Sign in to follow this  
Followers 0
Coordinator

Osituksen kohtuullistamisesta ja etukäteen sopimis

13 posts in this topic

Meillä on sellainen tilanne, että mieheni omistaa maatilan, jolla sijaitsee myös yhteinen kotimme. Minä en voi verotuksellisista syistä ryhtyä maatilan toiseksi omistajaksi. Tilan lainaa lyhennetään silti meidän molempien palkkatuloilla.

Jos meille tulisi ero, tila ositettaisiin totta kai periaatteessa puoliksiksi meille molemmille. Ainoa mikä minua hieman huolettaa on se, että jos ero olisi riitaisa, ja mieheni vaatisi osituksen kohtuullistamista. Tällöinhän saattaisi olla, että en saisi lainan lyhennykseen käyttämistäni rahoista "riittävästi" itselleni takaisin osituksen yhteydessä. Vaikka tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta, pelkään että saattaisin siitä huolimatta jäädä riitaisassa erossa suhteettoman huonoon asemaan. Ositustahan kohtuullistetaan usein esimerkiksi avioliiton lyhyen keston takia. Mikähän tällainen lyhyen keston aikaraja mahtaa olla? Kuinkahan kauan tarvitsee olla naimisissa, että on tuomioistuintenkin edessä oikeutettu osituksessa saamaan puolet maatilasta, jonka arvo vastaa jonkin verran tavallista arvokkaampaa omakotitaloa tontteineen?

Varsinainen kysymykseni liittyy osituksen esisopimukseen (tai miksiköhän sellaista asiakirjaa virallisesti kutsutaankaan). Olen saanut netistä lukemieni juttujen perusteella sellaisen käsityksen, että minun ja mieheni olisi avioliiton aikana mahdollista etukäteen tehdä sopimus, jossa määrätään, miten omaisuus ositetaan eron tullessa. Voimmeko me siis sopia vaikka, että jos ero tulee, minä saan yhden kahdeskymmenesosan tilan arvosta jokaista avioliittomme kulunutta vuotta kohti? Eli että minun saamiseni erotilanteessa kasvaisi ajan myötä, niin kuin lainan lyhentämiseen käyttämäni kumulatiivinen rahasummakin? Miten tällainen sopimus tehdään siten, että se on pätevä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan tarkkaa neuvoa ei voi antaa, kun ei tiedä teidän muuta omaisuutta velkoja ym. Sovittelu on mahdollista, jos osituksen lopputulos muutoin olisi kohtuuton tai jos toinen puoliso saisi itselleen perusteetonta etua. Lyhytaikaiseksi on yleensä katsottu vähemmän kuin 5 vuotta kestäneet liitot. Lyhytkään liitto ei automaattisesti tarkoita sovittelua. Jos tila on peritty tao muutoin saatu vastikkeetta saattaa sovittelu myös tulla kysymykseen.

Jos lyhennätte lainaa yhdessä ja hoidatte talouttanne yhdessä, niin olisi vaikea kuvitella, että sovittelu tulisi kysymykseen. Sovitteluvaatimus ei kovin usein menesty. Sovitteluratkaisun tekee ensikädessä pesänjakaja ei tuomioistuin.

Osituksen esisopimuksen voi tehdä eron varalta. Siinä voidaan siis sopia miten ositus halutaan tehdä. Ongelma on se, että myös esisopimusta voidaan sovitella. Eli takeita siitä, että ositus tehtäisiin sen mukaisesti ei ole. Jos nyt kuitenkin tekisitte esisopimuksen, jossa sopisitte, että saatte molemmat avioliittolain mukaisesti puolet teidän molempien netto-omaisuuksien yhteenlasketusta säästöstä, sinä osuutesi rahana ja mies tilana, niin se tietenkin osoittaisi teidän molemman tahdon olleen tämä ja veisi osaltaan pohjaa sovitteluvaatimukselta.

Eli mielestäni te kyllä voitte soipa mainitsemallasi tavalla, mutta itse en kyllä tuollaista sopimusta tekisi, kun lain nojalla sinulle kuuluu 1/2 ellei tarkoitus ole ikään kuin sulkea tiettyä osaa sinulta pois.

Toivottavasti sait jotain selvää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos, Muurain! Kyllä sain oikein hyvin selvää :-)

Yhdeksi kysymykseksi taitaa jäädä se, kuinka todetaan meillä olleen yhteinen talous. Voi kai riitaisissa eroissa toinen väittää, että olen käyttänyt kaikki rahani pelkästään omiin henkilökohtaisiin menoihini?

Ehkä minun pitää säästää tiliotteet viiden vuoden ajan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä, siitä miten ositus toteutetaan erotilanteessa voi tehdä etukäteen sopimuksen. Se miten ositus käytännössä toteutetaan on muutenkin täysin osapuolten omassa harkinnassa, eli siinä voidaan poiketa lain kirjaimesta. Esimerkiksi toinen osapuoli voi vapaaehtoisesti antaa toiselle tasinkona enemmän omaisuutta kuin lain mukaan tarvitsisi ja toinen voi vastaavasti lupua kokonaan oikeudestaan saada tasinkoa. Kannattaa kuitenkin laadituttaa kyselemäsi kaltainen sopimus juristilla, sen sijaan että lähtisi sitä itse rustaamaan. Ja sinun Coordinator, kannattaa säilyttää kuitit ja muut tositteet siitä, mihin rahasi olet käyttänyt, niin voit tarvittaessa todistaa vastapuolen mahdolliset perättömät väitteet vääriksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ehkä minun pitää säästää tiliotteet viiden vuoden ajan...

