Tää aihe nostaa mulla aina niskavillat pystyyn. Me ollaan oltu ukon kanssa 10v yhdessä ja odotan kolmatta lastamme. Sovimme hääpäivän 15.7.06 mutta laskettu aika 23.7 laittoi meidän hääsuunnitelmat uusiksi. Olenko minä jollain lailla huonompi vanhempi kun isyys on tunnistettu "sossussa"? Kun aloin odottaa esikoistani meille tuli vihjailuja "nyt maistraattiin"-tyyliin mutta me ei ukon kanssa oltu valmiita. Sanoin tiukkaan että me mennään naimisiin kun siltä tuntuu ja vauva ei liity siihen asiaan yhtään mitenkään ja olen saanut olla päätökseni kanssa rauhassa - kiitän ja kumarran. Jokainen tyylillään ja kunnioitetaan sitä. Tiedän tapauksen jossa oltiin tunnettu pari kuukautta kun vauva ilmoitti tulostaan. No vanhanaikaisena kihlat vaihdettiin heti ja alle puolessa vuodessa naimisiin. Naimisiin meno on aina ihana asia mutta syy oli mikä? Vauva vai oma tunne toiselle kuulumisesta?
