pörrö

Aktiivijäsen
  • Content count

    45
  • Joined

  • Last visited

About pörrö

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Helsinki
  1. Ihanan nähdä, että tämä Malediivit -ketju on edelleen pystyssä!!! Palasin itse tänne tullakseni kysymään tietääkö kukaan mitään saaresta nimeltä Dhuni Kolhu, jossa bungalovit ovat nimeltään Coco Palm Dhuni Kolhu? Olen itse viihtynyt viime aikoina tuolla vauvat-palstalla, sillä saimme juuri kaksi kuukautta sitten pienen tytön. Nyt olisi tarkoitus koko perheen voimin lähteä takaisin Malediiveille häämatkamuistoja verestämään. Itse haluaisin takaisin Thulagirin saarelle, mutta mies oli katsonut, että tämä Coco Palm voisi olla hyvä. Eli mielipiteitä kaipailen, huhupuheetkin käyvät. Onko netissä muuten minkäänlaista keskustelupalstaa noista eri saarista? Voisi käydä vähän tsekkailemassa.
  2. Meillä on tänään 1. hääpäivä. Kääk!!! Sampanja on jääkaapissa ja lahja vielä ostamata. Tulin tänne hakemaan ideoita miehen lahjaan, mutta tais olla väärä ketju. Emme tee mitään sen kummempaa erikoista, menemme Palacen terssille sampanja-lasilliselle ja sitten varmaan jos sää sallii piknikille samaan paikkaan, missä olimme piknikillä ensimmäisillä treffeillämme. Lähdemme kahden viikon päästä Italiaan 3 viikoksi, joten sovimme, että se on meidän 1. vuotis hääpäiväreissu ja juhlimme siellä sitten hyvin syömällä joku ilta.
  3. Samaa ihmettelen minä!
  4. Ja vielä sekoittaakseni soppaa hieman, voin sanoa, että meidän saarella sai ottaa viinipullon mukaan bungalowiin, jos sitä vaikka jäi yli illallisella. Tai sen pystyi vastaavasti säästämään seuraava iltaa varten, pyytämällä tarjoilijaa laittamaan "varastoon". En nähnyt kyllä kuin yhden pariskunnan meidän lisäksi ottavan viinipulloa mukaan bungalowiin ja en usko, että viiniä tai muuta alkoholia pystyi ostamaan ihan varta vasteen huoneeseen viemiseksi. Hessun mainitsemat ruoat oli kyllä todella kalliin kuulosia. Oli meidänkin saarella pari ruokalajia kalliimpaa, mutta oli siellä halvempiakin vaihtoehtoja joista valita.
  5. ettei hänen sormensa toimi vieläkään! Jossain vaiheessa taisin kumminkin ainakin jonkun verran nauttia koko kokemuksesta, koska se vedenalainen väriskaala ja ne kalat ovat niin uskomattomia. Niitä en tule unohtamaan koskaan. Korallit, jotka kasvavat usean metrin korkuiseksi ja jotka heijastuvat eri väreissä ovat ihan uskomattomia. Puhumattakaan kaikista niistä kaloista joita nähtiin. Ja minä onnistuin näkemään kilpikonnankin. Se oli noin 70 cm halkaisijaltaan ja leijaili eteenpäin meidän sitä seuratessa. Ja se, kuinka suuria kalaparvia siellä on, uskomatonta. Kun tuhatpäinen kalaryhmä vilistää silmiesi ohitse ja yht. äkkiä koko rypäs vaihtaa suuntaa on jotain ihan uskomatonta. Jos jossain haluaa päästä irti arjesta, on Malediivit se oikea paikka. Se, että herää aamulla sitten kuin herättää, menee aamupalalla sitten kuin tekee mieli, löhöää biitsillä niin kauan että tulee kuuma, ottaa snorkkelin ja snorklailee semmoisen tunnin läpinäkyvässä vedessä, kalojen elämää ihme-tellessä, ottaa iltapäivänokoset kun lukeminen rannalla vie aivot unten mailla, käy uimassa ja haukkaa jotain pientä syömistä, ottaa taas aurinkoa, käy suihkussa ja ottaa pari lasia viiniä. Menee päivän päätteeksi illalliselle ja siitä bungalowiin nukkumaan on päivärytmi joka sopii minun makuun. Ja jos jostakin tuntuu, että tämä oli tylsää niin väärin! Saari on niin ihana itsessään, että pelkkien kauniiden asioiden näkeminen ja katsominen antaa niin paljon, että tylsyys jää unholaan. Meidän saarella asui esimerkiksi Kanarian lintuja useita kymmeniä, joille oli kaiverrettu