Ann-Mari

Olen hihittaen lueskellut naita kommentteja, silla kaikki kuulostaa niin kovin tutulta. Asuimme poikaystavani kanssa 7 kuukautta Suomessa, mutta muutimme takaisin Skotlantiin, silla hanelle tuli niin kova koti-ikava, etta lahes masentui. Suomessa asuessamme han rakasti saunomista ja hiihtamista yli kaiken. Poikaystavaani nauratti suomalaisten vakavuus, mutta viinan avulla se vilkas "sisainen lapsi" saa luvan tulla esiin. Hanen mielestaan suomi on kaunis kieli, mutta useat puhuvat sita monotonisesti. Samoin Alepan yms. kauppojen huonot valikoimat otti paahan. Muutimme pois Suomesta koska poikaystavani oli todella vaikeaa loytaa ystavia ja tyota Suomesta silla ei osaa puhua suomea. Han olisi lopulta ottanut vastaan "mita tahansa" tyota, mutta ei saanut hommia edes astioiden tiskaajana, "koska ei osaisi puhua ravintolan asiakkaille suomea"! (Taalla Skoteissa han on ollut toissa ravintolapaallikkona... )Nyt kun emme enaa asu Helsingissa, poikaystavani ylistaa ja mainostaa Suomea kaikille uuvuksiin asti! Han kutsuu Suomea "utopiaksi" silla kaikki asiat ovat Suomessa NIIIIN HYVIN verrattuna "ankeaan Britanniaan"! Han selittaa innostuneesti kavereilleen kuinka turvallista ja siistia kaikkialla on ja kuinka monta erilaista roskaponttoa meilla on tarjolla, jotta kierratys olisi mahd. helppoa. (Taalla ei ole edes paperinkierratys ponttoja! - tai pullopalautusta kaupoissa) Han selittaa ihastellen kuinka jokapuolella on loputtomiin puita: "jopa paakaupungissa voi kavella melkein keskustaan asti metsan lapi." Poikaystavani haluaisi muuttaa viela takaisin Suomeen, etenkin jos saamme lapsia. Minua vain jannittaa kuinka se onnistuu seuraavalla kerralla... En tosin oikein tieda haluanko jaada pysyvasti Britanniaan. Millaisilla aloilla teidan miehenne ovat? Poikaystavani mietti etta kannattaisiko hanen opiskella joku kansainvalisempi"business" tutkinto, jotta Suomessa elo olisi helpompaa, vaikka opiskeleekin sosiaalialalle ja on harkinnut myos hakevansa palomieheksi. Millaisia kokemuksia teilla on? Ann-Mari