Ruusukulta

Niin lämmin että sitä pystyy käsillä käsittelemään... veikkaisin että 38-40 asteista olisi erittäin turvallista käyttää. Siitä voi koittaa asteen pari lämpimämpää jos tuo tuntuu liian viileältä. Lämpömittari on varmaan tarpeen, koska mikrojen tehoissa ja massan vesipitoisuuksissa (jotka vaikuttavat lämpenemisnopeuksiin) on eroja. Kosmetologilla massa oli hiukan lämpimämpää kuin iho, mutta ei epämiellyttävän kuumaa. Mälli muuttui hankalammaksi käsitellä kun se viileni liikaa.

Mä riisun sormukset tosi usein. Yöksi sekä pesulle ja suihkuun aina, siivotessa, rasvatessa, ruokaa laittaessa, harrastuksessa jossa se naarmuuntuisi pahasti... jne. Muut on mun oman mukavuuden takia paitsi harrastuksessa sormukset naarmuntuisi. Yleensä yritän muistaa laittaa sormuksen kun lähden ulos asioille. Lähikaupassa olen joskus käynyt vahingossa ilman sormusta ;D. Meillä ollaan kulissiliitossa!

Organza 60 euroa, sekundaruusut (pitopalvelun laseissa) taisivat olla 20 euroa, kirsikanvärinen kartonki normaalin kartongin hintaista, loput erikoispaperit vähän arvokkaampia (tässä voi itse kukin miettiä budjetin suuruuden). Alla valkoiset liinat ja servetit pitopalvelulta. Organza ja kortit laitettiin pöytiin edellisenä iltana ja hääpäivänä sulho otti ruusuista varret pois ja laittoi laseihin. Minä pääsin omasta mielestäni hyvin edullisesti koristelusta ja pöydät näytti tosi juhlavilta. Ja kuva pöydästä...

Moikka! Me oltiin 2000 huhtikuussa viikon äkkilähdöllä Maltalla. Hotellimme oli muistaakseni Sliemassa tai St. Juliensissa ja siellä bileitten äänet kyllä kuului hotelliin. Se oli keskellä sitä saaren ainoaa disko/baarikeskittymää. Muuten kiva kohde, kaikki on lähellä ja omatoimiretkeily ympäri saarta vaivatonta. Paikallisbussit tosi halpoja ja kaikenlisäksi äärimmäisen sööttejä. Suosittelen reissua sisarsaarelle Gozolle katsomaan auringonlaskua. Oli kivaa ja romanttista ja lämmintä.

Moikka! Me oltiin ammattilaisella kuvattavana ennen häitä (ulkona, useammissa asennoissa lähes kaksituntinen sessio) ja sitten häissä meillä oli kuvaaja, joka otti meistä pikapotretit (+ perheen ja kaasojen ja bestmanien kanssa). Pikapotreteissa me oltiin enemmän itsemme näköisiä, parin kuohujuoman ja vihkijännityksen lauettua hyvin syöneenä... pääruuan ja jälkkärin välissä. Onnistuneita ei ollut kuin pari-kolme kappaletta, mutta häissä tilannekuvaus oli hintansa arvoinen ja hääpäivänä puolentunnin poseeraus oli maksimi. Noista ennen häitä otetuista koevedoksista kaverini totesi etten ollut oikein itseni näköinen. Joka tapaksessa meillä on monta kuvaa mistä valita parhaat.... Pointtini on että parhaiten onnistuivat ne kuvat joita ei suunniteltu. Häissä kuvaaja katsoi kuvauspaikan ja sanoi että olkaa niinkuin mukavalta tuntuu. Ennen häitä kuvaussessiossa (ammattikuvaajalla myös omia ehdotuksia ja ideoita) huomattiin kaksi valkoisena kukkivaa pensasta ja pyydettiin kuva niiden vieressä.

Raision Jokakodin pesula oli mun valinta ja puku roikkuu puhtaana kaapissa! Tuntuivat olevan hyvin perillä erilaisten tahrojen poistamisesta kun toin pukuni näytille (punaviiniä ja portviiniä!). Taisi kustantaa noin 70 erkkiä.

