Ajattelin kertoa teille omakohtaisen kokemukseni. Olen asunut avoliitossa 3,5 vuotta. Seurustelua takana 4 vuotta. Meillä on reilu 2-vuotias lapsi, jonka isän täytyi siis tunnustaa tämä omakseen. Laillisesti ajatellen hyvä asia, että lapsi todetaan jonkun omaksi ja näin ollen saavuttaa laillisesti rintaperillisen aseman jne. Käytännössä tämä "toimenpide" voi olla todella tyly. Yhdet tuttumme joutuivat kunnon ristikuulusteluun seksielämästään ja muutenkin elämästään vain sossun tätien selvittäessä onko mies varmasti lapsen isä, vaikkei siitä oikeasti mitään epäilystä ollutkaan. Meillä oli ihan asiallinen keskustelu johtuen ehkä siitä, että tunsimme viranomaiset. Ensi kesänä koittaa hääpäivämme ja lapsemme on oikeutetusti alttarilla äitinsä ja isänsä kanssa! Seuraavaa suunnittelemme siitä syystä vasta häiden jälkeen tehtäväksi, että minä en halua olla raskaana häissäni. Ensimmäinen raskautenikin oli niin vaikea, että siinä ei olisi välttämättä kauheita juhlafiiliksiä. Haluan myös ehkä nauttia pari lasillista vettä väkevämpää. Ihan pientä lastakaan en halua häissäni hoidella imetysten ym. takia. Se päivä olkoon minunkin juhlani! Pukukin on jo ostettu, eikä siihen mahdu iso maha, joten seuraava lapsi saakoon alkunsa vasta syksyllä. Ensimmäinen lapsemme tuli juuri oikeaan aikaan. Me halusimme kovasti eikä mielessä silloin edes käynyt naimisiin meno. Tämä oli kuitenkin vain meidän ratkaisumme!
