villituuli

Aktiivijäsen
  • Content count

    160
  • Joined

  • Last visited

About villituuli

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meidän häiden aattona satoi mielettömästi lunta, ja pitopalvelun auto juuttui siihen mäkeen. Sitä talkooväki sitten työnsi sieltä... Onneksi oli tosiaan toinen, loivempi poistumisreitti, jota sitten käytettiin. Hääpäivänä kaikki autot jätettiin ylös parkkiin, tosin niitä ei ollut monta koska aika harva tuli autolla
  2. Kun lukee häiden jälkeen -ketjuja, kyllä siellä melkein järjestään top-kolmosessa listataan valokuvaus joko "tähän kannatti panostaa"-kohdissa tai "tähän olisi pitänyt panostaa enemmän". Meillä oli ammattikuvaaja juhlapaikalla ja kyllä kannatti, kuvia kehtaa näyttää ja niitä on ihana katsoa jälkikäteen. Amatöörillä voi olla hyvin paljon kiinni olosuhteista, miten kuvat onnistuvat. Itsekin kuvaan välillä jopa aikakauslehtiin, mutta silti en ikinä uskaltaisi lupautua kuvaamaan kenenkään häitä. Sisällä amatööri ottaa helposti pelkkiä salamahaamukammotuksia, ulkona ollaan taas säiden armoilla.
  3. Ei ainakaan meillä haitannut, kun sisällä oltiin, ei junien ääni kuulu sisälle (paitsi jos vieraat ovat TODELLA hiljaista väkeä :). Ulkona saimme kyllä mieleenpainuvan junamuiston, meillähän oli vihkiminen siinä ulkona, ja juna ajoi ohi juuri kun minun piti sanoa tahdon ;D
  4. Kaikki oli aika ihanaa... rahoilla tehtiin aivan mahtava matka, emmekä saaneet mitään turhaa. Aika ihana ajatus oli se, kun äitini oli ommellut meille mun ja sulhon lapsuuteen liittyvistä kankaista/vanhoista vaatteista tms. suuren tilkkutäkin, ja mukana tuli dvd, jossa äitini kertoi täkin kokoamisesta ja kankaisiin liittyvistä tarinoista. Täkin alla on ihana loikoilla sohvalla, ja siitä tulee aina hääpäivä mieleen. Yksi lahjakortti on vielä käyttämättä: loppukesästä pääsemme yöksi Vanajanlinnaan ja Linna Golfiin pelaamaan, mitä odotan myös kovasti, se oli hieno lahjaidea!
  5. Ööö, kuinka tosissaan ja kilpailumielellä voi kimpunheittoon suhtautua...? :-? :
  6. Kannattaa myös miettiä sitä, millainen juhlapaikka on kuvauspaikkana. Meidän talvihäät pidettiin sen verran hämyisessä paikassa, että amatöörikuvaajan olisi ollut todella vaikea saada hyvää jälkeä aikaan. Olemme kyllä nähneet vieraiden ottamia kivoja kuvia juhlistamme, mutta silti ne eivät ole mitään verrattuna juhlamme kuvanneen ammattilaiskuvaajan jälkeen. Nyt meillä todella on monta sataa onnistunutta (tyylikästä, hauskaa, kaunista, erilaista) otosta juhlistamme, joten kyllä kannatti kuvaukseen panostaminen. Enhän pyytänyt ruokien tekijäksikään ketä tahansa, joka osaa keittää perunat, tai kampaajaksi sellaista, joka on joskus tehnyt kaverille letin... Mutta jokainen tietysti panostaa siihen, mihin haluaa. Kun on lukenut häiden jälkeen -osastolta sitä, mihin olisi pitänyt panostaa enemmän, valokuvaus on tosi usein mainittuna siellä.
  7. Juu ymmärsin, ettei niitä takkoja lämmityksen vuoksi sytytellä, mutta luulen että meillä olisi oikeasti voinut olla kuuma, jos ne olisi sytytetty! Avainten haku ja luovutus on ihan sovittavissa. Me saatiin paikan avaimet hakea jo torstai-iltana. Sunnuntaina porukat kävi siivoamassa puolen päivän jälkeen ja jättivät sitten avaimen juhlapaikalle. Avaimia sai myös useamman kappaleen, mikä oli hyvä, niin saimme antaa pitopalvelulle oman, koska he tulivat juhlapäivänä ensimmäisenä paikalle.
  8. Takoista joku kyseli: meillä ei ainakaan ollut takoissa tulia, muutenkin oli riittävän lämmin. Takkojen reunuksille sen sijaan laitettiin paljon kynttilöitä.
