R.Toivio

Meidän häät paisuivat 250 ihmisen kekkereiksi vastoin alkuperäisiä suunnitelmia. Rahaa meni järjettömästi, summalla olisi saanut uuden auton. Mutta yhtään ei kaduta, enkä näin jälkeenpäin ajateltuna olisi halunnut pitää yhtään pienempiä häitä. Ihaninta oli, että paikalla olivat kaikki ystävät ja sukulaiset ja ettei tarvinnut laittaa ketään suosituimmuusjärjestykseen. Kirkkoon astuessani tunsin oloni hurjan onnekkaaksi kun näin niin ison joukon ympärilläni. Ja kun juhlijoita oli paljon, tunnelma säilyi katossa loppuun asti, hurjan hauskaa oli.

Me käytiin viime viikolla Blomqvistin häävalssi-tehotunnilla. Siellä lähdettiin ihan nollasta, harjoiteltiin askeleet, katsottiin oikea asento ja käytiin koko häävalssitilanne läpi alusta loppuun. Oltiin molemmat hurjan tyytyväisiä, tuntui paljon tehokkaammalta kuin minkään videon perässä harjoittelu. Luulen, että tuo yksi tunti riitti häävalssia varten. Tosin siellä iski myös pieni tanssikärpänen, nyt tekisi mieli mennä ihan kunnon pitkälle kurssille.

Olen ollut useissa intialaisissa häissä ja siellä suvun esittely hoidetaan aina näin: morsiamen suku odottaa sulhasen sukua juhla/vihkipaikan portilla. Sulhanen saapuu paikalle valkoisella ratsulla suvun tanssiessa ratsun ympärillä. Kun suvut kohtaavat, ensin toisiaan halaavat morsiamen ja sulhasen isät, sitten veljet, sitten isoisät, enot, sedät ym ym Toisen suvun vastapuolikkaalle annetaan yleensä seppele. Sukujen tapaaminen on vakio-ohjelmanumero ja hauska tilanne. Tyhmää on tietenkin se, että tapaaminen koskee vain miehiä, mutta sitä voisi Suomen oloissa kokeilla hieman mukaellen. Aiomme omissa häissämme ensi kesänä kokeilla