sinina

Näin juuri. Me keskustelimme moneen kertaan naimisiin menosta, lapsista, ylipäänsä tulevaisuudesta ennen kosintaa. Niin kuin nyt ihmiset ylipäätään keskustelee (kai?) tärkeistä asioista. Minä olisin mennyt nopeammin naimisiin ja halunnut aikaisemmin lapsia (joita ei ainakaan vielä ole), mutta koska mieheni ei ollut vielä valmis ja halusin näitä asioita ehdottomasti juuri hänen kanssaan, olin valmis odottamaan. Mä jossain vaiheessa totesin, että en halua painostaa enkä vihjailla, vaan mies saa rauhassa miettiä ja tehdä ratkaisunsa. Kuitenkin kummatkin oltiin sitä mieltä että yhdessä ollaan toivottavasti aina. Nyt tästä on jo aikaa, häätkin on jo ohi. Juteltiin juuri jokin aika sitten naisten suorittamasta kosimisesta ja yllätyin kun mieheni suhtautui asiaan negatiivisesti. Hän on muutenkin hieman minua konservatiivisempi ja vääntöä näistä(kin) asioista tulee toisinaan. Hänen pointtinsa oli, että se on miehen tehtävä ja se alentaa pikemminkin miestä, jos nainen kosii, ei siis tarkoita sitä että nainen olisi jotenkin epätoivoinen. Hänen mielestään naisen kosinta viestisi, että mies on jotenkin saamaton. Tämä koski siis sitä, miltä hänestä itsestään olisi tuntunut jos minä olisin kosinut. Kavereihimme kuuluu sekä naispuolisia että miespuolisia kosijoita eikä hän tietenkään heitä tuomitse. Kerroin tämän siis lähinnä valottaakseni yhden näkökulman siihen miten kosinta on joidenkin ihmisten mielessä sukupuolesta riippuva asia. Itse olen sitä mieltä (ja uskon, että mieheni ajattelee samoin), että kukin parisuhde on omanlaisensa ja muille ei kuulu tuomita siinä tehtyjä ratkaisuja. Elämään kuuluun ylipäätään tilanteita, joissa vaaditaan itsensä laittamista alttiiksi hylkäykselle tai epäonnistuminelle. Elämä on aika pelottavaa. Onnittelen kaikkia täysin sukupuolesta riippumatta, jotka ovat uskaltaneet ottaa yhden ison askeleen elämässä ja kysyä tai suostua (miksei joskus myös kieltäytyä, sekös vasta rohkeutta vaatiikin, mutta se onkin jo ohi aiheen) sitoutumaan toiseen. Ööh, vika lause taisi olla vähän outo, hope you get my idea. Ehkei pitäisi kirjoittaa netissä ja juoda siideriä samaan aikaan...

Ihan hauska puhe. Mutta miksi tuota pitäisi modernisoida? Tuohan on joulurauhanjulistuksesta muokattu hääpuheeksi joten semmoisenaan vaan, sanoisin minä. Tekstipohja kuullostanee suurimmalle osalle tutulle juuri vanhahtavassa muodossa. Jos tekstiä modernisoi niin koko pointti mun nähdäkseni katoaa. Kaksoisweet voi lausua kuten yksöisveet ja "ylönsyömist" ja muut hankalat turkulaisuudet voi lausua "ylönsyömistÄ" jos ne tuntuu suuhun oudolta.