kookospähkinöistä pesät. Näiden lintujen elämää oli huisin hauska seurata. Kuva 13 Myöskin suurikokoinen pelikaani käväisi yhtenä päivänä saarellamme ja se seisoa toljotti meitä turisteja vähän aikaan ja hävisi sitten merelle. Jos linnut väsyttää voi siirtyä seurailemaan rapujen elämää. Niitä nimittäin vilisi tietyissä paikoissa aivan mahdottomasti. Ravuilla oli tietyt kivikkopaikat, meren ääressä joissa he viihtyivät. Ja ne olivat yllättävän suuria. Suurimmat olivat punaisia ja kahden minun nyrkin kokoisia. Kuva 14 Me juuri mietittiin, että Survivors- ja Robinson- ohjelmat pitäisi kuvata juuri tämmöisillä saarilla, koska siellä ei ainakaan ruoka loppuisi kesken. Näistä tv:stä näytetyistä saarista tämä erosi siinä, että tässä meni ranta koko saaren ympäri, ja että mitään korkeuseroja ei ole ollenkaan. Saari ei siis nouse veden tasosta ollenkaan, eikä se ole yhtä umpimetsää, vaan helposti kuljettavaa tosiaan hiekkapohjaista maata. Jos luonto ei kiinnosta voi lähteä snorklailemaan ja sukeltamaan tai opetella surffaamaan (paitsi, että ei siellä kyllä paljon tuullut). Jotkut kiinalaiset kimittäjänaiset menivät semmoisella veneen perässä vedettävällä ilmatyynyllä ja eräs jet set tyyppinen pariskunta (arvelimme miehen olevan ranskan jalkapallon maajoukkueesta ja tyttöystävän silmäätekevä –malli-laulaja-julkkis-blondi) otti ja hiihti vesisuksilla. Kuva 15 Saarella on ehkä yhteensä 50 majapaikkaa, ja suurin osa tulijoista oli saksalaisia ja ranskalaisia. Bungalowit ovat niin rakennettu, että kaikilla on oma rauhansa ja oma paratiisinplänttinsä. Silti ihmisten kanssa oli välillä kiva jutskailla ja esimerkiksi illallispöydässä kertoilla juttuja. Kaikilla saarella olijoilla oli joko täysihoito tai puolihoito. Kaikilla oli kaikkien ruokailujen ajan sama pöytä käytössään, joten sitä jotenkin tunsi itsensä kotoisaksi koko lomansa ajan. Niin huomautettakoon, että saarella tosiaan oli vain yksi ravintola, mikä oli seisova pöytä tyyppinen ja erittäin hyvä sellainen. Silja Linen buffeet ovat todella surkeita tähän verrattuna. Saarellahan ei tosiaan kasva mitään, joten kaikki piti tuoda sinne erikseen laivoilla, siksi ihmettelinkin kuinka he onnistuivat loihtimaan siellä meidän saarella semmoiset ruoat kuin mitä ne oli. Alkoholi oli erittäin kallista siellä. Malediivit ovatkin muslimimaa, joten sinne ei myöskään saanut tuoda itse omia alkoholejaan mukaan. Coctailit maksoivat 10 dollaria, olut ja joku viini oli suht. halpaa 2,50 dollaria ja 3 dollaria. Meillä kun ei ollut täyshoitoa, jouduimme maksamaan juomat itse, mutta mielestämme puolihoito oli riittävä, sillä söimme päivällä yleensä vaan jotain pientä, leipää, keittoa, hedelmiä ja semmoista. Me rakastavaisina nautimme lomastamme enemmän kuin osasimme kuvitellakaan. Nyt jo suunnittelemme seuraavaa matkaa Malediiveille, jossa silloin aiomme viihtyä vähintään kolme viikkoa! Kuva 16
  6. Näistä huonoista matkajärjestelyistä huolimatta, voin vannoa, että Malediivit on maanpäällinen pa-ratiisi, jonka kaltaista ja jonka voittavaa paikkaa ei ole missään! Ensinnäkin minusta oli äärettömän suloista nähdä, että pääsaari on tosiaan vain kilometri kertaa kaksi kilometriä iso, johon siis on mahdutettu koko hallinto presidentteineen (jonka muuten näimme ja hän tuli valokuvaan minun kanssa!) ja virkakoneistoineen puhumattakaan kaikesta muusta elinkeinoelämästä. Malediivilaiset ovat hyvin länsimaisia ja kaikki ajoneuvot, talot ja tavarat ovat hyvin edistyksellisiä. Lentokenttänä on pääsaaren viereinen saari, siis sanoin kuvaannollisesti, koska kiitorata on yhtä pitkä kuin saari ja näyttää siltä, että koneet