Sleeping Sun

Rouva
  • Content count

    81
  • Joined

  • Last visited

About Sleeping Sun

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

404 profile views
  1. Niin, metsä voi olla "arvoton", ainakin vuosikymmeniä ennen kuin päätehakkuun jälkeen lain velvoittama uudelleenistutus on päässyt siihen vaiheeseen että siitä saadaan ensiharvennus tai vaihtoehtoisesti jos on jätetty siemenpuita istutuksen sijaan, on vuorossa ylispuiden poisto (josta saa taas rahaa ihan kivasti kun myy ne puut) mutta silloinhan tuossa ajatus toimii eli että on jotain mistä jää jälkipolville. (eli lahjan antajalta lahjan saajalle ja toivon mukaan heiltä heidän lapsilleen) Koko sen ajan mitä odottelee havupuiden kasvua myyntikokoisiksi, voi metsästä kaataa koivua polttopuiksi tai jos kovin isoiksi kasvavat, myös tukiksi (parempi kuutiohinta ja siinä vaiheessa jo jäljelle jäävistä oksistakin saa roimasti polttopuuta). Myös polttopuu myytynä on rahan arvoista, myydään se metrihalkona tai valmiiksi pilkottuna. Jotkut myös myyvät joulukuusia metsästään. Lihoiksihan keskenkasvuista metsää ei kannata laittaa, kannattaa odottaa että se on oikean kokoista. Vielä senkin jälkeen kun puut on myyty, on maapohja vielä jäljellä, joka, riippuen sijainnista (esim. lähellä hyväkuntoisia teitä), saattaa sekin olla haluttua aluetta... Metsä myös kelpaa lainan takeeksi, ainakin yhdeksi sen osaksi. Ei tarvittu yhtäkään henkilötakaajaa kun oli riittävästi näitä muita takeita tilassa jo itsessään.
  2. Jep, lahja on lahja on lahja. Siitähän tässä on koko ajan ollut kysymys... 50 e vs. metsäpalsta. Räikeä ero lahjoissa. Kaikki muu on selvennystä siihen että metsä on moninkertaisesti tyyriimpi lahja kuin seteli. Mikä tahansa seteli. Sukuriitojen välttämiseksi, ei kannata antaa noin tyyristä lahjaa jollei ole valmis antamaan kaikille muillekin sisaruksille samanlaista lahjaa. Muoks. ja muuten olen aiemmin ketjussa sanonutkin että epäreilu kohtelu on yksi syy miksi en ole itsekään suostunut siihen että isäni olisi halunnut antaa omistamaansa maata minulle ennakkoperinnöksi. En suostu siihen että yhtä suositaan sen kustannuksella että toiselle lapselle saadaan muka nokitettua jotakin. Sisarusvälit vaan kärsisivät... jaetaan sitten yhdessä kun sen aika on. Joka ei toivottavasti ole vielä pitkään aikaan.
  3. Kysymys ei siis ole siitä onko 50 e suuri raha vai ei ja että ollaan kiittämättömiä vaan appivanhempien (päin naamaa kettuilusta) harrastamasta lasten eriarvoistamisesta. Nim. Maksettu muut sisarukset sukutilalta ulos ja verottaja kuppasi vielä sen jälkeen liki 20 000 e lahja- ja perintöveroa silti vaikka käyvät hinnat olivat koko höskästä. Eli korjaan, meidän metsä tuli maksamaan YLI 2400 EUROA /hehtaari. (n. 2700 e/ha) Näin jälkikäteen korjaten. Miten olisi tasapuolisuuden vuoksi, toiselle lapselle olisi annettu myös samansuuruinen pläntti