Nämä nyt ei kovin erikoisia ideoita ole, mutta kuitenkin muuta kuin puheita, tanssia ja leikkejä. Taikurit jo mainittiinkin, mutta varmaan vielä yleisempiä on musiikkiesitykset. Esiintyjinä joko tuttuja tai ihan ulkopuolisia ammattilaisia. Meillä sattui onnekkaasti vieraissa olemaan parikin lauluporukkaa niin siinä oli ihan mukavasti vaihtelua puheisiin. Yleistäen, ammattilaiset ovat todennäköisesti laadukkaampia ja tutuista kerätyt henkilökohtaisempia (ja yleensä halvempia ) Täälläkin palstalla on joskus mainittu hääparin menneisyydestä tehdyt powerpointshow:t. Eli skannataan lapsuuden ja nuoruudenkuvia, lisätään vähän tekstiä (tai joku selostaa ääneen) ja taustalle jotain aikakauteen sopivaa musiikkia. Tätä ei kyllä kovin kauan jaksa katsoa, mutta esim. 10 min menee kyllä mukavasti. Jos on pienet häät, niin niissä kuvissahan voisi vaikka näkyä kaikki vieraatkin niin tulisi samalla selville mistä vieraat tuntevat hääparin. Tämä oli pitkään meidänkin suunnitelmissa, mutta sitten tuntui että muuta ohjelmaa tuli aivan tarpeeksi eikä kenelläkään ollut aikaa toteuttaa kerätä niitä kuvia, niin jätettiin pois. Yksissä vapaamuotoisemmissa kesähäissä oli pihalla erilaisia pelejä, krokettia jne. Etenkin lapset, mutta myös useat aikuiset näyttivät pelaavan. Tämä vaatii tietysti pihan ja hyvän sään. Tai voisihan lautapelejä pelata pöydässäkin. Jostain muistelen lukeneeni että kaikista vieraista oli otettu polaroid-kuvat, vähän niin kuin ruotsinlaivalle mennessä. Eli vieraat olivat poseeranneet (kuka enemmän, kuka vähemmän) hauskoissa muodostelmissa. Sitten kuvat oli laitettu vieraskirjaan ja kuvassa olevat vieraat kirjoittivat vielä jonkin pienen tervehdyksen. Mahdollisuuksia ohjelmaan on vaikka kuinka paljon. Kannattaa kuitenkin valita yksi tai kaksi hyvää ideaa, tehdä niistä oma toimiva versio ja jättää muut ohjelmaideat seuraaviin juhliin. On nimittäin todella ärsyttävää jos tulee juhlissa sellainen olo että ohjelmaa on liikaa eikä ehdi missään vaiheessa juttelemaan ja olemaan vapaasti. Ja sitten parhaimmillaan vielä joku ylistressaantunut kaaso kiukkuisena huutamassa että nyt heti kaikki tänne, täällä tapahtuu... Eipä ole näin kyllä omalle kohdalle sattunut. Ohjelmaa voi olla vaikka varallakin, eli jos tuntuu että aikaa on liikaa (harvoin on), voi vetää ekstraohjelman, mutta mikäli näyttää että vieraat viihtyvät ohjelmattakin, unohtaa koko jutun.

Meidän kutsussa ei ollut muuta kuin mitä, missä ja milloin ja tieto siitä että lisätietoja löytyy nettisivuilta. Sivuilla on sitten saapumisohjeet, avustajien ja perheiden lyhyet esittelyt, tietoa yöpymisestä sun muuta ja häälahjavinkki tarvitseville jossa kirjoitimme tällä tavalla: "Kiitos anteliaiden sukulaisten ja useamman susiparivuoden, kaappimme ovat jo täynnä kuppia, kippoa, lakanaa ja pyyhettä. Tyylikkään sunnuntaiastiaston sijaan unelmamme olisi päästä unohtumattomalle häämatkalle. Mutta matkakassa kumisee vielä tyhjyyttään. Mikäli haluatte muistaa meitä häälahjalla ja kaipaatte vinkkiä, voi sen tehdä kätevästi osallistumalla matkakustannuksiin." Jos joku nyt sitten pitää tuota epäkohteliaana rahanruinaamisena niin senkus. Tuon kauniimmin en osannut sitä kirjoittaa ja runotkaan ei oikein ole mun tyyliä. En kuitenkaan halunnut sitä varsinaiseen kutsuun joten siksi vain sivuille. Nettisivut ovat mun mielestä toimineet hyvin ja niistä on kuultu paljon kiitosta. Tiesimme etukäteen että kaikilla vieraillamme on pääsy kotoaan tai töistä nettiin.

