mairo

Ei mitään ongelmaa, päinvastoin helpotti paljon liikkumistani.

Yritin kokeilla kun olisin halunnnut fiilistellä mutta ei mahtunut päälle.

Minulla oli pitkä laahus, kirkossa auki ja muutoin nostettuna ylös. Ei haitannut menoa yhtään.

Meidän piti ottaa samaa shampanjaa mitä oli häissäkin (minun osalta jää väliin koska olen raskaana)ja syödä pakkasesta hääkakkua mikä on ollut siellä kuukauden päästä vuoden (saa nähdä onko maku muuttunut paljon). Käydään varmaan fiilistelee kirkolla tms.

Mieheni kävi ne heti seuraavana päivänä pois haluttiin ne ehdottomasti säilyttää muistona. olivat sen verran hienot...

Kuvia tilattiin pian häiden jälkeen ja paljon, tuntui että haluaa jokaikisen ilmeen ja asennon muistoksi. Niiden laittaminen hääkirjaan ja albumiin olikin jo sitten toinen urakka ja taisi olla noin puoli vuotta häiden jälkeen.

Pussattiin aviopariksi julistamisen jälkeen. Kirkon portailla meinattiin unohtaa, mutta onneksi vieraat rupesivat kärttämään suukkoa että saatiin pusukuvia.

Itkin kirkossa kun erehdyin katsomaan vieraita ja lähinnä äitiäni kun kuuntelimme laulua kirkkokansaan kääntyneenä. Hääjuhlassa itkin kun sisaruksieni lapset lauloivat meille.

Kutsuttuja oli noin 60 ja pari henkilöä jätti tulematta.

Kampaukseeni piti tulla aitoja kukkia mutta ne hajosivat kampaajan käsiin, hän kävi sitten viereisestä kukkakaupasta hakemassa rautalankaa mihin oli pujotettu helmiä niin sain edes jonkinlaisen koristeen hiuksiini ("tiaran"). Valokuvaaja oli varannut aikaa liian vähän kuvaamiseen ja myöhästyimme hivenen kirkosta kun hän ei tiennyt meidän aikataulua ja meillä itsellä ei tietenkään ollut kelloa. Hääjuhlapaikalla ei oltu otettu pois pöytämme yläpuolelta valkokangasrullaa vaikka luvattiin. Hääkakkumme piti olla kermakuorutteinen täysin, mutta päällä olikin jotain ihme "marjatöhnää", koristeeksi alempiin kakkuihin olivat tökänneet karmeen väriset ruusut keskelle kakkua. Kakku kaikkinensa oli karmeen näköinen, mutta onneksi maku sentään oli jumalaisen hyvä. Muutenkin ruoan ulkonäkö/esillepano ei houkutellut syömään, mutta ruoka oli tosi hyvää.

Rahat ovat yhäkin yhteisellä "säästötilillä" (säästetään pahan päivän varalle)

Olen tyytyväinen vihkiini, se sopii täydellisesti kihlan viereen. Ainut että kun tykkään pitää sormusta yötä päivää niin leveyden takia iho ei pääse hengittämään niin voi olla että iho alla menee kohta rikki.

Tällä hetkellä ei sormeen mahdu kuin vihkisormus koska olen raskaana Pidin sormuksiani aina lukuunottamatta töissä ja leipoessa.

Valitsisin toisen juhlapaikan, (tuo oli vähän nuhjuinen ja pimeä sekä ahdaskin) SEREMONIAMESTARIKSI pyytäisin ihmistä joka oikeasti hoitaisikin homman. Kukkakaupan vaihtaisin. Hiuksiini piti tulla hiuskukat vaan toisin kävi kun ne hajosivat ennen kuin ne saatiin päähäni... itkuhan siinä pääsi :'( Valokuvaajan pitäisi tietää kuvauksen pituus mikä siihen on varattu: myöhästyttiin kirkosta ;D kuvaaja oli taitava ja hänellä olisi varmaan ollut kuvausideoita ja inspiraatiota jäljellä, nyt kuvista puuttuu esim. vesistö kun emme sinne asti kerenneet.

Koska vietimme hääyön kotona pystyttiin nukkumaan pitkään, syötiin mahtava aamupala, taas nukuttiin, syötiin, fiilisteltiin/herkisteltiin, muisteltiin häitä,annoin pitkin päivää miehelleni pieniä lahjoja vaikka olimme sopineet ettei osteta yhtään mitään...ja mikä tärkeintä olimme kahdestaan!!!!!!! :-X