passepartout

Siiri Saarimaa: https://www.facebook.com/valokuvaajasiirisaarimaa

-

Monet on kyselleet niitä painavia syitä. En tiedä painavuudesta , mutta tosta tän keskustelun toiselta sivulta voi lukee mun sepustuksen, mukaan lukien ne perustelut, joilla meille oikeusministeriöstä naimalupa irtosi. Vaikka meidän perustelut voivat jonkun mielestä vaikuttaa heppoisilta, ja alaikäisenä ollaan vaan epäkypsiä kun ei odoteta kauempaa, niin uskon että lupa saadaan aina, kun sitä haetaan. (Jos sen pystyy perustelemaan, ja huoltajalta saadaan suostumus [joissain tapauksissa varmasti ilman sitäkin]) Siis eihän kukaan sitä hakisi, jos ei olisi tosissaan ja elämäntilanne sitä vaatisi. Miettikääs nyt vaikka sitä, mitä kaikkii puheita tämmönen erikoisluvan hakenut saa kuulla itsestään. Tosin me ei olla saatu suoraan muuta kuin positiivista palautetta, koska sukulaiset ja ystävät tuntevat meidät. Mutta voin vaan kuvitella millainen juorumylly puolituttujen keskuudessa pyörii. Ainoastaan yksi rohkea sellainen tähän mennessä on uskaltanut ja kehdannut avata suunsa, ja ette usko millaiseen ristikuulusteluun jouduin! Ja vielä sekin, että tässä nyt tosiaan ollaan menossa naimisiin! ;D Asia piti perin pohjin ensin selvittää itselleen ja olla vielä valmis perustelemaan se muille. Että itseasiassa musta tuntuu, että meidän naimisiin menomme on harkitumpi kuin monet muut liitot. edit: Täsmennän hieman. Tarkoitan tuolla harkitsemisella sitä, että olemme myös itse tietoisia tuosta tässä keskustelussa monesti esiintyneestä henkisestä kasvamisesta, joka on erityisen nopeaa nuoruudessa. Ja kuten Mirella sanoi, aikuisena ihminen tietää mitä haluaa (niin hyvin kuin sitä koskaan voi kuvitella tietävänsä), ja voi vapaasti toteuttaa sellaisen asian kuin naimisiin meno. Mutta meidän kohdallamme homma onkin oikeusministeriöstä haettavan luvan ja yleisten, ajatusta vastaan olevien käsitysten takana. Eli asiaa on täytynyt puida kunnolla (luulen, että keskimääräistä enemmän) ennen kuin ollaan viitsitty lähteä mokomaan rumbaan. ;D Ympäristön yleinen epäileväinen asenne on siis aiheuttanut sen, että omia tunteita ja yrityksen riskejä on joutunut pohtimaan paljon. Harvemmin varmaan vanhemmille ihmisille sanotaan et olettepas tyhmiä kun nyt menette naimisiin, ei se kumminkaan tuu kestämään. Ja tässä ollaan, elokuun alun häitä odotellaan perheiden ja ystävien kanssa erikoislupalappu kainalossa.

Musta tuntuu, et ei kovin moni, jonka motiivina suhteessa on ulkonäkö ja ihailevat katseet, oo menossa naimisiin vielä hetkeen. Jos ihmiset alaikäisenä edes tosissaan miettii naimisiin menoa, ei ne varmaan oo ihan "kevytmielisimmästä" päästä. Moni on sanonut, et ei ite ois ollu valmis vielä silloin, eikä ole mennytkään ja se on hyvä jos asia vasta nyt tuntuu ajankohtaiselta.

puku maksettiin etukäteen ja se olin minä, joka mietin et tuleekohan sielt mitään. ;D Mun käsittääkseni siel voi kuka vaan rekisteröitynyt käyttäjä ruveta myymään. toivottavasti se kiva kiinalainen, joka teki pukuni on iloinen ja sai pukuni hinnalla hyvän palkan.

