Ennen en edes ajatellut meneväni koskaan naimisiin. Mutta nyt, kun mielipide on vaihtunut, niin haluan ensin naimisiin ja sitten lapset. Mutta. Ehdoton tuo halu ei missään nimessä ole ollut. Ja oikeastaan ajatuksena aika tuore. Ja kun ottaa huomioon, että ilman ehkäisyä ollaan oltu jo yli puoli vuotta (ei olla yritetty lasta, ollaa vältelty niitä päiviä), niin mahdollisuus raskauteen on ollut. Ja lapsi olisi ehdottomasti ollut tervetullut. Mutta se, että haluaisin lapsella ja vanhemmilla olevan sama nimi, ei se syy todellakaan ole, että haluan olla naimisissa. Mutta kun nyt oikeastaan asiaa ajattelen, niin asialla ei ole minulle väliä, me nyt vain tehdään asiat tässä järjestyksessä. Mutta raskaana en naimisiin halua mennä eli joko ennen lasta tai sitten syntymän jälkeen ja paljon, että voi kohtella maljoja. Jotenkin sellainen ehdoton, pakko olla naimisissa mentaliteetti, on vähän hassua vielä tänä päivänä. Mulla on paljon perheellisiä ihmisiä lähipiirissä, osa naimisissa ja osa ei. Mitään eroja näillä perheillä ei ole. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee.