkkoa, mutta uskonnollisessa mielessä ei, koska katolisille avioliiton solmiminen ja avioliitto on katolinen sakramentti, joten jos sitä ei katolisin menoin suorita, niin silloin se ei ole OIKEA avioliitto. Siksi myöskään avioero ei ole mahdollinen katolisessa kirkossa. Olen ollut katolisessa vihkimisessä mukana ja siitä on kyllä romantiikka kaukana! Lisäystä vielä, että tosiaan jos kirkossa käytte edes joskus, tai on pelkoa, että teistä vanhemmiten tulee uskonnollisia, kirkollisiin seremonioihin ei voi osallistua, eli ehtoollisella ei saa käydä, koska elätte synnissä, olette epäpuhtaita jne jne jos avioliittoa ei ole katolisen kirkon silmissä hyväksytty. Tämä oli tilanne sulhasen vanhemmilla, jotka eivät menneet vasta kuin 5v sitten naimisiin, koska isä oli nuoruudessaan jo ehtinyt solmia avioliiton vaikka ero oli tullutkin aika pian. Ovat olleet yhdessä 28v. mutta vasta siis viisi vuotta sitten isä pystyi mitätöimään entisen liittonsa/eroamaan ja virallistamaan suhteensa sulhasen äitiin. Eli tämä ei ole mitään ei-katolisen antipatioita vaan oikeata elämää
  2. Mun lopullinen yhdistelmä: Tuli vähän pieni kuva, mutta kuvassa siis 3mm leveä keltakultainen kihla, jossa neliönmallisessa istutuksessa timsku, vihki 4mm leveä keltakultainen rivari, jossa 11 pientä kiveä, sekä valkokultainen reuna, välissä menee "urat"
  3. Meni ketjun aloittajallakin auto vaihtoon! Meille tuleekin tämä Paitsi meidän auto on enemmän persikanvärinen. Chevrolet Bel Air -54!
  4. Niisk, täällä on niin ihania puheita, etten edes uskaltanut edes lukea sanasta sanaan kun itkuhan se tulee! Olen miettinyt, että pitäisi varmaan muutama sana sanoa, mutta minusta ei puheita pitämään ole, kun pillitän aivan varmasti, olen aivan liian herkkä..
  5. Kumpihan petos on pahempi? Se, että miehesi pettää vai se, että oma sisko pettää miehesi kanssa? Miehet on miehiä ja ne antaa jalkojenvälissä olevan killuttimen viedä näin kärjistetysti sanottuna, mutta se, että oma sisko menee tekemään jotain noin kamalaa... Ja jokainen pettäjä, jonka minä tiedän, on pettänyt useammin kuin kerran, joten yleensä se ei siihen yhteen kertaan jää, niinkuin joku täällä totesikin...
  6. Hmm hyvä pointti!
  7. Eli meillä on se tilanne että minun äitini on kuollut ja isällä on nyt viimein naisystävä. Eivät asu yhdessä eivätkä ole vielä kihloissakaan mutta vakavasti siis porukoivat. Isä kysyi, että aionko ottaa naisystävän mukaan vieraita vastaanottamaan. Itse olin ajatellut että ei, koska nainen ei ole "virallinen äitipuoli", mutta heille asia saattaisi ollakin merkittävä. Itselle on ihan sama, hyvät välit on naisen kanssa ja paljon ollaan tekemisissä. Mitä mieltä olette?
  8. Mulla taasen on kimppu, josta en halua luopua enkä tiedä hommaisinko erikseen heittokimppua, joten olen myös miettinyt mitä muuta voisi heittää..
  9. Mää olen suunnitellut oman isukin ryöstön järkkäilyä. En halua et mua viedään mihinkään enkä tykkää NIIN paljon olla esillä, että haluaisin, että sulkki viedään, mutta yhdessä ois kiva tehdä jotain, varsinkin kun sulho ja osa vieraista on ulkomaalaisia ja heille nuo ryöstöt on vieras juttu. Sulkin isä on aika yrmy, joten sitä ei viitti alkaa kidnappailemaan
  10. Meille kans tulossa karaoke DJ:n lisäksi eli varsinkaan alkuillasta, kun ihmiset ovat vielä selviä, kukaan tuskin uskaltautuu laulelemaan joten sitten tulee musaa levyltä. Innokkaita laulajia on useita, joten eiköhän hyvät pileet saada aikaseksi..! (Ja monet vielä osaakin laulaa )
  11. Tässä asiaa jonkin aikaa pähkäiltyäni päädyn sitten ottamaan miehen sukunimen.. Olenkin sitten ainoa maassa sillä nimellä
  12. Meille tulee todennäköisesti oma pöytä, koska se on pöytäjärjestelyiden kannalta helpointa. Muuten olisin halunnut istua yhdessä kaasojen ja bestmanin kanssa.