laskee ihan suoraan mereen, kun ne laskeutuvat lentokenttäsaarelle. Thulagirin saari, jossa vietimme lomamme, on yksi pohjoisen Male-atollin pieni saari, kooltaan noin 500 metriä kertaa 500 metriä. Saaren maaperä on kokonaan vitivalkoista hiekkaa, jossa on se-koitettuna pientä korallihiukkasta. Saaressa kasvaa palmuja, joitakin kauniita kukkia ja vihreitä puskia siellä täällä. Saarella on yksi päärakennus, jossa ei ole seiniä sinällään vaan rakennus on ra-kennettu paaluista, joita päällystää banaanilehtikatto. Lattiana toimi hiekka, joten ruokailemaan mennessä voi unohtaa kengät kokonaan. In fact, ne voi unohtaa koko reissun ajaksi. Ainakaan minä en pitänyt kenkiä koko reissun aikana jalassa. Saarellahan ei elä mitään myrkyllistä tai vaarallista. Ainoat mitä meitä häiritsi oli muurahaiset, pienet koppakuoriaiset ja hyttyset. Kaikkia näitä oli erit-täin vähän, jopa niin vähän, että tuntuu hassulta edes mainita niitä. Kuva 8 Saarella asutaan bungaloweissa, jotka on rakennettu sinne tänne palmujen sekaan ja rannalle, kum-minkin niin, etteivät ne häiritse saaren kokonaiskuvaa mereltä katsottuna. Saarella on myös pari-kymmentä vesibungalowia, jotka siis ovat veden päälle rakennettuja asutuksia, joista voi suoraan pulahtaa mereen. Meillä oli rannalle rakennettu omarantainen bungalow, joka oli erittäin toimiva ja siisti ja tilava. Ilmastointi oli joskus siivoojan jäljiltä jopa liian kylmällä. Kuva 9 Kuva 10 Kuva 11 Varmasti ikimuistoisinta mitä olemme tehneet, oli sukellus. Vesa innostui asiasta ihan mahdotto-masti ja suoritti sitten sen Open Water kurssin. Vesa oli yhteensä 4 sukelluksella, joista kaksi oli harjoittelua ja kaksi ihan oikeasti todella syvällä olemista. Minä olin yhdellä harjoitussuskelluksella ja yhdellä oikealla sukelluksella. Suoritin pelkän Scuba Diver kurssin. Minua ei ole varmasti ikinä jännittänyt niin paljon, kuin silloin siellä 10 metrissä oleminen. En tietenkään siellä syvyyksissä ollessa tajunnut, että olemme jopa 10 metrissä, enkä myöskään sitä että aikaa siellä meren pohjassa vietettiin 55 minuuttia! Voin sanoa täydestä sydämestä, että veden päällinen maailma on puolet matkan kokemuksesta ja veden alainen maailma se toinen puolisko! Kuva 12 Sukeltaminen ei sinänsä ole mitenkään vaikeaa, ennen mereen laskua joutuu katsomaan vähän vi-deoita ja opettaja näyttää miten kamppeet toimivat ja hätätapauksia varten harjoitellaan erilaisia keinoja selvitä. Mutta se, että ajoimme veneellä noin 35 minuuttia saaresta pois, keskelle ei mitään ja hyppäsimme alas mereen oli jo hurjaa! Sitten vene ajoi pois ja minulle tuli pakokauhu, että mitäs jos jotain tapahtuu, täällä ei ole ketään joka vetäisi minut ylös täältä vedestä. Ja siis huom tässä vai-heessa ei oltu edes päästy vielä veden alle! No eipä siinä sitten muuta kuin ilmat pois liiveistä ja antaa vetovoiman laskea itsensä alas. Päästyämme suht. koht alas olin tulla taas pakokauhun val-taan ja viittelöin jo opettajalle, että haluan ylös. Opettaja sai minut kumminkin rauhoittumaan ja hän otti minua kädestä kiinni ja etenimme näin yhdessä koko tunnin. Puristin hänen kättään niin kovaa, että omat sormeni jähmettyi valkoisiksi jääpaloiksi ja opettaja valitteli vielä seuraavana päivänä,