Olen huomannut saman kuin Tinttara että miehet todellakin panostavat polttareihin enemmän rahallisesti. Kustannusten kohtuullisuus/kohtuuttomuus riippuu tosin myös siitä mitä sillä rahalla saa. Olisin polttarivieraana valmis maksamaan enemmän mikäli pääsisin itsekin osallistumaan johonkin jännään ja uuteen. Jos taas pitäisi sadalla eurolla katsoa kuivin suin ja tyhjin vatsoin kun morsian viipeltää yksinään niin sitten harmittaisi (harmittaisi myös jos olisin se yksinäinen morsian). Olisiko sitten niin että miehet puuhaa jengillä jotain extrmeurheilua ja morsian pistetään yksinään johonkin kauneussalonkiin? : Juu, nää oli sitten ihan tahallisia yleistyksiä. Vieraana toivoisin että polttareissa olisi jotain yhteistä aktiviteettia, ehkä jotain kivaa ekstraa morsiammelle, ruokaa ja juomaa (voi olla myös omakustanteisia) ja tarpeeksi aikaa myös vapaalle jutustelulle. Omiin polttareihini en ota sen enempää etukäteen kantaa kuin että esitin "ei please mitään myymistä"-tyyppisen toiveen kaasoille ja annoin heidän toiveestaan listan ihmisistä joiden toivoisin osallistuvan sekä heidän yhteystietonsa. Luotan heidän arvostelukykyynsä. En edes kommentoi tuota "mikä nykynuoria vaivaa" muutenkuin että maailma varmaan suistuisi radaltaa jos joku ei jossain kauhistelisi huonostikäyttäytyvää nuorisoa. Ekat kirjalliset todisteet tästä on jo jostain ajanlaskua edeltävältä ajalta. Löytynee myös kalliopiirrustuksista ;D

Äh, toivottavasti ei mun viesti pistänyt vihaksi. Tuo "omannäköisyys" on se mitä tarkoitin eli MEILLE taas ei itsetehdyt runot oikein sovi ja siksi tuntuisi hölmöltä laittaa MEIDÄN kutsuumme sellaista. Jotenkin vaan tunsin tarvetta perustella ehkä vähän virkamiestyyppisen asiallista tekstiä (minkäs teet kun tylsiä virkamiehiä kumpikin olemme ;D ). Muiden söpöilyt, etenkin kun se on vilpitöntä ja vaikka pilke silmäkulmassa tehtyä, on vaan söpöä eikä ärsytä. Joskus olen vaan vähän ihmetellyt jos se runonpätkä ei ole mielestäni ollenkaan sopinut siihen pariskuntaan (jolloin tulee mieleen että onko vaan pitänyt jotain pakolla laittaa).

Jos laitatte samoin kuin Cake78 eli jotain tyyliin "Sanomme Ja sekä Tahdon xx.xx.xxxx maistraatissa. Tervetuloa todistamaan avioliiton siunaamista / juhlimaan kanssamme / mitä nyt sitten onkin pvm, aika ja paikka". Sinne maistraattiin vieraat eivät voi tulla kun eivät tiedä kellonaikaa ja voihan siitä vielä jättää päivänkin pois. Sinnikkäinkään sukulainen ei varmaan roiku maistraatin ovella päiväkaupalla ;D

Meidän pitopalvelun emäntä vihjasi että ei kannata pyytää erikseen erityisruokavalioita. Ne joilla on oikeasti jokin vakavampi allergia, tajauvat varmasti ilmoittautumisen yhteydessä siitä ilmoittaa. Jos taas (kuulemma, tämä on siis hänen pitkään kokemukseensa perustuva mielipiteensä) pyytää kutsussa erityisruokavalioita, sieltä tulee "kaikenmaailman hiilihydraatittomat sun muut". Toisaalta meillä on pitopöytä mistä jokaisen pitäisi pystyä löytämään sopiva ruoka (myös kasvissyöjät huomioitu). Eriasia ehkä jos ruoat kannetaan valmiina annoksina eteen. Teksti meillä on ihan simppeli malliin mitä missä ja milloin. Lisätiedot löytyy nettisivuilta. Vierastan itsekin runomuotoisia tai humoristisia kutsuja, tai siis meille ei ainakaan sovi. Mut me ollaanki tylsiä. (Muoks, korjaus kutsutekstiin) Ja lisätäänpä vielä se teksti eli: Tervetuloa häihimme! Meidät vihitään N kirkossa lauantaina 30. kesäkuuta kello 15. Vihkimisen jälkeen juhlimme N:llä. Ilmoitathan pääsetkö paikalle Sininalle (email ja puh nro) tai Sulholle (email ja puh nro) toukokuun loppuun mennessä. Lisätietoja (nettiosoite) Terveisin, Sinina ja Sulho

