Kihlauksellahan ei ole mitään muuta juridista merkitystä kuin ettei kihlakumppania vastaan tarvitse todistaa. Henkinen merkitys on sitä suurempi. Me ollaan Me. Meillä on tulevaisuus. Jos purat kihlauksen, miten miehesi siihen suhtautuu? Pitääkö hän sitä suhteen kokonaan lopettamisena? Itselleni kihlauksella ja naimisiin menolla ei ole henkisesti eroa, joten luottamus saisi todella suuren kolauksen, jos kumppanini purkaisi kihlauksen, vaikka silti haluaisi olla kanssani. En suoraan sanottuna tiedä miten pystyisin jatkamaan siinä suhteessa.
Miten ois häät sulhasen tapaan? Mies tekisi budjetin, hankkisi valokuvaajan, juhlapaikan ja pitopalvelun, ohjelmaa, sormukset, kukat, kampaukset, puvut ja kengät koko perheelle. Eiköhän se jossain vaiheessa huomaa kuinka paljon kaikki maksaa ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun lisäät listaan kutsukorttien teon, hääkarkit... Pystyisitkö jäämään taka-alalle? Pystyisitkö sanomaan miehelle, että kiitos mutta en jaksa järjestää, järjestä sinä kaikki.
Yksi vaihtoehto on kompromissi. Vihkiminen ja ruoka lapsuuden perheiden kesken. Sit lapset isovanhemmille yökylään ja serkkujen ja ystävien kanssa kahvilaan/kuppilaan/kotiin jatkoille. Kotijatkoille tilaisitte leipomosta iltapalaa, niin ei tarvitse itse värkätä mitään.