  7. Ilta-päivällä saavuimme brittihallinnon aikaiseen pääkaupunkiin Kandyyn, joka on aika tasan keskellä Sri Lankan saarta. Ohjelmassa meillä oli kaiken maailman perinnetanssien katsomista ja ba-tikkitehtaalla käyntiä, mutta me oltiin koko päivän matkustamisesta jo ihan puhki, joten pyysimme kuskia viemään meidät pikimmiten hotelliin. Hotelli, jonka kuski oli jo aikaisemmin valinnut, oli ihan ok, 3 tähden hotelli, mutta siinä vaiheessa kun olimme ihan ränsistyneitä ja nälissämme, emme voineet sille mitään, että hotelli ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Pyysimme päästä hieman parempaan hotelliin ja parin kommervenkin jälkeen pääsimme onneksi uuteen Regent- hotelliin, joka sijaitsi upealla paikalla, Kandyn järven yläpuolella. Sovimme kumminkin tapaamisen kuskimme kanssa parin tunnin päästä, jotta ehtisimme nähdä edes buddhalaisen kultainen hammas-temppelin, jossa tarun mukaan säilytetään Buddhan yhtä kulmahammasta. Temppeliin pääsimmekin parin le-potunnin ja hyvän huoneessa nautitun illallisen jälkeen. Kandystä saimme myös ostettua kaunista sari-kangasta, silkki-puuvilla sekoitetta, jonka aijomme ripustaa sänkymme yläpuolelle kattoon. Kangasta on kuusi metriä ja maksoi ainoastaan noin 25 euroa. kuva 5 Aamulla lähdimme ajamaan Kandystä teeviljelmille Nuwara Elian suuntaan. Oli mahtava nähdä saaren villiä luontoa ja kylän asukkaita noustessamme korkeammalle vuorille. Tämä alue on saaren kauneinta seutua, missä esimerkiksi vesiputoukset ovat mahtavia nähtävyyksiä. Ilmakin viileni päästessämme yhä korkeammalle, vaikkakin lukemat taisivat pysyä siinä 25 asteen tuntumassa edelleen. Pysähdyimme eräässä teetehtaassa, jonka englantilaiset perustivat jo 1870-luvulla. Saimme nähdä teen valmistuksen, poimimisesta kuivaamiseen ja jauhoamiseen saakka. Hauskinta oli saada tietää, että ainoastaan teepensaan oksien kolme ylintä lehteä poimitaan, sillä ne loput on käyttökel-vottomia. Reitin varrella pysähdyimme kerran ostamaan piikkisikojen kanssa leikkivältä mieheltä banaaneja ja parilta naiselta ostimme lits-hedlmiä. Kylät olivat usein aika hauskoja siinä mielessä, että yleensä aina yksi kylä oli erikoistunut johonkin tiettyyn alaan tai tuotteeseen. Ajoimme harjan-tekijäkylän ohi, jossa joka kojussa myytiin suunnilleen saman näköisiä harjoja, ajoimme myös tuo-li-, puumaski-, banaani-, ananas- ja pähkinä-kylän ohi. Kerran pysähtyessämme automme ovelle ilmestyi suht.koht. siistejä lapsia, jotka kerjäsivät rahaa ja kyniä (ilmeisesti, emme olleet varmoja oliko se kyniä vai karkkia vai mitä). Annoimme pienen summan heille rahaa, koska he olivat niin hellyttäviä. Tämä tapahtui singaleelilaisessa kylässä. Kuskimme oli itse buddhalainen ja kysyttäessämme oliko se ihan ok antaa lapsille rahaa, hän sanoi ensin, että tehkää mitä haluatte, eihän se hä-nen asiansa ole, mutta hieman tingattuamme hän sanoi, että onhan ne nyt ihan ok, kun he ovat lapsia, mutta kun he kasvavat aikuisiksi he ovat vaarallisia, koska he alkavat sotimaan. Näin sisällissodan haavat ovat edelleen käsin kosketeltavissa jokapäiväisessä elämässä saarella. Kuva 7 Malediivit Päätimme ettemme koskaan enää mene Finnmatkojen mukana Sri Lanka-Malediivit yhdistelmä-matkalle. Seuraavan kerran järjestämme matkamme itse. Nimittäin meillä oli lento Sri Lanakalta Colombosta Malelle (pääsaari) kl. 02.25 yöllä, jolloin saavuimme perille Maleen kl. 03.00 paikallis-ta aikaa. Olimme saaneet tietoomme, että pääsemme pikaveneellä majasaareemme Thulagirille heti silloin yöllä, mutta yht. äkkiä lentokentällä meille ilmoitetaankin jonkun paikallisen toimesta, että menemme yöksi pääsaareen erääseen hotelliin ja jatkamme Thulagirin saarelle vasta seuraavana päivänä kl. 12.00. Vielä pahemmin olisi voinut käydä, sillä eräät joutuivat tulemaan samaan hotelliin, jonne päästiin noin 04.00 ja heillä oli herätys kl. 05.00 koska heillä lähti pienkone kl. 05.30 omaan saareen. Lentokone ei edes vienyt heitä suoraan sinne, vaan teki pari välilaskua muille saarille ja jätti ihmisiä pois kyydistä.