Huih. Tilasin joku aika sitten oman hääpukuni ebay.co.uk:n kautta Kiinasta. Silloin mielessäni pyöri vaan et tuleeko puku perille ja minkälaisena. Nyt tuntuu et ois voinu miettii eettistä puoltakin ennen tilaamista... Mut toisaalta mä en varmaan näillä Suomen hinnoilla ois edes vuokrannu pukuu. Mut eikös Ebay:n myyjät oo ihan yksityishenkilöitä, tai ei ainakaan mitään älyttömiä yrityksiä millä ois paljon palkattua työvoimaa. Ja jos ne kerran Britteihin ja muualle myy, niin niiden täytyy tietää hintataso täällä ja voivat sit laittaa puvuille sellaset hinnat et niitä kannattaa tehdä. Toivottavasti. : Hääpuvusta en kuitenkaan olisi ihan periaatteesta maksanut 800 (tai vuokrastakin 350)€. Älytöntä. Varsinkin kun nyt opin, että isot firmat teettää Kiinassa yms. halvalla.

Heips! Vähän soveltamalla voit saada vanhantyylisiä kuvia kotikonsteinkin. Sillon joskus ennen vanhaan valokuvat otettiin studiossa, niinkun tossa jo sanottiinkin, mutta studio erosi hieman nykyaikaisesta. Studion valaistus perustui suureen (tyylin seinän kokoiseen) pohjoisikkunaan. Pohjoinen siksi, että sieltä ei tule koskaan auringon jyrkkää pistemäistä valoa, ja ikkuna siksi, että hehkulamppua ei oltu viel keksitty. ;D Ja Siitä saatiin kaunis, tasainen valo. Kauniin, pehmeän (ja ei pikimustan) varjon saat heijastamalla valoa takaisin kasvojen varjopuolelle. Siihen käy hyvin esimerkiks nyt vaikka valkoinen pahvi. Materiaalien heijastavuutta kannattaa testailla, kunnollisen heijastimen ei todellakaan tarvitse olla älyttömän kallis studiohärveli. Valon suunta ois hyvä olla yläviistosta, niinkun tuossa sun esimerkkikuvassa näkyykin. Säätämällä kameran herkkyyden pieneksi, saat sävyt vaihtumaan pinnoilla hyvin. ISO 100 (miksei pienempikin) jos vaan valo riittää. Kannattaa myös muistaa, että vaikka kuvat ennen otettiinkin filmille ja vedostettiin käsin, se ei suinkaan estänyt kuvaajia käsittelemästä kuviaan. Kyllä ennenkin oli finnejä yms... Vauvan kasvoista huomaa myös, että valotusaika on ollut pitkähkö juuri sen hitaan filmin takia ja lapsen silmät ovat ehtineet liikkua. Jos kuvattavalla on tukeva asento, voi tällaista "pehmennystä" itsekin kokeilla. edit: Niin ja Photoshoppia ei tietenkään saa unohtaa, sillä voi tehdä mitä vaan!

Hyvin sanottu, vaikken avioeroa sinänsä vaihtoehtona ajattelekaan. Mutta se ehkä voi lohduttaa muita. Rauhoittukaahan, hyvät rouvat. Aloitusviestissä kyseltiin onko muita samassa tilanteessa olijoita, ja tämmönen (aika kärkäs) periaatekeskustelu taitaa vaan aiheuttaa pahaa mieltä kaikille osapuolille. Meillä on tänään puoli vuotta aikaa hääpäivään. Päätöksestä on nyt aikaa jotain 4-5 kuukautta, ja tässä pikkuhiljaa suunnitellessa olo on vain varmistunut. Naimisiin meno kuulostaa ihan hurjalta ja vähän pelottavaltakin, mutta kun muistan, että se, jonka kanssa aion avioitua, onkin vaan mun oma kultakala ( ), niin kummasti rauhoitun. Eihään sitä kukaan koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja kovasta tahdosta huolimatta avioliitto ei koskaan ole mikään pomminvarma. Siitä huolimatta jokunen ihminen menee naimisiin joka vuosi.

Millaset sanat siinä Armaan läheisyys -biisissä on? en saa biisiä mieleeni, eikä googlekaan löydä sanoja. (ainakaan mun hakusanoilla )

Saarimaa. Tykkään siitä, se on jollain tapaa jylhä, vaikka onkin suht tavallinen. Toiveajattelua.. ;D Tuleva nimeni kuulostaa kyllä aika kamalalta.. ;D Se rimmaa (alut kahta kirjainta vaihtamalla samat) ja kuulostaa tätimäiseltä. Noh, ei voi mitään, sillä kyllä sen miehen nimi olla pitää! Omani on normaali itä-suomalainen -nen. Se sopii etunimiini hyvin..snif.. edit: Reilun puolen vuoden totuttelun jälkeen uusi nimi tuntuu ihanalta. Eilen harjoittelin taas pitkästä aikaan nimmariani, ja nyt kun katson paperia, niin tuleva nimeni näyttää ihan minulta. Ja Saarimaa on ihana nimi. Nyt rimmaaminenkin vaan naurattaa, se taitaa sopia minulle, kun oon tämmönen vähän hassu. ;D

