Laiskuri

Jäsen
  • Viestit

    9
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Laiskuri

  • Taso
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kaksivuotishääpäivä on kahden viikon päästä ja vieläkin ollaan onnesta hiljakseen. Kuulutuksia ei luettu kirkossa eikä julkaistu lehdessä, kun mies ei halunnut. Pienissä häissä oli muutama henkilö lähimmästä suvustani. Mies ei ole vielä kertonut avioitumisesta vanhemmilleen eikä sisaruksilleen. En tiedä miksi, kun he ovat aivan normaaleissa hyvissä väleissä, eikä minun vaimoksi saamisessa ole mitään hävettävää. Asiasta kertominen on hänen oma asiansa, ei minun. Pysyn vaiti. : Työpaikallani kukaan ei tiedä. Haluan pitää työpaikalla sen verran omaa reviiriä, että en ruvennut revittelemään hääjärjestelyillä. Jos joku kysyisi, olenko naimisissa, vastaisin myöntävästi, mutta kukaan ei ole älynnyt kysyä. Kertomiseen ei ole tarvetta, kun avioitumisemme ei ollut yhteisöllinen tapahtuma niin kuin se on ollut historiallisesti agraarisessa kyläyhteisössä. Yhteisöä ei ole, kun minun sukulaiseni, miehen sukulaiset, miehen työkaverit ja minun työkaverini ovat eri puolella Suomea. Olemme seurustelleet niin kauan, että olisi ollut mautonta pitää isot häät. Avioitumiseemme ei liity mitään hämärää. Se oli lapsettomien keski-ikäisten ihmisten omaisuudenhoitojärjestely ja sitä myötä yksityisasia. En osaa oikein mieltää itseäni rouvaksi, koska naimisissa olevat asuvat yleensä yhdessä. Joudumme asumaan yhä eri paikkakunnilla töidemme vuoksi vielä jonkun aikaa. Avioitumisella ei ole ollut merkitystä kellekään, joten en ole sitä kaikille kuuluttanut. Näin kirjoitettuna tämä voi vaikuttaa omituiselta käytökseltä, että itsekin tätä lukiessa kummastelen. Pääasia, että olemme itse onnellisia ja saamme voimaa kaukorakkaudestamme. Yleisellä tasolla ajatellen, ei ole mitään estettä, etteikö jo tapahtuneesta naimisiinmenosta voisi juoruilla kolmansien osapuolien kesken asiasta tietämättömille. Jos joku avioliitostamme tietävä kertoisi esim. miehen vanhemmille, en pitäisi sitä tahdittomana käytöksenä. Sen sijaan jos häät ovat vasta suunnitteilla, en lähtisi levittämään juttua niille, jotka eivät vielä hääaikeista tiedä, sillä suunnitelmista kertominen on parin oma asia.
  2. Nimi ei vaihtunut. Isä lähetti joulukortin vajaa kuukausi häiden jälkeen ja siinä luki Rouva. Muuten en ole vielä kuullut itseäni rouvaksi mainittavan.
  3. Tunnin mittaisesta kotivideosta 18 minuuttia on kuvattu linssin suojus päällä. Onni onnettomuudessa on, että näinä mustina minuutteina lauloimme siskoni kanssa. Jäi sentään ääni talteen.
  4. Vanha kukallinen Arabian maitokannu. Olin toivonut posliinikannua, kun huusholleissamme ei semmoista ollut. Häälahjan ei tarvitse olla uusi, antiikkiliikkeestäkin voi häälahjoja hankkia.
  5. Ei tullut, kun käytin vanhoja kullanvärisiä sandaaleja. Yhtä päivää varten on turha hankkia uusia kenkiä. Ei niitä kenkiä kukaan katso, kun on pitkä helma.
  6. Kotihäiden jälkeen nukuttiin niin pitkään kuin nukutti. Syötiin aamiaista koristellussa hääpöydässä. Yhdeltätoista lähdettiin linturetkelle meren rannalle ja klo 16 tultiin kotiin syömään hääruokia. Sitten tulikin kamala kiire, kun viideksi oli kutsuttu naapurit kahville, eikä ollut edes kahvikuppeja pesty astanpesukoneella ja käsin tiskattavaakin oli röykkiö. Tukkani oli silloin yhä häänutturan jälkeen kampaamatta, kun hääyön viettoon oli kiire eikä aamullakaan kerinnyt. Naapurien kanssa juotiin kahvia ja syötiin kakkua. Esittelin hääpukuani pukemalla sen tavallisten vaatteiden päälle. Illalla mies kirjoitteli tietokoneellaan omia harrastuksiaan. Latasin kuvat kamerasta tietokoneelle ja sain siskolta sähköpostilla lisää kuvia. Olisi pitänyt varata aikaa päiväkirjan kirjoittamiseen, mutta ei sitäkään kerinnyt tehdä. Onneksi mies oli luonani vielä toisen yön eikä lähtenyt työpaikkakunnalleen häitä seuraavana päivänä niin kuin olin luullut. Seuraavana aamuna sitten erosimme taas kahdeksi viikoksi.
  7. Toivon kaunista posliinista maitokannua. Se elintasostani vielä puuttuu. Toiveen tapa oli sähköpostikirjeenvaihto. Vieraita tulee tällä tietämin kolme todistajaa, joten eipä sen pitempää häälahjalistaa tarvinnut kirjoittaa.
  8. Meille on tulossa mikroskooppisen pienet häät vielä loppuvuodesta. Sulhanen asuu toisella paikkakunnalla ja joutuu käymään työssä nyt loppuvuoden myös melkein joka viikonloppuna. Päivän valinta on miehelle vaikeaa, niin kuin yleensäkin päätösten teko. Kysyin, jospa hän lopulta päättäisi ainakin kellonajan. Sanoi: Olen ajatellut klo 18, niin kerkiäisit hyvin töistä. Kerroin hänelle omana mielipiteenäni, että vaikka olen kotona arkipäivinä jo klo 17, niin kyllä sentään mielellään haluaisin järjestää häät vapaapäivänä viikonloppuna.
  9. Yritetään parhaamme mukaan pitää avioliitto yksityisasiana. Ollaan menossa naimisiin piakkoin. Kuukauden kuluttua avioitumispäätöksestä en voinut enää pitää asiaa sisälläni vaan kerroin molemmille siskoilleni. Tuntui, että petän siskojani salaamalla tämän asian. Isällekin aion kertoa jossain välissä. Tämä siksi, että asia vaikuttaa perintöön. Mies ei ole vielä kertonut kenellekään eikä aio kertoa häiden jälkeenkään. Ei tulisi mieleenkään kertoa kummankaan työpaikalla edes häiden jälkeen. Sormuksesta mies sanoi, että ei halua niitä, sillä sittenhän kaikki huomaisivat. Kummatkin olemme sitä mieltä, että ei kuulu muille, olemmeko naimisissa, sillä vihkiminen ei vaikuta elämäämme millään tavalla, kun olemme jo parikymmentä vuotta seurustelleet. Tämä osoittaa, että olemme toisillemme luodut elämänkumppaneiksi, kun tässäkin asiassa olemme samoilla linjoilla.