  9. Suosittelen, minusta se oli kiva ratkaisu ainakin meillä, ja näin vihkiminen oli selvästi erillinen seremoniansa joka erottui muusta juhlasta. Lisäksi meillä oli mieletön tuuri, oli yksi talven kauneimmista päivistä, eikä silti liian kylmä. Vieraat saivat kyllä odotella seremonian alkua sisällä. Yksi juttu voi silloin kuitenkin yllättää. Muualla täällä olenkin kertonut, että meidän vihkimisen aikana ohi pyyhälsi pitkä tavarajuna juuri silloin, kun minun piti sanoa tahdon. Mutta se oli vain hauska yksityiskohta, ihmiset nauraen odottivat junan menoa ohi, ennen kuin minä pääsin vastaamaan tuomarille ;D
  10. Mä vastailen jo näin vihkiytyneenä: meillä oli vihkiminen siinä tienpätkällä, joka jää haulitehtaan ja junaradan väliin. Tuomari seisoi kutakuinkin siinä talon päädyn kohdalla (siis sen esiintymislavan puoleisen päädyn), ihmiset olivat kirkkohenkisesti muodostaneet kujan niin, että toiset olivat siinä junaradan vierellä ja toiset talon seinustalla ja väliin jäi muutaman metrin kuja. Me tulimme ulos tehtaan ulko-ovesta, kävelimme portaat alas ja sitten kujaa pitkin tuomarin luo. Sitten poistuimme sisälle samaa reittiä, kävimme varastohuoneessa pikaisesti ottamassa ulkovaatteet pois ja tulimme takan edustalle onnitteluja vastaanottamaan. Systeemi toimi näin ihan hyvin.
  11. Meillä oli myös niin, että vihkiminen ulkona jos sää on hyvä, mutta sisällä jos sää on huono. Kannattaa varautua molempiin suunnitelmiin, sillä säätähän ei näe kuin sinä päivänä... me päätettiin edellisenä iltana luottaa sääennusteisiin ja päätettiin pitää vihkiminen ulkona, mutta pöydät oli laitettu niin, että vihkiminen olisi onnistunut myös sisällä. Tosin en tiedä, mistä kohtaa olisimme kävelleet, mutta varastohuoneesta olisimme tulleet kuitenkin.
  12. Meillä ei ollut sittenkään pylväissä mitään, sen sijaan niiden väliin laitettiin pitkittäin pöydät, jolloin pylväät vähän niin kuin katosivat näkyvistä. 100 henkeä en kyllä itse uskaltaisi ruveta änkemään paikalle... Meillä oli tosiaan 74 henkeä ja ruokapöytä siinä baaripöydän edessä. Jos olisi ruokapöydän sijaan ollut vielä yksi vieraspöytä, tilaan olisi sujuvasti mennyt noin 85 henkeä. En todella tiedä minne olisin vielä laittanut 15 vierasta, jos meillä olisi ollut 100 vierasta... ja nyt vältimme sen sivuhuoneen käytön, kun oli vain tuo 74. Sivuhuone on tosiaan aika kammottava.
  13. Meillä lahjapöytä oli perällä samassa päädyssä kuin esiintymislava mutta eri nurkassa, eli ulko-oven ja takan välissä. Leikkinurkkaa ei ollut, kun leikki-ikäisiäkään ei ollut yhtään.
  14. Ei saatu mitään. Aurinkomatkojen kautta mentiin Thaimaahan, Finnairilla lennettiin. Tosin ihanaa oli se, että menomatkalla meidän kolmen penkin rivissä oli yksi tyhjä paikka, joten saimme vähän ekstratilaa. En tiedä oliko se tarkoituksella vai vahingossa, mutta se ylimääräinen tila oli kyllä minulle arvokkaampi kuin ylimääräinen skumppalasillinen... saipahan nukuttua kunnolla koneessa.
  15. Herättiin yhdeksän aikoihin, juteltiin häistä, loikoiltiin sängyssä ja saunottiin. Juotiin aamuteetä ja syötiin croissantteja. Haettiin koira naapurista yökylästä. Iltapäivän puolella alkoi tulla kavereita rääppiäisiin, kaaso ja avec, bm, seremoniamestari, muutamat muutkin kaverit, ja sitten myös vanhempamme ja sisaruksemme, jotka olivat olleet siivoamassa juhlapaikkaa. Söimme hääherkkuja ja kakkua ja joimme kuohuviiniä. Sitten vieraat alkoivat lähteä, me pakkasimme, ja illalla lähdettiin häämatkalle.