Aallotar

Tuli vaan mieleen, että Roosa nauha sopisi hyvin hääkarkkien tilalle (esim. ihan perusnauhana tai vaikkapa heijastimena). Varsinkin, jos häiden teemaväri on vaaleanpunainen . https://cancer-fi.directo.fi/roosanauha/tuotteet/ - Aallotar

Itseasiassa polaroidkamera ei ole kovin kallis (maksoin 49 euroa uudesta retrokamerasta, uudet mallit taisi olla 79 euroa), vaan ne filmit onkin sitten hinnakkaampia (10 kuvaa 25 euroa). Jostain taisin joskus lukea, että esim. Claes Ohlsonilla on halvempia filmejä, mutta en oo käyny tutkimassa asiaa. Meillä ja ystäviemme häissä ihmiset kuvattiin pareittain/seurueittain. Filmin menekki oli laskettu kutsujen mukaan. Kuvia jäi jäljelle, kun esim. tätini miehineen halusivat samaan kuvaan ja illala onkin ihania polaroidkameralle otettuja tanssikuvia =). Mielestäni polaroidkamera on niin kätevä esim. verrattuna digikameraan kiinnitettävään tulostimeen, että on tällaisessa tarkoituksessa ihan ehdoton. Polaroidkameroita sekä filjemä myy pääkaupunkiseudulla ainakin Linjan Kuva (Porthaninkatu 6). Liikkeenomistaja on erittäin mukava ja neuvoo polaroidkameran käytön kädestä pitäen. - Aallotar P.S. Jos olet pääkaupunkiseudulta, voin myös vuokrata kameraa tarvittaessa.

Myös minä olen odotellut useissa häissä hääparia kuivin suin ja yleensä pihalla ilman mitään tekemistä. Tällaista en omiin häihin halunnut, mutta en myöskään halunnut kuvaamista ennen vihkimistä. Meitä kuvatiin siis tammikuun viimeisen viikonlopun häissämme tunti vihkimisen jälkeen. Vihkimisen jälkeinen kuvaaminen oli myös siinä mielessä tärkeä, että meillä oli hieman aikaa fiilistellä yhdessä. Kirkolta juhlapaikalle oli noin 200 m, joten hääauton kyydissä ei olisi ehtinyt yhtään fiilistelemään tuoreen aviomiehen kanssa =). Vieraiden ohjelma oli kuvauksen ajan seuraavanlainen (ja aika Elspen suunniteleman mukainen): - bestman kertoi, että olemme kuvattavana ja kävi käytännön asioita läpi - Coctailtilaisuus, jossa kuuma juoma sekä coctailpaloja tarjolla, myös baari avattiin tällöin heti (meillä oli K18 häät ja kaikki juomat tarjottiin vieraille). Taustamusiikkia. - Kaasot kuvasivat vieraita vieraskirjaan ja vieraat saivat kirjoittaa jo tervehdyksiä - Lyhyt puhuttu historiikki (ei siis mitään power pointtia tms.) juhlatilasta sekä koko saaresta (häät Suomenlinnassa) Vieraat pitivät rennosta aloituksesta, jossa pääsi tutustumaan jo