Ehkä kampaajan. Ensimmäsisllä kerroilla ei oikein syntynyt mitään kivaa, mutta hääpäiväksi ehdotetut muutokset oli ihan jees, ei mikää erikoinen kampaus, mutta riittävän kiva mulle. Meikki meni nappiin, mutta sitäkin tehtiin useampi kerta samanlaisella konseptilla. Valokuvaajaksi ehkä ammattilainen (kuvat kivoja mutta pieniä ongelmia niiden saamisessa ja nyt huomasin että cd:ltä puuttuu 150 kuvasta 20! kivoja kuvia vihkimisestä ja vieraiden kättelystä, harmi jos niitä ei enää saa kuvaajalta!) Vannehame ja laahuksen kiinnitykset hajosivat illan aikana, mutta oon ihan tyytyväinen pukuuni.

Heippa, Meillä oli vihkikuvaus miljöössä paria päivää ennen häitä sekä kuvaaja häissä vihkimisen ja alkuillan aikana. Ja lisäksi bestman otti kuvia loppuillasta. Pidin järjestelystä, vihkikuvaukseen ennen hääpäivää jaksoi keskittyä ihan eri tavalla kuin hääpäivänä, jolloin otettiin pari potrettia pääruuan jälkeen. Kuvauksien hinta jäi noin puoleen tuosta 1000 euron summasta, emmekä jääneet vaan yhden valokuvaajan varaan. Ammattilaisten ottamat kuvat on parempia kuin digipokkarilla näpsäistyt, siitä ei pääse mihinkään! Heidän kanssaan voi kuvien aiheet sopia myös etukäteen. Mutta meillä ei olisi ollut varaa koko päivän dokumentaariseen juttuun.

Me arvottiin kysymystä pitkään ja hartaasti koko vuoden kestävän häiden valmistelun ajan. Yhdysnimi ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto, koska emme niistä perusta (näyttää ja kuulostaa useimmiten hassulta!) Netissä testailtiin että kummankin sukunimi oli samalla määrällä porukkaa Suomessa. Kokeiltiin myös yhdistää kaksi nimeä yhdeksi uudeksi. Uusia yhdistelmiä kyllä löytyi, mutta useimmat kivalta kuulostavat sisälsivät jonkun vähemmän mairittelevan sisällön (siis joku substantiivi tai taivutettuna). Koettiin että olisi liian riskialtista yrittää jotain uutta. Seuraavaksi oltiin molemmat ihan yhtä vähän innostuneita/kiinnostuneita vaihtamaan sukunimen toiseksi. Molemmat oli kyllä valmiita, mutta ei valtaisan innostuneita vaihtamisesta toisen nimeen. Tähän vaiheeseen jäätiin moneksi kuukaudeksi. Seuraavaksi miehen innostus ottaa mun nimi selkeesti laski, joten mä mietin vähän aikaa miehen nimen ottamista. No, mä olin vielä vähemmän halukas ottamaan myöskin miehen nimen vastaavasti. Loppujen lopuksi kahta päivää ennen häitä tehtiin lopullinen päätös, että pidetään omat nimemme, kun tähänkin asti (kolmikymppisiksi) on niillä selvitty.

Heippa! Mä kävin testaamassa meikkaajan ja tuotteet ensin pikameikissä, jossa keskityttiin silmiin. Sitten tehtiin koemeikki ystävän häihin ja kokeiltiin siinä irtoripsiä. Sitten vielä kuvaukseen ja häihin meikki samalta tekijältä. Vähän sitä meikkiä muunneltiin prosessissa, mutta esim luomivärit oli sitä samaa mitä meikkaaja ehdotti pikameikkiin. Luomiväreistä olen saanut reaktion joskus, joten tuntui hyvältä pysyä samoissa sävyissä. Tulihan tuo prosessi kalliiksi tavalliseen koemeikkin ja meikkiin verrattuna, mutta oli sen arvoista tietää että ei silmät ala vuotaa ja punoittaa kesken hääpäivän. Tosin meikkaaja alkoi olla jo vähän ehkä kyllästynyt siihen samaan mitä jankattiin ;D, mutta mä en ole kovin luottavainen näiden ammattilaisten suhteen... Joskus ammattilaisen silmä on omaa parempi, mutta vielä useammin ei ole ollut! Toi tutustumisprosessi oli kyllä kallis, mutta vähensi mun stressiä paljon. Käytin meikkaukset hyväksi huomenlahjakuviin, ystävän häihin, hääkuvaukseen ja varsinaiseen hääjuhlaan. Liputan pikameikin puolesta meikkajaan tutustumisena, multa veloitettiin noin parikymppiä, ja kerroin vain että silmien pitäisi näyttää olevan kaukana toisistaan. Ja kyllähän se meikkaaja osasi hommansa!