Heips! Meillä on mieheni kanssa ollut suunnitelmissa häät kesällä 2008, menimme kesällä kihloihin, seurusteltuamme kaks vuotta ja rapiat päälle. Päätimme, ettemme yhteen ennen naimisiin menoa osaksi uskonnollisista syistä ja myös siksi, että tahdomme jakaa elämämme sitten kerralla kunnolla. Jo sana avoliitto kuulostaa kamalalta. Ollaan yhdessä ja jaetaan kaikki, mutta kumpikin saa lähteä milloin tykkää. Emme tietenkään ajattele, että voisimme erota ja lähteä nytkään, (eikä varmasti kukaan niin ajattele, mutta se nyt vaan on fakta, että "pelkkä" seurustelu on helppo lopettaa) vaan kyse on lähinnä periaatteesta. Naimisiin meno on ollut koko seurustelumme päämäärä koko ajan, ja siitä 2008 kesästä on puhuttu jo jonkun aikaa. : Mieheni tultua armeijasta olemme asuneet naapureina pari kuukautta ja nyt on alkanut tuntua siltä, että häiden aikaa voisi hieman tarkistaa... Ensi kesä tuntuu sopivalta ajankohdalta, silloin olen 17 vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha. ;D Perusteluja ajankohdalle ovat muunmuassa se, että opiskelemme kaukana kotikunnastamme, jossa häät on käytännön syistä vietettävä, ja järjestelyt onnistuvat parhaiten kesällä. Mietimme myös seuraavaa talvea, kun olisin jo 18, mutta pakerran silloin lopputyötäni ja luen kirjoituksiin, joten epäilen, että siinä on tarpeeksi stressiä sille talvelle. Olemme miettineet asiaa monelta kantilta ja tulleet siihen tulokseen, että muuta estettä naimisiin menollemme (ensi kesänä) ei ole, kuin vanhempien suhtautuminen, emmekä tiedä osoittautuuko sekään esteeksi. Sovimme että teemme tässä lähiaikoina varovaisia tiedusteluja. 8-) edit: ei osoittautunut. Kotona äiti mietti hetken ja sanoi että mikäs siinä, hyvinhän te sen perustelitte. Eikä kuulemma nyt niin suuri uutinen edes ollut. ;D Samoin kävi mieheni kotona, anopin kanssa jo suunniteltiin ruokia sun muuta. Ja tämän suotuisan suhtautumisen jouduttamina varasimme juhlapaikankin. Olemme kokeneet aika paljon yhdessä seurusteluaikanamme, ja aika lailla jo kasvaneet yhteen. Joku siitä yhdessä kasvamisesta mainitsikin, ja luulen että niin me joka tapauksessa jatkamme, yhdessä kasvaen. Ymmärrän, että en voi koskaan luvata ikuista rakkauttani kenellekään, mutta tahtoni voin. Ja sen tahdon tehdä. Kuulostaapas tuo nyt kaunopuheiselta. Pointti oli, että tiedämme olevamme nuoria, mutta tahdomme ottaa vastuun toisistamme ja jakaa elämämme toisiimme luottaen. By the way, luin kirjastossa -93 julkaistua hääkirjaa, jossa sanottiin että "jokainen 18 vuotta täyttänyt mies ja 17 vuotta täyttänyt nainen voivat solmia avioliiton". Onko se ollut noin vielä silloin vai oliko kirjassa virhe? onnea sugarheartsille!

havukuja ulos ja valoverkko kuulostavat ihanilta! Oliko muuten se tila, jossa valoverkko oli, kuinka korkea? Siinä nimittäin saattaisi olla pieni hilaaminen meidän juhlapaikassamme... ;D teemana meillä voisi olla valo ja kulta, lämmin, mutta juhlava.

-Mii-:n laittama linkki oli hyvä! Ois aivan ihana jos saatais mahtumaan mulle: born to be your baby ja miehelle: made to be your man, meidän biisistä. (Bon Jovin Born to be my baby) Jos ei, niin sit varmaankin vaan toistemme nimet ja päivä. :