juhlakansaan. Vieraat "joutuivat" odottamaan meitä 45 min. Saapuessamme häätaloon vieraat tekivät meille kunniakujan, jonka läpi saimme kulkea säkkipillin ja rummun tahdissa. Oli tosi juhlava ja ihana alku juhlalle. Olisin halunnut kokkareille vielä elävää musiikkia (pianisti), mutta tämä peruuntui kanttorin vaihtumisen vuoksi. Suunnitellessamme vieraille ohjelmaa myös seuraavia vaihtoehtoja kävi mielessä: - Kuva-historiikki meistä - "Sukupuun" (tai pitäisi ehkä sanoa, että Läheispuu, sillä vieraistamme oli 2/3 ystäviä) rakentaminen vieraista otettujen vieraskirjakuvien avulla. Tämä toteutettiin kuukautta myöhemmin ystäväni häissä ja toimi loistavasti. Oikein harmittaa, ettei toteutettu tätä omissa häissä! Eli vihityistä kuva keskelle pöytää/seinää. Vieraista otettiin heti saavuttua polaroidkuva. Olimme tehneet valmiiksi pahvisia kortteja, joihin vieraat saivat askarrella kuvan kiinni valokuvatarroilla. Lisäksi oli tehty kolme kysymystä, joihin jokainen vieras vastasi kortille. Sukupuukortit kiinnitettiin lopuksi seinälle sille puolelle vihittyjen kuvaa kummalle on "sukua". Sukupuukorttien täyttämisestä oli lyhyt kirjallinen ohje kaikkien nähtävillä. Pitkin iltaa ihmiset kävivät tarkastelemassa sukupuuta ja lukemassa kortteja. Tuli paljon palautetta, että oli hauskaa, kun tiesi ihmisistä hieman enemmän ja tunnisti ihmisiä kuvien perusteella. Lisäksi hääparin oli seuraavana päivänä mukava lukea vastauksia. Näistä korteista jää kiva muisto ja ne voi laittaa vieraskirjaan sellaisinaan. - pianistin jo mainitsinkin, mutta myös pieni a capella vokalistikokoonpano kävi mielessä (laulan itse lauluyhtyeessä) - Haluatko miljonääristä mieheni muokkaama power point Haluatko avioliittoon. Power point on tosi hieno, kun siinä on musiikit ja mieheni on myös muuttanut ne etenemisportaat Haluatko avioliittoon -peliin sopiviksi. Tämä jäi lähinnä siksi pois, että peli on tehty ystäväni polttareihin, joten se oli jo monelle tuttu. Jos tämä olisi toteutettu, olisi kysymykset tehty luonnollisesti meistä. - Tutustumisjuomalaulu: Esim. Ken ompi (syntynyt/fuksi) on monelle tuttu ja tätä harkittiin myös meillä kokkareille. Yllätykseksemme meidän hääillallinen alkoikin sitten kaasojen toimestä tällä Ken ompi (vanhempi/sisarus/isovanhempi/lapsuusystävä/opiskeluystävä/setä taikka täti/kummi/serkku/jne) -laululla. Toivottavasti näistä on apua! - Aallotar