  13. Murmeli86 - mulla ois just tuollainen sormus, jolle pitäisi löytää uusi koti (ihan uus, mutta väärän kokoinen enkä ole kehdannut käyttää suurennuttamassa/pienennyttämässä). Ei ole Tillander, mutta muuten samanlainen. Yritin laittaa yksäriä, mutta viestikeskus ilmoittaa, ettei murmelille voi lähettää yv:tä, joten tämä ei ole myynti-ilmoitus vaan yhteydenotto Malssin sormus on kyllä aah!
  14. Ehdin jo tuonne anoppi argh-keskusteluun käydä valittamassa, mutta valitetaanpa sitten täälläkin Meillä ongelmaa ei tuota anoppi vaan appi, jolla on kauhuanopin vinkeet! Lyhyesti kerrattuna, oli appi suuttunut sulhaselle siitä, että tämä on muuttamassa minun perässäni Suomeen! (Asuimme siis jo 3v Irkuissa joten eiköhän ole korkea aika testata tätäkin maata. ) Ai jaa joo siis että aikuinen mies ei saa päättää omasta elämästään? Minua ei tervehtinyt eikä edes katsonut, kun kävin sielä lomilla, että ilmeisesti minä olet sitten sieppaamassa kultapoloisen vieraaseen maahan! Taustalla menettämisen pelko, mutta ziisus että osaa ukko käyttäytyä lapsellisesti ja itsekkäästi! Ei siis ollut tulossa häihinkään jne, kun sulkinhan pitäisi elää koko elämänsä siellä jossain perähikiällä. Nyt sitten parin viikon mykkäkoulun jälkeen (sulkin ja anopin toimesta) ukolla on vissiin ääni alkanut muuttua kellossa ja on tulossa häihin. Kun ei voi sanoa, että on jäänyt napanuora leikkaamatta niin mikä sitten?? Oma isäni on ollut aina kannustava ulkomaille lähdöstäni. Silloin kyllä narisi, kun lähdin Saksaan työharjoitteluun, mutta menin kuitenkin. Silloin kun ilmoitin muuttavani sulkin perässä tämän kotimaahan (Irlanti), odotin järkyttävää saarnaa, mutta isä ei sanonutkaan mitään muuta kuin, että se pitää tehdä niin mikä itsestä tuntuu parhaalta! Sulkin äitikin on ollut kannustava, ehkä asiaa auttaa, että sulkin isosisko on jo varmaan 10v asunut Lontoossa ja harvoin näkevät. Tottakai se tulee ikävä ja on rankkaa kun ei olla koko ajan lähellä, mutta ei se ollut helppoa mullekaan jättää omaa perhettäni. Nyt ollaan sitten täällä takaisin, koska on vain REILUA että kokeillaan molemmissa maissa asumista! Minulla oli helppoa lähteä siinä mielessä, että perhe tuki, joten auttaisi se sekin, että sulkkia tukisivat kaikki myös. Ja kun kuiten Euroopassa ollaan ja halpislentoyhtiöt keksitty! Edit. typot..
  15. En ole vielä vastannut galluppiin, kun itsekin pähkäilen, että minkä nimen sitä ottaa!! Minä siis suomalainen ja sulho ulkomaalainen ja 1,5kk päästä häät.. Sulhon nimi on kaunis ja allekirjoituskin onnistuu paremmin kuin tyttönimellä ja kansainvälinenkin (tottakai sitä on harjoiteltu ) mutta silti.. Toisaalta se kaksoisnimikin houkuttaa, kun oma identiteetti on pitkälle rakentunut sille vanhalle nimelle, mutta siinä yhdysnimessä minua eniten ärsyttää se viiva. Omaa nimeäni saan sulkin kotimaassa olla tavaamassa koko ajan, ja siltikin se ei mene niillä koskaan oikein, joten siinä mielessä helpottaisi. Sulkin nimi olisi helppo (4 kirjainta), mutta sitä joutuisi tavaamaan kaikkialla maissa joka tapauksessa koska ei ole tyypillinen kummassakaan! En yhtään tiedä.... Varmaan päädyn ottaan sulkin nimen...