Ihan OT, mutta mielestäni tiliotteet kannattaa muutenkin säästää. Niistähän löytyy tarvittaessa mm. todistus tavaran ostohetkestä takuuta varten (pankkikorttimaksu) ja muutkin rahanmenot ja saamiset eri vuosina.

Meillä varmaan säilötään ko. paperit ns. ikuisesti.  :P

Aiheeseen voisin sanoa, että kuulostaa niin monimutkaiselta että parasta mennä juristin pakeille eikä luottaa netissä annettuihin ohjeisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olivia, päinvastoin kuin väitit, kyse ei ole juridisesti mitenkään erityisen monimutkaisesta asiasta.

PS. Satun itse olemaan koulutukseltani juristi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olivia:

Kyselen tässä vaan taustatietoja. Jos kyseisen sopimuksen mieheni kanssa teemme, ei ole ollenkaan poissuljettua, että käyttäisimme juristia. Sopiihan sitä netissä vähän ennakkotietoa kerätä, ettei ole sitten mahdollisen asiantuntijan puheille mennessään alkuun ihan pihalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olivia, päinvastoin kuin väitit, kyse ei ole juridisesti mitenkään erityisen monimutkaisesta asiasta.

PS. Satun itse olemaan koulutukseltani juristi.

Kiva kuulla, että asia on yksinkertainen.  Itseänikin nimittäin kiinnostaa aihe. :) Mitenkään arkijärkeen sen ratkaisu ei varmastikaan perustu, vaan asiantuntemus (juristin koulutus tai ainakin sovellettavien lakipykälien tuntemus) on tarpeen. Itse en luottaisi maallikoiden kokemuksiin tällaisessa asiassa, mutta juristien neuvot ovat tervetulleita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos toiselle puolisolleluovuetaan alihintaisesti tai muutoin enemmän omaisuutta kuin osituslaskelma osoittaa voi verottaja katsoa sen lahjaksi ja räpsäyttää lahjaverot.

Olivia olet oikeassa, että kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teilläpä on todella outo tilanne. Kirjoitat, että tilan on miehesi, mutta tilan (hankkimiseksi otettua??) lainaa lyhennetään yhdessä teidän molempien palkkatuloilla. Siis oletteko kumpikin töissä tilan ulkopuolella? Miksette lyhennä lainaa tilan tuotolla?

Mikset voi verotuksellisesti ryhtyä tilan toiseksi omistajaksi? Et tietystikaan voi noin vaan ryhtyä omistamaan sitä, koska tila on miehesi ja hän voi luovuttaa omistamastaan sinulle osan vain kaupalla tai lahjoituksella. Lahjasta joutuu tietysti maksamaan lahjaveron, mutta kaupalle ei pitäisi olla estettä (jos miehesi suostuu myymään omaisuuttaan).

Avioliiton päättyessä avioeroon ja kun puolisoilla ei ole ollut minkänlaita avioehtosopimusta, puolisoiden yhteinen nettovarallisuus pääsääntöisesti jaetaan kahtia. Osituksen sovittelu tulee kyseeseen erittäin harvoin ja vain sovittelua haluavan puolison vaatimuksesta. ratkaisu on sitten oikeusistuimen varassa. Tarkoitusena ei tietenkään ole, että jäisit avioliiton purkautuessa suhteettoman huonoon asemaan. Tarkoituksena ei myöskään ole, että miehesi jäsisi suhteettoman huonoon asemaan, joka voisi tapahtua esim. jos avioliittonne jäisi hyvin lyhyeksi ja varallisuutenne kasvu olisi pääosin miehesi toiminnan ansioita - hän omistaisi tilan ja tekisi sen työt sekä maksaisi tilan lainan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Teilläpä on todella outo tilanne. Kirjoitat, että tilan on miehesi, mutta tilan (hankkimiseksi otettua??) lainaa lyhennetään yhdessä teidän molempien palkkatuloilla. Siis oletteko kumpikin töissä tilan ulkopuolella? Miksette lyhennä lainaa tilan tuotolla?

Kyllä, me käymme töissä muualla. Tilan pellot ovat vuokraviljelyssä, ja lyhennämme lainaa ihan kuukausittain. Tilan tuotot (peltojen vuokra) menevät lähinnä ylläpitokustannuksiin.

Mikset voi verotuksellisesti ryhtyä tilan toiseksi omistajaksi?

Tätä en halua tarkemmin eritellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä voi muuta sanoa, kuin että avioliittoon ei olisi koskaan kannattanut mennäkään, jos tarvitsee tuollaisia juonitella. Jos kerran asuu miehen nimissä olevalla maatilalla, niin eikö tuo sinun lainasi vastaa aikalailla sitä, että asuisit jossakin esimerkiksi vuokralla ja maksaisit asumiskuluistasi? Ethän sinä missään voisi ilmaiseksi asua, vai mitä?

Ketju on jo vanha, mutta en malttanut olla kommentoimatta.

Ehkä mies ei olisi mennyt kanssasi laisinkaan vihille, jos olisi tiennyt suunnitelmistasi.

Miksi yleensä asutte vain miehen omistamalla tilalla? Olisitte ostaneet sellaisen paikan, joka olisi ollut teidän molempien nimissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kyllä lapinnoidan kanssa hyvin samaa mieltä. Miksi tosiaan sinun pitäisi jotenkin "riittävästi" saada rahojasi takaisin? Sinähän olet asunut siinä tilalla ja kuluttanut varmaankin sekä tiloja että sähköä, eli periaatteessa tosiaan vain maksanut oman asumisen kuluja tuolla lainanlyhennykselläsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0