Kaikki aivan varmasti selviää! Voitte pyytää kaason tai bestmanin sijaan seremoniamestarin hoitamaan "juontajan" tehtäviä häihin. Seremoniamestari voi olla joku sanavalmis kaveri tai sukulainenkin. Ja voithan pyytää jo(i)taku(i)ta niistä kavereistasi auttamaan pukeutumisessa (pitäkää vaikka yhteiset tyttöjen valmistautumisetkot) vaikkei heillä sitten muita perinteisiä kaason tehtäviä olisikaan. Vaikea kuvitella että kukaan kieltäytyisi muuten kuin jonkin pakottavan esteen takia. BTW en ole itse koskaan toiminut kenenkään kaasona ja silti pyysin kahta kaveriani. He suostuivat ilomielin (kumpikaan ei heistä ole vielä naimisissa, mutta en olisi välttämättä kummallekaan se ykkösbestis). Mietin alkuun hetken aikaa että onko se noloa , mutta ei todellakaan ollut ja mulla on aivan ihanat kaasot ja tämä hääjärkkäily on kyllä lähentänyt Olen ehkä vähän sellainen laiskahko pitämään yhteyttä kavereihin ja aika epäkäytännöllinenkin joten ymmärrän ihan hyvin ettei mua ole pyydetty eikä ehkä koskaan pyydetäkään. Onneksi pyydettiin kuitenkin vaimoksi! ;D Tsemppiä järjestelyihin!

Joo, tietää ja naureskelee. Kuvittelee (ja kertoo myös kaikille kavereilleenkin : ) naikkareiden olevan raivohullujafundamentalistibridezilloja ;D ;D ;D Kertoilen sille välillä mut ei se yleensä ole kauhean kiinnostunut . Mies tietää nikkini mutta sitä se ei ole ainakaan vielä paljastanut. En usko että se käy täällä kurkkimassa, ei muutenkaan ole kovinkaan kontrolloivaa tyyppiä.

Oon miettinyt samaa ja tosiaan, voihan ne kevyemmät bailuvaatteet ottaa varalle vaikkei sitten loppujen lopuksi tulisikaan käytettyä. Meillä on tarkoitus juhlia vieraiden kanssa aamuun asti, ensin juhlapaikalla ja sitten savusaunalla eli varmaan viimeistään mikäli saunaan menen, se puku ois kiva vaihtaa (vaikka se onkin ihana ).

Häät on vasta edessä mutta ajatuksena oli laittaa kaasot ja bestmanit (kumpaakin kahdet + avecinsa) meidän lähelle. Meidän vanhemmat saavat "emännöidä ja isännöidä" omia sukujaan. Näin vältytään siis esim siltä hämmennykseltä että miten plaseerataan eronneet vanhemmat uusine siippoineen. En siltikään ajattele että paikat olisi jotenkin laitettu paremmuusjärjestykseen. Jollekin se paras paikka voi olla keskellä salia, toiselle (esim. pienille lapsille ja heidän vanhemmilleen) oven suussa. Toki pyrimme liikkumaan silloin kun ei juuri syödä tilassa ja jutella kaikkien kanssa. Vieraita kutsutaan n. 160 eikä ylimääräisiä paikkoja ole eli todellakin istumajärjestys tarvitaan. Koska meillä on pitkät pöydät, ei edes voi laittaa vain pöydittäin. Loppuillasta osa pöydistä laitetaan sivuun tanssilattian tieltä eli silloin järjestys viimeistään hajoaa. Tarkoituksena on plaseerata siten että kaikilla on lähellä tuttuja. Se onkin sitten toinen juttu että miten tämä onnistuu... Plaseeraaminen on hankalaa, mutta hyvin tehty plaseeraus on mielestäni juhlien tunnelman kannalta tärkeämpi kuin vaikkapa yhtenäinen värimaailma.

Toki voi laulaa, etenkin jos osaa... Mäkin ajattelin tätä, mutta laulutaito ei riitä siihen että luottaisin kykyihini liikuttuneen kaikkien ihmisten edessä. Sen sijaan mietin että voisinko laulaa muutaman muun ihmisen kanssa, vai olisiko se jo vähän outoa? Toisaalta en haluais lisäjännitystä päivälle vaan voisin jättää esiintymiset muille puhe-, laulu- ja soittotaitoisille ihmisille.

En muista olenko vastannut tähän jo ennenkin, mutta en yleensä pidä leikeistä. En ole erityisemmin esiintymiskammoinen vaan pidän esilläolemisesta mutta leikit saa nolostumaan. Ja morsiamenryöstöä (tai kenenkään muunkaan) en halua, kun on kovalla vaivalla järjestänyt juhlat niin enhän mä halua olla pois sieltä! Oltiin aikoinaan häissä missä morsian ryöstettiin ja unohdettiin Kyllä se sieltä kai jossain vaiheessa pääsi takaisin : Viime kesänä oltiin häissä missä ei ollut muuta ohjelmaa kuin muutama loistava puhe ja musiikkia (ja sitten tanssia ja todella hyvää ruokaa). Ohjelmansa puolesta nämä olivat parhaat häät missä olen ollut. Tunnelma oli rento ja oli mukava jutella ihmisten kanssa koska plaseerauskin toimi (enkä edes tuntenut pöydästä muita kuin oman mieheni!). Hauskoja juhlia leikkiville ja leikittömille!

Joissain juhlatiloissakin saattaa kynttilänjalkoja ja muuta koristerekvisiittaa olla, joko erillistä maksua vastaan tai ei. Kannattaa kysyä, riippuen tietysti paikasta. Ihan OT, pakko mainita että olen jo kahteen kertaan lukenut ketjun otsikon että Ikean tiukkapipot ;D

Ei ole mitään muistoja vastaan. Vierastaisin kyllä kirjahyllyssä tai muuten esillä, mutta jossain kaapinperällä mummoaikoja odottelemassa on mullakin kuvia vanhoista ystävistä ja poikaystävistä. Sain juuri äidiltäni hänen ja isäni hääkuvan ja olin siitä oikein iloinen. He siis erosivat muutamia vuosia häiden jälkeen (saatuaan ensin minut). Oli minusta kiva ele äidiltä antaa se mulle, samoin sain isältä jotain heidän häälahjakseen saamia astioita. Eli ainakin jos entisestä liitosta on siunaantunut lapsia, olisi niiden lasten kannalta kiva säilyttää muistoja myös eroonpäättyneestä avioliitosta. En suhtaudu vanhempieni eroon tai heidän uusiin liittoihinsa mitenkään katkeruudella tai koe kärsineeni suurta vääryyttä vaan he tekivät silloin sellaisen ratkaisun (mielestäni ihan perustellusti) ja onneksi ovat sittemmin löytäneet kestävämmän parisuhteen kumpikin tahoillaan. Ikävä kyllä on olemassa niitäkin ihmisiä jotka suhtautuvat nuivasti puolisonsa entisiin lapsiinkin joka on jo paljon käsittämättömämpää kuin valokuvien polttaminen Tuon esillelaittamisen suhteen, suhtautuisitteko toisin jos kyseessä olisi leski joka menee uudestaan naimisiin tai muuten muuttaa yhteen? Olisiko silloin vähemmän outoa jos vanha(kin) hääkuva olisi esillä?

Tähän ei tainnut vielä kukaan vastata mutta itse olen ihmetelly samaa. Meillä on siis Kavalto varattuna jo. Tai oiskohan helpompi kysyä ihan sieltä suoraan? Ei sentään, kyllä naikkarit on paras tiedonlähde asiassa kuin asiassa Mutta siis jos joku tietää niin please kertokaa!

