260507

Täysipainoisesti keskittyä kaason tehtäviinsä ei tarkoita omasta elämästä luopumista, vaan keskittymistä HÄÄPÄIVÄNÄ nimenomaan morsiameen. Miten ihmeessä työ tai parisuhde voi haitata tällaista YHDEN PÄIVÄN täysipainoista rinnallakulkemista? Ottaisitko kaasoksi sellaisen henkilön joka on töissä hääpäivänäsi ja tulee paikalle "kunhan ehtii" ? Entä sellaisen, joka ilmoittaisi, ettei hänen Jani-Petteri-poikaystävänsä uskalla olla häissä yksin, joten hänen täytyy keskittyä myös Jani-Petterin hoivaamiseen häissänne Sinun lisäksesi? Pieni 2kk ikäinen vauva sensijaan haittaa kaason tehtävissä toimimista, se on täysin ymmärrettävää. Onko ymmärrettävää, että morsianta harmittaa, kun rakas kaaso ei voikaan olla kaasona? Tietenkin vauva on iloinen asia, mutta kuten sanottu, jokainen on oman elämänsä päähenkilö. Ainakaan minun empatiakykyni ei riitä iloitsemaan toisten elämästä enemmän kuin omastani, vaikka heille tapahtuisikin sinänsä arvokkaampia asioita kuin minulle.

En missään vaiheessa väittänyt, ettenkö olisi iloinen kaasoni puolesta, mutta onko Sinusta väärin olla vielä iloisempi omista häistään? Jokainen on kuitenkin itse oman elämänsä päähenkilö.

26.toukokuuta 2007 Tampereella Keskustorin Vanhassa kirkossa <3. Alunperin oli Aleksanterin kirkko varattuna, mutta se meneekin remonttiin Mutta onneksi saimme vielä vaihdettua kakkosvaihtoehtoomme.

Meidän piti vaihtaa aleksanterin kirkko pois, kun luin aamulehdestä remontista. onneksi saimme toukokuulle vielä kakkosvaihtoehtomme, keskustorin vanhan kirkon <3

Vai että kirkkohäät maksavat! Ilmeisesti pienen paikkakunnan köyhän kirkon pitää periä jostianpäin ylimääräisiä tuloja

Itse olen melko vanhoillinen, ja lisäksi meillä liittyy tuohon vihkimiseen selkeästi hengellisyys, kun olemme molemmat uskovaisia kristittyjä. Silti meille tulee naispappi. Sukupuolta tärkeämpää on mielestäni henkilö, ja otan mielummin oikasti uskovaisen papin (vaikka sitten naisen) kuin "leipäpapin" joka on mies.

Calligraphenilta saa tilattua "SYDÄNRIISIÄ" riisinjyviä sydämenmuotoisina. Se sulaa sateessa ja murenee päälle astuessa, joten ei jätä jälkeensä pahaa sotkua. http://www.nowandforever.fi/index.aspx?typ...&PId=784027

Ja mitä itse asiaan tulee, ymmärrän kaikkien niiden turhautuneisuuden, joiden oma kaaso on raskaana. Kyllähän hääpäivä on itselle se tärkein päivä siihen mennessä elämässä, ja jos omia lapsia morsiamella ei vielä ole, tuskin osaa arvottaa asiaa niin, että "raskaana oleminen on tärkeämpi asia kuin häät", kuten joku typerästi tässä keskustelussa tokaisi. Morsiamelle tietenkin on suurempi ilon aihe omat häät kuin kaason raskaus. Kun kaasoni ilmoitti olevansa raskaana (hän ei ollut pyytäessäni häntä tehtävään), tottakai harmitti se, ettei hän voi keskittyä täyspainoisesti kaason tehtäviinsä. Pyysin 2 lisäkaasoa, alkuperäisen kaason suostumuksella. Hän tunnusti rehellisesti ettei voi hoitaa hommaa 2kk ikäisen vauvan kanssa ihan täydellisesti, mikä on aivan ymmärrettävää.

Vielä mitä, alunperin kaaso oli morsianta vanhempi nainen, usein kylän arvostettu, kenties rikaskin rouva (esim. papin vaimo), jolta saattoi lainata pukua. Kokeneena rouvana kaaso sitten osasi neuvoa morsianta. Että näin perinteisesti

Ei kannata harmistua kateellisten kommenteista!

Olin ajatellut ostaa erillisen heittokimpun, mutta tämä keskustelu sai minut harkitsemaan oman kimpun heittämistä. Siitä voisi tosiaan ottaa talteen vaikka yhden kukan muistoksi ennen heittämistä. Täytyy vielä kysyä sulhasen mielipidettä