Heippa, nyt mäkin pääsen osallistumaan kuvien kanssa, kun piti kuvat laittaa myynti-ilmoitusta varten näkyville. Meidän koristelu oli helppo toteuttaa, mutta näyttävä. Kahden kaason kanssa meni vaan tunnin verran pöytien koristeluun! Aniliinin/kullansävyinen organza leikattiin suikaleiksi (kankaan leveys kolmeen osaan) ja kiinnitettiin reunat suikaleen alle 'makkaraksi'. Organzamakkara rypytettiin ja keskelle laitettiin konjakkilasit, joissa edullisia sekundaruusuja. Värit oli hehkuvammat livenä, noissa voimakas auringonpaiste on sanut osan kuvista ylivalottumaan.

Laskuja maksellessa en olisi tinkinyt mistään, mutta vähän kassavirtaongelmia on kun tämän kuun tuloista jäi noin 800 euroa yllättäen pois ja häiden viinoihin menneet rahat oli 200 euroa suuremmat. Taidetaan just ja just selvitä laskuista. Jos tiukka paikka tulee, niin sitten voidaan käyttää luottokorttia ja siirtää maksuja pari kuukautta eteenpäin. Häälahjarahoina pyydetty pohjakassa häämatkaa varten kyllä meni ihan kättelyssä. Eli tästä viisastuneena seuraavaan säästöprojektiin täytyy varata tonni ylimääräistä ihan vaan ennakoimattomia tapauksia ja sattumuksia varten.

Muita pesettäneitä? Mun puku roikkuu henkarissa ihan törkeän paskasena (suokaa anteeksi sanavalinta, mutta mun mielestä kuvaa tilanteen ), punaviiniä, huulipunaa, laahus ihan ruskea... Vinkkejä? Joku tosi asiantunteva paikka? Yksi silkkinen iltapuku pitäisi myös pesettää... Ainakaan silkkipukua en haluaisi pilata, se kun on paras ja hienoin puku. Hääkuvaaja varoitteli, että ihan mihin tahansa ei kannata antaa etteivät pilaa pukuja.

Mulla oli merenneitomallisen puvun vanne, jonka ympärysmitta oli pieni. Se otti vain vähän jalkoihin tanssiessa, mutta rupei hajoamaan loppuillan aikana. Vanne tunki kujastaan ulos ja kun laahuksen ripustuslenkki oli rikki, niin hame piti ottaa tukevasti käsiin ja kannatella lattialla. Muuten toimi hyvin ja vessassa pystyi käymään ihan yksin, kun puvun tunki vannehameen sisälle samalla kun nosti vannehametta ylöspäin. Varsinainen puku oli suojassa alushameen sisässä, joten ei tarvinnut kalastaa pukua pöntöstä

Hymyilin ainakin vähän, mutta en koko matkaa, kun jännitti niin paljon. Älkää muuten ruvetko katsomaan pysyttekö samassa kävelytahdissa, mutten tuijotatte liikaa maahan!

Mulla oli omia meikkejä aika paljon, huulipunan, eyelinerin ja ripsivärin ostin häitä varten, mutta huultenrajauskynä oli vanha, samoin kulmakarvaväri. Ai niin sitten ostin myös silmienaluksia varten peittokynän, jota meikissä käytettiin. Nyt on meikkipussi päivitetty seuraavaksi vuodeksi! Näin sain itse valittua paremmat värisävyt itselleni kuin meikkaajalla olisi ollut tarjota. Meikkaajalta tuli siis pohjavärit ja korostusvärit naamaan, ja poskipunan ja luomivärit. Tykkäsin olla meikattavana, sillä noin tunnin työ kustansi vaille neljäkymppiä, enkä olisi hermostuksissani saanut siistiä meikkiä aikaan. Illan aikana en lisännyt kuin yhden kerran huulipunaa, jonka sulho sitten suuteli pois välittömästi. Kuvia en ole nähnyt vielä, joten en tiedä rupesiko pohja kiiltelemään loppuillasta. Kun illalla päästiin hotellille, naama näytti ihan ookoolta.

