Kyllä minullakin tulee joskus mieleen ajatuksia, että entäs jos ottaisi ja peruisi koko häät! Niinkuin Sofy muistaakseni sanoi, kun sydämen ääntä kuuntelee, on varma, että yhdessä sitä ollaan koko loppu elämä. Sitten, kun alkaa miettimään asioita järjellä tulee mieleen kaikki mahdolliset uhkakuvat tulevasta. Monet avioparit tuntuvat puhuvan "vaikesta ajoistaan" ja mietin, että minkälaisia vaikeuksia me vielä kohdataan, ja miten niistä selvitään! Olen luonteeltani melkoinen murehtija, kenties perinteinen suomalainen "ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa" - ajattelija. Eli usein silloin, kun tunnen olevani onnellinen, alankin ajattelemaan, että kohtapa en varmasti olekaan, sillä eihän onnen tunne kerrallaan kovin kauaa kestä. Eikö olekin järjetöntä : No, onneksi tuleva mieheni tietää hupsut ajatukseni ja ymmärtää minua Kuitenkin, jos tosissaan ahdistaa ja pelottaa naimisiinmeno ja vieläpä usein, kannattaa mielestäni asiaa pohtia uudelleen. Tässä vaiheessa on silti helpompi erota kuin häiden jälkeen, vaikka kukapa häiden peruuttamisesta pitäisi... Itse yritän punnita asioita tarkkaan (usein liiankin tarkkaan ) järjen voimalla etenkin ison päätöksen edellä, mutta täytyy muistaa kuunnella myös sydämen ääntä! Minun sydämeni sanoo tahdon p.s. eräässä artikkelissa sanottiin hyvin, että maagisen "löysin sen oikean" sijaan pitäisikin sanoa "löysin hänet, kenen kanssa päätin olla". Paljon on siis kiinni myös tahdosta ja yrittämisestä. Pitää vain päättää, kenen kanssa on valmis yrittämään! Tsemppiä kaikille!