Täysin samoilla linjoilla ollaan! Haluamme keskittyä täysin hääkuviimme ja tehdä sen rauhassa, siksi kuvaus on hyvissä ajoin ennen vihkimistä. Vieraiden odotuttamisen sijaan haluamme nauttia vieraiden seurasta ja juhlasta, niin paljon kuin mahdollista. Eihän vieraita tarvitse odotuttaan vaan kuvauksen ajaksi vieraille voi järjestää muuta ohjelmaa. Itsekin olen seisonut useissa häissä ulkona (onneksi kesällä) odottaen hääparia _pitkään_ ja kuivin suin. Yksissä häissä odotimme pihalla hääparia saapuvaksi miltei kaksi tuntia. Sellainen ei ole kivaa. Meitä kuvattiin noin tunti vihkimisen jälkeen. Sillä aikaa vieraamme saapuivat juhlataloon, jossa oli heille coctailtilaisuus ja baari jo auki. Vieraista otettiin kuvia vieraskirjaan ja siskoni mies piti hauskan historiikin juhlatistasta ja Suomenlinnasta. Vieraat tykkäsivät tästä kokkaritilaisuudesta ja sen huomaa myös kuvista. - Aallotar

Ystäväni äidin tekemä susiaiheinen litografia-vedos Ystäväni äiti kuoli kesäkuussa 09 lyhyen sairastamisen jälkeen syöpään kohtalaisen nuorena. Äiti oli myös minulle läheinen, sillä olemme ystäväni kanssa erittäin hyviä lapsuuden ystäviä ja hänen äitinsä oli myös ala-asteella opettajani. Lisäksi harrastin lapsena piirtämistä aikuisten ryhmässä, jossa myös ystäväni äiti kävi. Häälahjaksi saamamme työ on hänen viimeisestä litosarjastaan yksi vedos. Hän ei ehtinyt signeerata, nimetä eikä numeroida sarjaa. Työ on upea ja aihe on sydäntäni lähellä, mutta lahjan tunnearvo on korvaamaton. Ystäväni oli sopinut lahjan antamisesta äitinsä kanssa ennen hänen kuolemaansa. - Aallotar

Harmittaa vaan se, että uskoin valokuvaajaa ulkokuvissa. Hän halusi, että minulla on niissä suurimmassa osassa viitta päällä. Olisin halunnut enemmän kuvia, jossa koko puku näkyy. - Aallotar

Rahaa meni noin 10 000 euroa ilman häämatkaa. Vieraita oli 55 + me =). Ei harmita yhtään. Oli parhaat bileet koskaan ja vieraat viihtyivät todellä hyvin. Tunnelmia kuvasi hyvin, kun isäni soitti minulle häiden jälkeisenä sunnuntaina ja huokasi erittäin onnellisen kuuloisena: Olipa juhlat! Suurimmat menoerät olivat: pitopalvelu (aluksi coctailtilaisuus, kun meitä kuvattiin, neljän ruokalajin illallinen ja iltapala), valokuvaus (dokumentaarinen kuvaus ja häiden jälkeisenää maanantaina TTD-kuvat) sekä juomat (vapaasti tarjolla alusta asti). Myös bändiin ja stand up -koomikkoon meni reilu summa, mutta molemmat valinnat olivat kyllä aivan loistavia. - Aallotar

Emilietta: Pidän enemmän toisesta puvusta oikeastaan kolmesta syystä: - Hihat ovat erittäin kauniit ja koska ne ovat vain 3/4-hihat, ne paljastavat kauniisti siron ranteen sekä käden JA eivät tästä syystä ole epäkäytännölliset. Mikäli hihat tuntuvat pitkiltä, voithan esim. noutopöydässä pyytää miestäsi keräämään sinullekin lautasen. - Tuo eka puku on kyllä kaunis, mutta se on aivan samanlainen kuin kaikki muutkin tämän ajan hääpuvut. Eihän tässä sinällään ole mitään pahaa, mutta sinulla on vvaihtoehtona myös jotain persoonallisempaa. - Toinen puku on vintagea ja puvulla on historia. Valitsisin erityisesti tuon tokan puvun, jos se liittyy jonkun läheisesi historiaan. Nimin. Olisin halunnut mennä naimisiin äiitini ja sylikummini puvussa, mutta kummini oli vahingossa polttanut puvun ulkovarastossa olleen pahvilaatikon ja muiden vanhojen vaatteiden mukana, jonne oli päässyt hiiriä....

Meillä oli Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan (462), josta molemmat pidämme. Toisena virtenä oli Nuorten Veisukirjasta Simojoen Elämä on nyt, joka on mielestäni tosi ihana (liittyy myös monia kivoja muistoja tähän biisiin) ja myös miehelleni tuttu jo ripiriajoilta. - Aallotar

Hyvin lopulta sitten kävi: vesi oli - 40 cm la ja kaikki lautat ottivat autoja kyytiin. Suomenlinnan liikenne muuteen peseen kätensä säävarauksesta täysin. Varausehdoissa jo lukee, ettei ole ilmoitusvelvollisuutta. - Aallotar

Annoin 1000 places to see before you die -kirjan ja kirjoitin omistuskirjoitukseen: yhteisen matkan matkaoppaaksi. Lisäksi annoin Kalevalakorun Ratsumiehen rannekorun, jota mies oli aikaisemmin katsellut. - Aallotar