Ihan asiaa maizu laitoit. Koska kyseessä on ilmeisesti jonkun toisen kirjoittama teksti (päätellen lainausmerkeistä) niin kerrotko vielä mistä tuo lainaus on peräisin? Totta ettei tuota ehkä vakavasti voi sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi vielä kutsua, mutta ehkäpä tilannetajua ja huomaavaisuutta olisi voinut odottaa tältä huolestuneelta tyttöystävältä että riehumisen sijaan olisi keskustellut asioista rauhassa poikaystävänsä kanssa. Itseäni ei haittaisi jos mieheni näkisi stripparin, luotan mieheeni eikä elämänkatsomuksenikaan ole strippausta vastaan (mielestäni täysin eri asia kuin maksullinen seksi jota taas en miehelleni yllätys yllätys sallisi). Ymmärrän kuitenkin hyvin että luottamuspulan tai huonon itsetunnon sijaan stripparivastaisuus saattaa johtua myös arvoista ja asenteista.

Mekin olemme tavanneet opiskelijaympyröissä ja pidän sitsien juomalauluista (vaikkei yhteislaulu muuten olekaan sydäntä lähellä). Ajattelimme että kerromme tai joku kertoo hieman tästä perinteestä ja sen yhteydestä meidän historiaamme ja laulaisimme pari laulua illan aikana. Ei siis mitenkään sitsityyliin koko iltaa vaan ihan vaan yhtenä ohjelmanumerona. Ajattelin että yritämme vielä sanoittaa uudestaan nämä laulut tai ainakin yhden niistä tilaisuuteen osuvaksi ja siten sanat ovat tavallaan uudet kaikille. Täysin auki on kyllä vielä että mikä/mitkä laulut ja miten niiden sanoitusten käy. Täytyy vaan toivoa että vaikka vieraissa on muutama todella innokas juomalaulaja ettei se ryöstäydy käsistä. Mutta ehkäpä kaikilla on sen verran tilannetajua ettei muuta hääjuhlaa juomalaulukilvaksi. :-/ Täytyy vielä perään mainita, että lauluiksi kannattaa valita jotain lyhyitä ja yksinkertaisia. Jotkut juomalaulut kestävät ihan julmetun pitkään monine säkeistöineen ja monimutkaisine "koreografioineen" (välillä heilutaan, sitten taas otetaan, sitten lauletaan eri tyylillä, kohta ollaan pöydän alla...). Ei siis näitä lauluja mielellään häihin joissa kaikki eivät perinnettä tunne.

Kiva kuulla, lassotar. Meillä on se navetan vintti varattuna. Vieraita ollaan kutsumassa n. 150, joten sekin tulee aika täyteen. Ja jatkoille ajateltiin just sitä savusaunaa. Plussana siellä on myös yöpymistiloja jonkin verran ja sinne saa tuoda omat juomat. Tilavuokra ei ollut kovin paljon, mutta pitäisi vielä pyytää tarjous ruoista.

Me ollaan varattu Kavalton tila vuoden 2007 kesäkuulle. Onko kellään siitä kokemuksia? Ois tosi kiva kuulla!

Aivan oikein, Zellona-78. Tylsillä ihmisillä on usein tylsää ja jos on huonolla tuulella voi sillä pilata parhaimmillaan monen muunkin illan. Mitä sitten juhlien järjestäjänä voi tehdä vieraitten ja koko tilaisuuden tunnelman nostamiseksi. Ihan ensiksi olla itse hyvällä tuulella pienistä epäonnistumisistakin huolimatta. Ilta menee aivan takuulla kaikilta pilalle jos morsian suuttuu jostain pienestä mokasta jonka vähemmän stressaantunut morsian olisi voinut kuitata naurulla. Toisekseen miettiä etukäteen asioita vieraiden näkökulmasta; jos joku porukka istuu toisessa tilassa kuin loput, miettiä miten nämäkin huomioidaan tasapuolisesti. Ja sitten tuosta istumajärjestyksestä. Olen ollut useita kertoja sekä hyvin että huonosti plaseerattuna (häissä ja muissa tilaisuuksissa). On hyvä jos on edes joku tuttu, mutta välttämättä omat vanhemmat ei ole aina se ideaalinen seura. Parhaimmillaan sekoitetaan sekä tuttuja että tuntemattomia siten ettei kukaan missään nimessä joudu ainoana tuntemattomana keskelle porukkaa jossa kaikki muut tuntevat toisensa. Kokemuksen äänellä, se on se kaikkein v-mäisin paikka ja se on myös varteenotettava riski jos plaseerausta ei ole ollenkaan. Viimeiseksi tuleva joutuu ottamaan tyhjän paikan pöydästä jossa on esim. tiivis sukulaisporukka. Jos pelkää liikaa muodollisuutta, hyvä vaihtoehto on plaseerata vain pöytäkunnat, jokainen sitten itse etsii pöydästään sen mieluisen vaihtoehdon. Huomiota kannattaa muutenkin kiinnittää tiedottamiseen siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Etenkin jos vieraat joutuvat odottamaan pidempiä aikoja. Myös ohjelmaan kannattaa kiinnittää huomiota eikä nakittaa sitä vikana iltana valitulle seremoniamestarille...