metsää? Vaikka painotit ettei tiedetä kuinka monta sataa tai tuhatta hehtaaria (mikä muuten on aika paljon, meillä metsää on alle 70 hehtaaria (jonka käypä arvo n. 160 000 e) ja sekin on jo iso metsätila) on annettu lahjaksi, on silti erittäin räikeää eriarvoistamista lohkoa (joka sekin maksaa) tilasta minkätahansa kokoinen pläntti lapselle ja toiselle heittää ISO raha, 50 e. Ruotsissa yksityismetsien keskikoko on jo lähes 50 hehtaaria. Suomessa vastaava luku on noin 30 hehtaaria. http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/article43424.ece Vaikka metsän tai rahan arvo muuttuisi, sehän muuttuisi silloin myös siltä ensimmäiseltä lapselta, jolloinka lahjojen arvo joka merkityksessään säilyisi edelleen tismalleen samana. Metsän arvoa voi olla vaikea määritellä mutta ei se nyt hemmetti soikoon niin arvotonta ole kuin ihmiset tuntuvat käsittävän. Sillä on arvoa rahassa, tunteessa, jatkuvuudessa. Se on pala luontoa, isänmaatamme. Vaikkei rahaa laskisi yhtään niin pala metsää on merkityksellisempi kuin pala paperia jolla saat muovikassillisen ruokaa.
  4. Saatiin varmaan juuri tuon maalaistalon yms. takia lahjaksi helvetin kallis pelituoli. Sellainen mikä kiikkuu ja johon voi liittää äänentoiston. Kysymys vaan kuuluu, kun mä olen viimeisimmilläni raskaana enkä edes taivu lattialle ja mies ei tee tuollaisella mitään kun pelaa enimmäkseen rallipelejä (joihin tuo kiikku ei sovellu) niin kelle ihmeelle se lahja oli tarkoitettu? Ei se minnekään mahdu, ainoa joka siitä tykkää on 10-vuotias joka saa sen nyt käyttöönsä kiikkutuoliksi. Tosin ei mahdu millään ilveellä hänen tämän hetkiseen huoneeseensa mutta sitten seuraavaan huoneeseen kyllä... saahan siihen sentään liitettyä mp3-soittimen. Ehkä. Ainakin toivon niin. Muuten on kyllä tosi kallis kiikkutuoli joka vie ihan älyttömästi tilaa ja johon ei pääse kun se on lattiatasossa... Eniten mua harmittaa ne sukulaiset, pistää noin hirveesti rahaa turhakkeeseen kun liki kaikki muut satsasivat esim. lahjakortteihin kun tiesivät että kaikkea on eikä tilanviejiä tarvita, ja nyt koko lahja makaa turhan panttina eteisessä kun ei ole mitään paikkaa, tilaa eikä käyttöä moiselle. Harmi.
  5. Sitten olisi esim. mönkkäriajeluita Pyhtään puolella, Kotkalainen firma jolla myös pääpaino tais olla koskenlaskussa eli Erämys ky http://www.eramys.fi/yritys/ Muoks. näköjään heillä on tänä vuonna tuollainen saunalauttakin! Pyhtään puolelta löytyy Patruunan talolta Kirkonkylästä myös ulkokartingrata. http://www.nexthotels.fi/kartanomme/patruu...lvelut/karting/ Nää on vähän tälläisiä "miehisempiä" vaihtoehtoja ja sopivat enemmän kesäaikaan... Eivätkä ole ihan kaikki Kotkan sisällä mutta niin lähellä etteivät estäisi siirtymistä loppupäiväksi johonkin muuhun aktiviteettiin ja nuo koskijututhan joka tapauksessa on Kotkan puolella!
  6. Moi, kävin (taas) kurkkimassa! Ei sen kummempia...