  8. Kaikki tämä ihanuushan tapahtui tietysti hotellin isojen aitojen sisäpuolella, jonne pahalla maail-malla ei ollut asiaa. Pientä tuntumaa oikeaan elämään saimme heti hotellin portista ulos astuessam-me. Siellä oli jos jonkinlaista hännystelijää tarjoamassa tuk-tuk ajelua tai paikkojen esittelyä. Suurin osa heistä esittäytyi hotellin baarimikoiksi tai kokeiksi, jotta turistit luottaisivat heihin ja lähtisivät näin ollen heidän mukaansa. Yhden mukaan jopa lähdimme, mitä en näin jälkikäteen suosittele, vain koska tarvitsimme jonkun joka näyttää missä on kauppa, mistä saa vettä. Tämä henkilö vei meidät ensin junaradan yli, pientä polkua pitkin puiden lomasta eteenpäin, ja luulin jo, että meidät kidnapataan ihan kohta. Saavuimme polkua pitkin kumminkin hieman isommalle polulle, jonka varressa oli pari kämäistä kioskia, joista saimme ostettua vettä. Paljon muuta kiskoissa ei sitten ol-lutkaan myytävänä. Paikalliset ostivat niistä riisiä, jota oli avonaisissa isoissa säkeissä kioskin edes-sä ja joitakin banaaneja saattoi roikkua koukusta katolta. Muu ruoka ostettiin ilmeisesti suoraan kalastajilta tai muilta tuottajilta. Näimme kylässä erään kalakauppiaan kaksi kertaa, hänen mennes-sään pyörällään talon edestä toiseen huudellen päivän saaliin. Pyörän tarakalla oli kalakori (ilman mitään jäitä tai muita tietenkin), josta hän antoi, mitä ostaja halusi. Kätevää eikö? Hieman kauempana hotellista oli pieni kylän keskus, joka täytti aistimme sillä sekunnilla, kun as-tuimme tuk-tukista ulos kadulle. Kadut ovat tosiaan täynnä mitä ihmeellisimpiä tööttäileviä ajoneu-voja jotka menivät sikin sokin eri suuntiin. Joskus niitä oli neljäkin rinnakkain, vaikka kaistoja on vain kaksi, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Mutta koska ajoneuvoja on mitä kummallisempia ja niiden nopeudet vaihtelevat kovasti toisistaan, on tietenkin loogista, että kun yksi ohittaa jotakuta, haluaa heidän takana oleva kummankin ohi ja näin kaikki haluaa ohittaa toi-sensa, päästäkseen jatkamaan matkaansa eteenpäin seuraavaa ohitusta varten. Siihen sekaan kun laitat kävelijät, kaupustelijat, jalattomat ja kädettömät kerjäläiset, kulkukoirat, lehmät, vuohet ja leikkivät lapset, niin soppa onkin jo aika valmis. Tien varsilla myydään kalaa, rambutan-hedelmiä (sitä ihan kamalan hajuista hedelmää), mausteita ja kaikkea mahdollista sekaisin ja semmoisessa paahtavassa kosteudessa ilman jääastioita, mikä vaan ruoka-aine antaa mukavat aromit ympäris-töön. Silti Sri Lankassa oli joka puolella yllättävän siistiä ja joka aamu ihmiset lakaisivat tienvarsia kotiensa edustalla. Myöskin kuulo-aisti sai osansa tästä kaikesta. Hälinä kaduilla oli uskomaton, no ovathan he kansana tietysti äänekkäämpiä kuin me karut pohjoismaalaiset, mutta heitä on myös valtavasti enemmän. Sitä ihmisten määrää on vaikea kuvailla! Kaikki bussit ja minitaksit olivat aina ääriään myöten täynnä. Ihmiset istuivat niissä ihan ikkunoihin liiskautuneina (jos semmoisia oli) ja loput roikkuivat bussien takaovista tai katoilta. Meillä jos bussissa istuu neljä ihmistä vierekkäin 2+2, niin siellä määrä oli 8, eli 4+4 jolloin käytävälle mahtuu vielä ihmisiä. Minä ahtaan paikan kammoisena sain melkein kohtauksen pelkästään näitä ajoneuvoja katselemalla. Tähän lisätään au-tojen ainainen töötötys ja ohipöristävien mopojen kannettavat äänekkäät radiot, myyntimiehien tar-joushuudot ja muu hälinä, niin saadaan hieman kuvaa jokapäiväisestä elämästä Sri Lankalaisessa pikkukylässä. Koko lomaahan kukaan ei jaksa vain löhöillä ja ihmetellä pikkukylän toimintaa, joten päätimme palkata kuskin autoineen kahdeksi päiväksi, joka veisi meidät vuoristoon hieman muuta osaa saarta katsomaan. Lähtö hotellilta oli jo kl. 05.00, koska päätiellä on kovin ruuhkaista ja vaikkakin väli-matkat ovat suht. koht lyhyet, on tiet aika huonokuntoisia ja mutkittelevia. Tämän takia Sri Lankas-sa ei ilmoiteta välimatkoja kilometreissä vaan tunneissa. Saavuimme aamu kymmeneltä norsujen orpokotiin, joka sijaitsee Pinnaweelan kylässä. Siellä seurasimme norsuvauvojen ruokintaa, heidän saadessaan maitoa jättituttipulloista, jolloin niiden silmät lurpsahtivat kiinni nautinnosta. Matkalla orpokotiin olimmekin jo pysähtynyt kerran paikkaan, jossa saimme ratsastaa norsulla. Vesa oli varma, että hän putoaa sen selästä ja minä käskin hänen vaan pitämään kiinni minusta lujasti. Rat-sastimme pientä tietä pitkin 15 minuuttia, ja Vesa väitti, että matka oli kestänyt ainakin ½ tuntia, että hänen takapuolensa ei enää ikinä palaudu ennalleen tämän norsuratsastuksen jälkeen. Kuva 4 Kuva 6
  9. Mä laitan nyt sitten tänne tämän kertomuksen, vaikka ajattelin, että admin laittaisi sen sitten kuvien kanssa samaan aikaan. No koska tässä nyt varmaan vielä menee jonkin aikaa, niin tässäpä kertomus ilman kuvia näin aluksi: Sri Lanka Mitä voi kuvitella fiiliksien olevan lennon lähdettyä klo. 02.05 Helsingistä ja saavuttua kl. 18.00 paikallista aikaa Colomboon, Sri Lankalle. Aikaeroa oli 4 tuntia, mikä ei helpottanut asiaa. Lento-kentältä lähdimme bussilla poukkuroista tietä hotellille, jonne aikaisemmista tiedoista huolimatta olikin 4½ tuntia. Eli matkustusta yhteensä noin 15 tuntia. Että bussissa sai pelätä henkensä edestä kuskin väistellessä lehmiä, pyöräilijöitä, jalankulkijoita ja muita mitä ihmeellisimpiä ajoneuvoja ei vielä antanut mahdollisuutta aloittaa rentouttavaa loman viettoa. Hotellimme oli onneksi yksi maan parhaista, Taj Exotica, viiden tähden luxushotelli Bentotan (Be-ruwelan) aluellaa, maan lounaisosassa Colombosta etelään. Tultuamme rättiväsyneinä huonee-seemme tilasimme huonepalvelusta mahtavaa maan kansallisruokaa riisiä ja currya. Tämä tarkoittaa kalaa, äyriäisiä, lihaa tai kanaa tulisessa kookos, chili, kaneli kastikkeessa. Tykötarpeina naan- lei-pää ja riisiä, sekä erilaisia mausteita, joita ei tietenkään tarvinnut lisää ruokaa tulistamaan. Hyvin nukutun yön jälkeen menimme ihastelemaan