Suosittelen tuota Maitovalaan organzaviritelmää! Me laitettiin sellaista (taisi olla jopa samaa väriä!). Puolentoista metrin levyisestä organzasta tuli kolme kaitaletta, jotka vaan revittiin irti toisistaan (sopivaan pituuteen) ja nidottiin pienellä nitojalla reunoista 'organzamakkaran' alle ja rypytettiin enemmän kuin maitovalaan kuvissa. Keskelle pöytää laitettiin konjakkilaseissa (yleensä kolmn lasin ryppäissä) sekundaruusuista vaan kukat kellumaan lasin pohjalle. Jätin paikkakortit myös pois, joten vieraat saivat määrätyssä pöydässä valita paikkansa. Tosi näyttävän näköistä! Toivottavasti kattauksesta tuli kuvia! Organzaa meni loppujen lopuksi tosi vähän ja varmaan yli puolet on vielä rullalla vaatehuoneessa. Kaiteleen pituus oli loppujen lopuksi vain vähän nenmmän kuin pöydän pituus (ehkä puoli metriä - metrin verran riippuen pöydeän pituudesta).

Maarien pappilaan päärakennukseen saa kyllä tuoda omat viinat. Kyselin asiasta ennen tilan varausta emännältä, jolla ei ollut mitään poikkipuolista sanottavaa tarjoilusta Pappilaan taitaa kuulua myös ns. talli (remontoitu iso sali joka on sisältä tosi nykyaikaisen oloinen), johon ei välttämättä saa tuoda juomia. Tästä en ole kyllä ihan varma. Vietimme pappilassa viikko sitten oikein tunnelmalliset ja railakkaat häät, josta juotavaa ei puuttunut. Muutenkin miljöö on näin kesällä aivan ihana! Paikka ei tarvitse välttämättä mitään koristeita, mutta me somistimme pöydät häiden teemaan sopivilla väreillä. Monet vieraamme kiittelivät tunnelmallista paikkaa. Meidät vihittiin pappilan sisäpihalla ulkosalla, mutta sateen sattuessa olisimme voineet siirtyä pappilan yläkerran saliin. Vieraita oli noin 70 (lapset mukaan luettuna) ja mahduimme hyvin alakerran kolmeen vierekkäiseen saliin. Myös yläkerrassa on muutama huone, jotka meillä jäi käytämättä. Pappilassa on kaiutinjärjestelmä (samanlainen kuin kouluissa), jolla puheet saatiin kuulumaan kaikille. Tanssipaikkana oli samaan pihapiiriin kuuluva Pakaritupa, johon toimme vahvistimet ja kaiuttimet sekä diskovalon. Samassa tilassa oli myös siideri- ja kalja-hanat sekä Pappilan emännän näkemisen arvoinen booliastia! Menkää ihmeessä katsomaan paikkaa! Ainoa miinuspuoli tilassa oli se että bilehenkisten vieraiden täytyi lähteä kahden aikaan jatkoille kaupungille. Morsiuspari oli kyllä siinä vaiheessa ihan kuitti ja valmis hotelliin... Meidät myös kuvattiin pappilan suljetulla sisäpihalla ja puutarhassa sekä Maarian kirkon lähistöllä... hyvät kuvat luonnonläheisissä tunnelmissa. Vuokra paikasta oli meille 420 euroa (siihen sisältyy seurakunnan pöytäliinat sekä emännän tuntiveloitus noin kymmeneltä tunnilta). Pappilaan voi myös tuoda oman pitopalvelun, mutta Maarian pappilan emännällä on myös oma palvelu, Pitopalvelu Siru-Maaria. Siru-Maarialta onnistui kyllä ihan perusruoka ja omien toiveiden esittäminen, ruoka oli tosi hyvää. Mutta jos haluatte jotain todella erikoista kulinaarista tai visuaalista elämystä, on ehkä paras tuoda se oma luottopitopalvelu paikalle. Siru-Maarian hinnat oli minusta tosi kilpailukykyiset verrattuna muihin mitä kävimme katsomassa (vrt. vähän päälle kaksikymmentä euroa Siru-Maarialla ja 30-40 euroa muilla lähiseudun samantapaisilla yrittäjillä, joiden tiloihin sai tuoda omat juomat).