Mä en jotenkin usko, että millään saarella sattuisi olemaan kovin suurta laumaa suomalaisia, ei tuo Malediivit taida olla täällä vielä samanlainen massaturismikohde kun saksalaisilla. Mutta kun meillä nyt on ollut mahdollisuus valita, niin ollaan päädytty aina valkkaamaan saaria, jonne ei suomalaiset matkanjärjestäjät tee matkoja. Tultiin eilen Kuredulta. Yksi toinen suomalainen häämatkapari oli, joiden kanssa kaveerattiin muutamana iltana, kun sattu hyvin huumorikin yhteen. Ihan valtaosahan on saksalaisia ja brittejä. Jotenkin ne sadat ihmiset "hukkuu" sinne saarelle. Itse en kyllä snorklaisi ilman räpylöitä, sillä on vaan niin paljon helpompaa mm. uida virtaa vastaan tai tehdä vapaasukellusta, kun menee katsomaan jotain lähempää. Yksi iso syy itselläni käyttää räpylöitä on myös pilkkusäppikala (titan triggerfish). Nää kaverit (tai oikeastaan pesää vahtivat naaraat) kannattaa todella kiertää kaukaa varsinkin, jos ei oo räpsiä. - Aallotar

Lauloin miehelleni kirkossa heti vihkimisen ja suukon jälkeen Jussi Chydeniuksen Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä. Ystäväni säesti uruilla. Laulu oli miehelle yllätys. Meillä oli myös kutsuissa sekä kirkko-ohjelmassa tuo Eino Leinon runo, johon sävellys on tehty eli siis tämä: Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä ja kuulemme ääniä kuutamo-yön, me astumme hyllyvän sammalen päällä ja illan on varjoa ihmisen syön. Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa yön helmassa toistansa huhuilevaa ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,-- se sentään, se sentään on ihanaa! - Aallotar

Eli soittelimme sekä Suomenlinnan liikenteelle että Hoitokuntaan. Huoltotunnelia ei pysty käyttämään missään tilanteessa. Ainoa tapa, millä pystyivät tulemaan vastaan, että päivystävä huoltomies voi tulla lautalle vastaan autolla ja auttaa tavaroiden roudaamisessa juhlatilaan. TIEOKDIS MYÖS KESÄLLÄ JUHLIVILLE: Sama tilanne voi olla edessä myös kesällä toisinpäin. Tällöin vesi on joskus niin korkealla, ettei lautat ota autoja kyytiin. Aika syvältä. Tietty luonnonvoimille ei voi mitään, mutta olisi minusta tästä voitu varottaa. Tänään merivesi on jälleen hieman ylempänä, joten meiltä lähti täysi auto sinne tänään, samoin pitopalvelulta. Bändi ei tietty voi sinne vielä kamoja raijata. Huomenna sovelletaan, jos lautat ui alle - 80 cm... - Aallotar

Varoitus talvella häitään viettäville: Meillä on ylihuomenna häät Suomenlinnassa ja tänään saimme vahingossa kuulla (siis meille ei ole soitettu Suomenlinnan liikenteeltä tms.), että vesi on tällä hetkellä niin alhaalla, ettei autoja oteta kyytiin. Tiedon kertoi lautalla työskentelevä henkilö. Aivan mahtavaa. Huoltolautta kulkee kyllä, mutta vain arkipäivisin. Mites nyt pitopalvelu ja bändi ja viinaksien vienti ja loppujen haku ja meidänkin liikkuminen.... Suomenlinnaan on huoltotunneli, joka on vain viranomaiskäyttöön. Tällaisesta ei varoitettu ajankohtaa valittaessa JA kukaan ei tosiaankaan ole soittanut Suomenlinnan liikenteeltä tilanteesta, vaikka kaikkien lauttojen autopaikat kklo 23-02 lähdöissä on ensti la-su välisenä yönä varattu meidän häihin liittyviin kuljetuksiin. Kivoja lisäkierroksia tähän loppumetreille. Turha tosin nyt illalla murehtia, kun asialle ei voi nyt mitään. Huomenna soitetaan heti Suomenlinnan liikenteelle ja kysellään vähän. - Aallotar