hotellimme upeata uima-allas osastoa. Se oli rakennettu laajan hotellirakennuksemme yhden kattotason päälle! Tätä asiaa ei huomannut, enne-kuin katseli alas rappujen välistä. Uima allasta ympäröivä palmukasvien määrä oli ihana. Aurinko-tuoleja oli ripoteltu sinne tänne ja tilaa oli yllin kyllin jokaiselle auringonpalvojalle. Tasanteelta oli 180 asteen näkymä rannalle, josta avautui Intian valtameri. Ei parempaa paikkaa olisi voinut kuvi-tella. Kuva 1 Kuva 2 Ranta oli pehmeätä vaaleata hiekkaa, jossa vastaan tuli pari saronki-kaupustelijaa ja yksi piskuinen hedelmän myyjä. Muuten ranta oli kovin hiljainen, eikä siellä ollut esimerkiksi ketään ottamassa aurinkoa. Yhtenä päivänä vuokrasin hevosen puoleksi tunniksi ja ravasin ohjaajan kanssa rantavii-vaa pitkin paahtavassa kuumuudessa. Voitte kuvitella sitä vapaudentunnetta, joka tulee, kun hiosta-vassa ilmastossa auringon paahteessa, ravaamme vesirajassa veden pirskahdellessamme päällemme. Sitä vapauden tunnetta on vaikea kuvailla! Kuva 3 Hotellin pihamaa oli vehreä, palmuineen ja kauniine kukkapuskineen. Kauneimman kohtauksen pihamaalla koimme, kun kaksi länsimaalaista, ilmeisesti englantilaista, valoivat avioliiton valan Sri Lankalaiseen tapaan, hienoissa saronkiasuissaan ja kasvo-koruissaan ja -maaleissaan. Pihamaalla esitettiin heille maan tapaan kuuluva tanssiesitys, ilmeisesti onnea tuomaan. Ravintoloita hotellissa oli kolme. Suurimmalla osalla hotellin asukkaista oli täysihoito, joten he söivät yleensä buffet tyyppisessä seisovassa pöydässä, joka oli kyllä ihan vertaansa vailla. Pöydistä löytyi melkein mitä vaan osasikaan toivoa. Lisäksi ravintolassa oli mahdollisuus tilata kokonainen hummeri tai muita parempia pääruoka-annoksia, jos seisovan pöydän antimet eivät sinä iltana mais-tuneet. Me kumminkin ihastuimme ravintolan eksklusiiviseen kalaravintolaan, joka huhujen mu-kaan oli yksi saaren parhaista ravintoloista. Söimme kyseisessä ravintolassa aivan ihanasti valmis-tettua hummeria, usealla eri tavalla valmistettua rapua, joitakin paikallisia kaloja ja erinomaista val-koista kalaa, jonka nimeä en muista. Vain kerran vierailimme hotellin kiinalaisessa ravintolassa, jossa minä erehdyin ottamaan niin tulisen annoksen, että vedet valui silmistä ja nenästä vielä pari tuntia ruokailun jälkeen.
  10. Meillä oli puolihoito. En kyllä osaa sanoa kannattiko se, koska joimme viiniä joka ilta ja välillä drinksuja, joten voi olla, että täyshoito olisi rahallisesti kannattanut. Sen sijaan nälkä meillä ei ollut päivisin. Me saatin tuliaislahjaksi semmoinen iso lautasellinen hedelmiä, siinä oli kokonainen anans, mangoa, appelsiineja, omenoita, kiiviä, papajaa ja kaikkea muuta. Syötiin koko viikon näitä hedelmiä aina päivisin. Kerran ostettiin puoliksi clubsandwich annos (oli niin iso, että riitti kummallekkin) ja kerran söin päivän keiton. Keitto maksoi vain 2 dollaria. Onhan se kyllä helpompaa, kun on täyshoito, mutta emme sitä kaivanneet.