  7. No olen hävittänyt suurimman osan kaikista muistoista mitä liittyy edellisiin suhteisiin, mukaan lukien edellinen avioliitto. Enkä ole katunut. Jotkut asiat olen säilyttänyt, varsinkin tuosta avioliitosta mutta nekin tyttärelleni, itse en niitä juuri koskaan katsele/muistele. Ja jos yhteistä lasta ei olisi, tuskin olisin niitä vähiäkään säilyttänyt. Olen itse pitänyt tavaroiden hävitystä (siinä vaiheessa kun olen tarpeeksi käsitellyt edellisen suhteen asioita, eli myöhemmin erosta) terapeuttisena enkä koe tätä toimintatapaa itselleni vääräksi. Kukin toimii tyylillään. Miehelleni asia taas ei kuulu, eikä ole koskaan sanonut sanaakaan suuntaan tai toiseen siitä että pitäisikö minulla olla muistoja tai ei... Häntä ei kiinnosta mitä muistoille edellisistä elämistä teen , jos haluaisin säilyttää muistot ,niin siitä vaan jos en, niin omiahan ovat, tee mitä lystäät. muoks. tuli vielä mieleen että jaettiin valokuvat aikoinaan keskenämme jolloin suurin osa exän kuvista siis meni hänelle, albumiin jääneet säilytin enimmäkseen ja tein lapselle ihan oman albumin jossa on tasapuolisesti molemmista kuvia (eli lykkäsin exän kuvat lapsen kansioon) niiltä kolmelta vuodelta mitä oltiin yhdessä lapsen aikana.
  8. Meilläkin minä menin tokaa kertaa naimisiin, mies ensimmäistä. Tän vuoden lopulla ollaan seurusteltu pitempään kuin siinä edellisessä avioliitossa seurusteltiin, eikä edelleenkään kaduta että ero aikanaan otettiin exän kanssa , ei myöskään kaduta että nykyisen kanssa naimisiin mentiin. Edelleenkin tuntuu hyvältä olla tämän nykyisen ihmisen kanssa ja haluamme vanheta toistemme rinnalla. Tunne on alusta saakka ollut aivan erilainen kuin viime liitossa... Sanoin aina etten ole menettänyt uskoani avioliittoon, oltiin vaan väärät toisillemme exän kanssa, ollaan parempia kavereina niin kuin nyt, yhteisen lapsen takia tekemisissä ollaan nyt ja jatkossakin. Lisäyksenä etten ole vaihtanut lennossa, edellinen avioliitto oli siis loppunut 3 vuotta aiemmin kun nykyiseni kohtasin... hieman epäselvästi sanoin.
  9. Maistraattiin tulivat mukaan minä ja mies. Ei muita. Todistajat otettiin maistraatista ettei tule jälkipuheita siitä että ketkä pääsi ja ketkä ei...
  10. Lisää tulppaaneja maljakoissa: Narsissi:
  11. Orvokkeja korissa:
  12. ...mulla on jotenkin sellainen tunne että oon jostakin lukenut etteivät omenankukat kestä oikeen somistuksessa? Koivua voisi käyttää, ainakin ulkona, kauempana ovesta, ehkä joku maljakko-sellofaani-vesi-ruusu-koivu yhdistelmä voisi myös toimia, silloin ei olisi niin allergisoiva kun on veden alla. Kyseinen maljakko siis näyttää siltä kuin siinä olisi jäätä sisällä! (sellofaani tekee sen) Mulla on osittain samoja juttuja etsinnässä, meidän juhlat vaan pidetään kesäkuun alussa joten luonnonkasveja on vähän enemmän jo esillä muttei kuitenkaan hirveän paljon... muoks. vähän tähän tyyliin se sellofaanimaljakko, kukat vaan tuonne sisään ja vähemmän selloa:
  13. Ehdotuksia keväthäihin
  14. Yks vanha koulukaveri tokas ääneen (ylimielisen äänen ja nenän vartta katsomisen kera) että "TAAS?!" kun kuuli mun menneen naimisiin. Juu. Ekasta liitosta parikymppisenä onkin liki vuosikymmen... Onkin tosi lähekkäin. Ja paljon onkin kyseisellä ihmisellä varaa sanoa, 3 lasta muutamien vuosien ikäerolla ja jokaisella on eri isä. Ja aina on ollut uusi jo kierroksessa kun vanha vielä asuu kotona ja oottaa potkua persuuksiin... No, kun en siitä provosoitunut (lähinnä vaan huvitti) niin tuohtuneena mölisi että "ei oo kutsua häihin tullu" johon mä vaan kuittasin että ei oo kuule tullu kelleen muullekaan kun ei kelleen kerrottu. Että KENENKÄÄN on turha vetää kilareita kun ei ketään oltu kutsuttu sinne (mentiin siis maistraatissa naimisiin kertomatta muille ja otettiin todistajatkin sieltä ettei kukaan sukulainen pääse kateellisena sanomaan että "nekin pääsivät sinne muttei me"). Tosin, en ole missään vaiheessa tätä vanhaa koulukaveria meinannut kutsuakaan yhteenkään juhlaani : : : Ollut aina juuri tuollainen, kommenteillaan yrittää antaa ymmärtää että on parempi muita vaikka omat tekemiset ja elintavat ovat vähintäänkin kyseenalaisia... : Ei myöskään ole halunnut tutustua mieheeni vaikka 4 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ja me kun aiotaan kesällä kutsua vaan ne kenen kanssa ollaan oikeasti tekemisissä... ;D Totesin tuon työpaikallani tapahtuneen tapauksen jälkeen että no hyvä, eipähän harmita ettei ole pariin vuoteen tullut luokseni kylään, eikä ole nykyään omalla sukutilallamme käynyt kertaakaan. Ei myöskään ole missään vaiheessa muistanut meitä mitenkään tai mistään (lähinnä tarkoitan tekstaria) joten on todellakin vain vanha tuttu enää. Mä päätin helpotuksen huokauksen kera että tuollaista pahanilmanlintua en jää kaipaamaan ja lopetan sen vähänkin yhteydenpidon tähän ihmiseen.
  15. Mentiin eri vuoroihin töihin, minä aamuun, mies iltaan. Eli nähtiin vasta iltamyöhään kunnolla...