No, suurin juttu taisi olla hääviinien varastaminen kellarikomerosta. Huomasimme sen vasta edellisenä päivänä, mutta onneksi ehdittiin Alkoon hakemaan täydennystä. Muut jutut oli niin pieniä, että muut eivät varmaan niitä huomanneet. Boolista unohdimme yhden ainesosan, kimppu ei ollut ihan sellainen kuin toivoin (se oli tosi tiukkaan pakattu mitä nimenomaan en toivonut ja kaikkea muuta kuin pyytämäni luonnollinen), yksi vieras pyörtyi auringonpaisteessa vihkimisen aikana, pappi sekoili sanoissaan. Vannehame rupesi haoamaan kesken iltaa, samoin laahuksen lenkki ja talloin tanssiessani helmoille. Lohdutukseksi muille, nuo muut asiat otin kyllä tosi lunkisti enkä ruvennut rähjäämään niistä. Hyvä nousuhumala varmaan tasoitti tunteita... Näitä juttuja ei varmaan voi välttää, kun kyseisenä päivänä ei voi itse hoitaa ja muistaa kaikkea... Tai sitten pitää olla tosi kontrollifriikki, joka käy toisten hermoille. Mä kyllä kävin kolmasti kampauksessa ja neljästi meikissä samoilla ihmisillä, koska mun päätavoite oli tulla kauniina paikalle ja sanoa tahdon. ja se onnistuikin tosi hyvin! Että kannattaa panostaa ajallisesti ja rahallisestikin niihin asioihin, joita pitää itse tärkeänä.

Syötiin aamiainen hitellihuoneessa, luovutettiin huone iltapäivällä ja lähdettiin kahdestaan Naantaliin paikallisbussilla. Laitettiin kuohuviinipullo minibaaariin kylmenemään, käytiin Stockalla ostamassa ennen lähtöä lasit kuohuviinille. Istuttiin Naantalin rannassa pussikuohuviinillä, juteltiin ja käytiin syömässä kylpylässä oikein pitkän kaavan mukaan. Mukavaa oli olla ihan kahdestaan koko seuraava päivä!

Meillä oli iltapala, joka maistui varsinkin morsiamelle ja muillekin vieraille. Lämpimät mozzarella-tomaatti-basilika -leivät oli todella herkullisia! Kahvia ja kakkua saatiin joskus kahdeksan aikaan.

Vihkimisessä pappi sekoili vähän puheissaan (juuri se mun tahdotko-kohta), ja unohdettiin sanoa papille että me laitettiin molempien kihlasormukset etukäteen sormeen eikä sulho siis saanut omaa sormusta vihkitilaisuudessa. Vihkiminen oli ulkona ja oli tosi kuuma hellepäivä, yksi vieraista pökräsi ja kaatui seisoviltaan kesken vihkitilaisuuden. Me ei huomattu, mutta toivottavasti pappi siinä kohtaa lyhensi kaavaa. Unohdettiin boolista yksi ainesosa kotiin, mä kyllä huomasin kun ihmettelin boolin makua mutta tuskinpa kukaan vieraista tajusi asian laitaa. Kaiken kaikkiaan ei varmaan ollut isoja mokia, ja pieniä juttuja eivät vieraat huomanneetkaan. Mun puvussa oli kyllä viinitahroja yltympäriinsä loppuillasta, ja yksi just rinnuksen kohdalla mitä vähän häpesin, mutta todennäköisesti ei sitä olis saanut puhdistamalla lähtemään. Mun äiti vähän katteli sitä paheksuvasti... Toivottavasti eivät näy kuvissa kovin hyvin...

Sain söden sydänriipuksen, joka taitettiin puoliksi meille molemmille (kaiverruksena hääpäivä ja sulhon nimi).

Häistä aikaa viikko, ja suurin osa laskuista on vielä saamatta ja maksamatta. Ensi viikoksi odottelen sitten postia.

Askartelin opastekyltit, keräsin tavaroita kasaan, pakkasin vaihtovaatteet hääyötä varten ja tein ruokaa. Raivostuin silmittömästi kun huomattiin että osa hääviineistä oli varastettu. Loppuilta meni hääpaikan koristelussa. Uni ei tullut yöllä, nukuin ehkä enljä tai viisi tuntia. Väsymys ei kyllä haitannut hääpaivän tahtia.