  11. Moro kaikki, Olen jo kirjoittanut matkakertomukseni (jota muuten tuli 5 siivua!!!) Olen lähettänyt kertomuksen kuvineen Adminille, joten kaippa se kohta puolin tänne ilmestyy, ainakin Hope so!!!! Niin saarien pieneydestä. Onhan se totta, että kaikki saaret siellä on ns. pieniä, ainakin kaikkia muita lomakohteita maailmassa verrattuna. Meillä itsellä Thulagirin saarella oli 50 Bungalowia. 30 niistä oli maissa ja 20 veden päällä ja nämä vedenpäällisetkin oli sijoitettu niin, ettei ne estänyt kenenkään maissa olevan bungalowissa asuvan näkyvyyttä. Meillä oli tosiaan vaan yksi ravintola saarella, jossa siis tarjoiltiin aamianinen, päivällinen ja illallinen aina seisovasta pöydästä. Ja koska kaikilla oli aina sama pöytä, tuli jotenkin aivan uskomattoman kotoinen olo, kun naapuripöydissä istui samat henkilöt ja niiden kanssa pystyi aina vaihtamaan pari sanaa päivän kulusta. Minäkin arvostin todella sitä, että ns. ranta/snorklausaluetta ei ollut. Kaikki oli aurinkotuoleineen siinä oman bungalowinsa edustalla ja ui ja snorklaili siinä. Ellei sitten lähtenyt varta vasten johonkin toiseen kohtaan katsastelemaan paikkaa. Me kävimme semmoisella Island Hoppingilla, jossa tutustuimme kahteen isompaan saareen, joiden nimeä en nyt millään muista. Itse siinä huomasimme, että on se kyllä paratiisimaisempaa, jos on pieni saari. Juuri se, että ravintoloita on useampi ja muita rakennuksia, tekee sen, että se Robinson Crusoe meininki häviää.... ja se että kaikki eivät pääse asumaan rannan tuntumaan on tietenkin harmi, sillä se oli minusta ihana, kun aamulla avasi verhot, niin avautuu kirkas aurinkoinen vesimaisema eteen. Ei voi päivä paremmin alkaa! Mutta toisaalta, jotkut hakevat sitä valinnanvaraa ja hieman "hienompaa" olemista.
  12. Hellurei kaikille. Tulin takaisin, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä sinne . sanoilla on vaikea kuvailla kuinka ihanaa oli, mutta aijon yrittää antaa mahdollisimman kattavan kuvan matkastamme, kunhan kerkeän setviä ajatukseni kokoon. Tulimme eilen noin 03.30 kotiin ja aamulla heti töihin, joten tänään en matkakertomusta jaksa edes aloittaa, huomisesta perjantaihin työmatka, joten ensi viikolla lupaan laittaa kertomusta tulemaan. Se kumminkin on sataprosenttisen varmaa, että takaisin menemme, heti kun saamme taas rahat haalittua kokoon. Mietittiin jo tulevaa kevättä, mutta eitaida lomat ja rahat riittää ihan silloin vielä takaisin menemiseen. ....ajatukset edelleen hiekkarannalla ja snorklailussa............. mitä ihmettä toi harmaus joka ikkunasta avautuu on?
  13. Kiitos ihanat siskot matkatoivotteluista. Ensi yönä se on sitten menoa! Laitan tänne heti matkakertomusta kunhan tulemme. Ja kuvia aijon ottaa mahdollisimman paljon, joten niitäkin tulee varmasti tänne näytille.
  14. Se ylätti miten vaikeaa oli löytää kiva kohtuuhintainen juhlapaikka täältä pääkaupunkiseudulta. täällä on mun mielestä todella harvakseltaan oikeasti kivoja juhlapaikkoja. jotkut on ihan kivoja, mutta maksaa sitten ihan maltaita. Se että ruoka on niin kallista tällä suomessa. Meillä oli tuttu catering-tantta, joka teki ruokamme ja jonka kanssa kävimme tukussa. Silti loppulasku oli aivan kamala. Se yllätti positiivisesti, että kun jokin pieni ongelma tuli eteen sanoin sen ääneen, niin aina jollain kaverillani tai tuttavalla oli ratkaisu ongelmaan. Ihanaa kun ihmiset ympärillä on niin avuliaita ja kekselijäitä ja oikeasti haluavat auttaa.
  15. Täytyy tulla hehkuttelemaan tänne ketjuun. Nyt on lähtöön enään 3 viikkoa ja ihan tärinöissä ollaan. Viikonloppuna menemme aurinkolasiostoksille. Pakko saada aurinkolasit, kun vahat meni just rikki. Sitten ostetaan toinen snorkkelisetti, kun meillä on tällä hetkellä vain yksi. Niin ja ne neopreenikengät, joita ainakin Kesportissa oli jo myynnissä. Ihanaa, matka lähestyy!!!!!