Vaikka paikastakaan ei vielä ole tietoa (ja sehän saattaa vaikuttaa istumajärjestelyihin) olemme olleet ehdottomasti samaa mieltä sulhasen kanssa siitä että ei tule omaa pöytää jossa pitäis sitten odotella että vieraat tulee juttelemaan. Kuullosti aika kivalta idealta istua samassa pöydässä kaasojen ja bm:n sekä heidän seuralaistensa kanssa. Vanhemmat taitavat joutua muualle kun ovat eronneet ja se tekee vähän hankalaksi kaikkien plaseerauksen samaan pöytään. Tai hyvä vaihtoehto vois olla myös E:n mallinen iso pöytä jossa me istuttais keskellä. Toisaalta eihän sitä nyt koko iltaa pöydässä toivottavasti istuta.

Meillä menee niin päin että mies on se perinteisempi eli lapset vasta sitten kun ollaan naimisissa. Mulle sillä ei ole niin väliä kummassa järjestyksessä asiat tapahtuu. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä että tämän miehen kanssa haluan lapset ja olla yhdessä (ja naimisissa) loppuikäni. Osittain lasten hankkimisen takia mennään naimisiin silloin kun mennään. Minä kun en haluaisi enää kovin kauan siirtää sitä kun eihän sitä koskaan tiedä enkä ainakaan enää nuoremmaksi tule. :-/ Meillä myös minä olisin voinut mennä naimisiin nopeammalla aikataululla ja pienemmillä häillä, mutta sulhanen haluaa isot, "perinteiset" häät kesällä ja ensi kesänä ei vielä rahat riitä... Toisaalta en kyllä isoja häitä minäkään vastusta, hauskahan niitä on järjestää. Ärsyttää kun lehdistä lukee miten nuoret naiset ovat itsekkäitä ja haluavat ensin täydellisen avioliiton ja pari korkeakoulututkintoa ja hyvän työpaikan ennen kuin haluavat lapsia. Ainakin meidän tuttavapiirissä tuntuu olevan niin päin että miehillä on vähemmän kiire ja ainakin itse haluaisin että lapsen yrittäminen on yhteinen päätös. Taisi mennä ohi aiheen, mutta tämä on kovasti mietityttänyt ja vähän ahdistanutkin. Ja kysymyksiin: a) olet raskaana (mutta et naimisissa) Lapsi pidettäisiin ja sen jälkeen sitten naimisiin jos muuten menis häät ja raskaanaolo päällekkäin. sinulla tai miehelläsi on vakava sairaus jonka takia lapsia ei ole välttämättä mahdollista hankkia myöhemmin (mutta häistä ei ole ollut vielä puhetta) Siinä tapauksessa lapsi/lapset hankittais niin pian kuin mahdollista ja häät vietettäisiin sitten kun on niiden aika. Tämä on siis minun, ei välttämättä mieheni mielipide, hänen kanssaan en ole tällaisesta skenaariosta huomannut puhakaan.

Mentiin kihloihin vähän ennen juhannusta. Koko kesä kilisteltiin laseja milloin kavereiden, milloin sukulaisten kanssa ja elokuussa pidettiin tutustumisillalliset vanhemmille (siis vanhemmat saivat tutustua toisiinsa). Ihan kiva kun sai juhlia monta kertaa