Kirppu

Puistolaan ainakin mahtuu tuo väkimäärä. Palojärven Rustholliin sen sijaan ei käsittääkseni mahdu sataakaan henkeä.

Meillä 100 henkeä onnistui kippaamaan kurkustaan alas olutta, siideriä, viiniä ja boolia yhteensä 1500 eurolla (summassa tosin mukana myös boolin blandikset). Mutta bileetkin kyllä kestivät puoli viiteen aamulla.

Mä kävin hääkampauksessa Monica Heiskarilla Linjaportissa. Oliko se sitten hyvä vai ei, lienee makuasia, itse olin ihan tyytyväinen. Kuvia taitaa olla vielä jäljellä jossain syvällä hääkuvagallerian uumenissa. Meikin tein itse, joten siihen en osaa sen enempää kommentoida.

Puistolan pöydät on vähän erikokoisia, mutta niihin mahtuu 8 tai jos ottaa päädyt käyttöön niin 10. Meillä oli suunnilleen sama vierasmäärä, ja väljästä plaseerauksesta huolimatta saliin jäi vielä tanssitilaa (siirtämättä mitään kesken iltaa). Meillä oli lasten puuhanurkka narikassa; häämme olivat kesällä, joten takkeja ei siis ollut. Lämmityksestä en tiedä, mutta käsittääkseni siellä on ainakin jonain talvena toiminut lasten kerhoja ja kilpatanssijat harjoittelee siellä, joten kai siellä jotain patterintynkää löytyy. Ojakkalan työväentalosta: kyllä sinne tunkien mahtuu se sata, mutta mitään ylimääräistä tilaa ei stten jääkään eli pitää toivoa kaunista ilmaa... pöydät joutuu myös tällöin roudaamaan kesken illan pois, jos aikoo pyörähdellä. Pitopalvelun täti sanoi lisäksi, että keittiö siellä on vähän onneton suurempaa vierasjoukkoa ajatellen. Sekä Puistolassa että Ojakkalan työkkärillä on vähän ankeanpuoleinen piha, joten näistä kahdesta suosittelen sadan hengen pokalle Puistolaa.

Heinojan kestituvalla olen ollut kerran yksillä synttäreillä, mutta hinnasta ei mitään havaintoa. 60 henkeä voi olla siellä kyllä aika tiukka, ja yhtenäistä näin suurta tilaa siellä ei käsittääkseni ole eli vieraat joutuisi sijoittamaan eri huoneisiin. Jos se ei haittaa, niin muuten paikka oli kyllä ihan kiva, vaikkakin aika syvällä metsässä. Seurojentaloista Ojakkalan työväentalo olisi juuri sopivankokoinen tuolle porukalle. Sinne mahtuu kauheella tunkemisella sata, mutta silloin ei jää tanssitilaa ollenkaan. Maitohuone on ainakin kuvissa tosi kivannäköinen paikka, katso vihti.fi, sieltä löytyi muistaakseni linkki Maitohuoneen sivuille. Enä-Seppä? Saattaa kyllä olla aika buukattu jo ensi kesällekin. Palojärven Rustholli? Meille oli liian pieni, mutta kuvissa kivannäköinen paikka sekin.

Näin mekin ajateltiin ja siksi valittiin juuri tuo 517, kaksi ekaa säkeistöä.

Suurimmassa osassa noista oli vaan se ongelma, että tilaa ei ollut tarpeeksi sadan hengen populaatiolle. Toi Maitohuone olisi ollut aivan ihana, mutta sinne taisi mahtua vain 60 henkeä tai jotain. Riuttaranta ei taas kesäaikaan käy, koska siellä on rippikouluja aika taukoamatta.

Kaiken kaikkiaan meidän juhlat sujuivat tosi mallikkaasti, mutta muutama pieni käpy kävi tietenkin. Meillä oli hienoisia ongelmia hääauton kanssa, joka oli 40-luvun Mersu: siinä oli akku aika kypsä ja se työnnettiin käyntiin jo kirkkoon lähtiessä. Sen jälkeen se parkkeerattiinkin aina alamäkeen... vähän juhlakansa ihmetteli kirkosta lähteissä, että miksi autoa ei ollut siinä oven edessä vaan kuski huristi nurkan takaa paikalle. Isälläni on aika paha heinänuha ja se sai saattaessaan minua alttarille kauhean allergiakohtauksen mun hajuvedestä. Siinä sitten marssittiin isällä vedet silmistä ja nokasta roiskuen... Kaveri lauloi kirkossa meille "Auringon lapset". Laulu meni hienosti, mutta tullessaan alttarille hän kompastui johonkin urkuharmooniin tai vast, kauhea klonk ja plink ainakin kuului... Seremonian loppupuolella kirkossa oli se kolmiosainen rukousjutska, jonka aikana me polvistuttiin. Kuinka ollakaan, puvun etuhelma jäi sen verran tiukkaan polvien alle, että olin koko ajan liukumassa lattialle. Tuli käsitreeni siihen kaupan päälle, kun joutui roikkumaan kyynärvarsien varassa koko setin ajan. Luojan kiitos puvussani oli olkaimet, muuten olisi voinut käydä tosi nolosti... Lohmaistiin sulhon kanssa hääkakusta sen verran tuhti pala, että Viivi ja Wagner heittivät voltin suorin vartaloin kakun päältä. Kimppu unohtui heittää yöllä, heitin sen seuraavana päivänä kaverilleni, kun oltiin siivoamassa jälkiä juhlapaikalta. No tää ei ollut niin paha.

Olen kerran ollut Nummituvalla yksissä häissä ja muistini mukaan vähän ränsistyneen oloinen sekin oli, ellei sitten ole tehty remppaa viime vuosina. Piha siinä on kyllä kivempi, mutta en ole varma siitä, kuinka paljon porukkaa sinne mahtuu. Nummituvan suurin miinus on minusta se, että se on ihan keskellä metsää; vaikea (?) ulkopaikkakuntalaisen löytää ja toisaalta pitkä matka yöllä lähteä jatkoille/taksilla kotiin, jos sellaista meininkiä on. Koetin tuossa miettiä, mutta ei tule heti mieleen yhtään tarpeeksi suurta tilaa Vihdin seudulta. Kivoja paikkoja kyllä olisi muuten, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu. Törmäsin itse tuolla sadan hengen populaatiollakin samaan ongelmaan.

Meidän häät oli Puistolassa, ja oltiin kyllä tosi tyytyväisiä. Tilat, astiat, palvelu ja hinta olivat ok ja balanssissa. Avaimet saatiin torstaina ja palautettiin sunnuntaina iltapäivällä. Siivous kuului hintaan (n. 1000 mummoa) ja liinat sai lisämaksusta myös sieltä. Meillä oli vieraita 115 ja saliin jäi silti vielä väljästi tilaa sekä pöytien ympärille että tanssia varten. Kaiketi sinne mahtuu heittämällä noin 200 henkeä. Ainoa miinuspuoli oli se, että piha ei ko. mestassa ole kovin viihtyisä; jos haluat jotain vehreää kartanomiljöötä, niin unohda tämä. Toisaalta Olkkalan kartanossa on kiva ympäristö, mutta kuten todettu, se on auki myös muulle yleisölle ja sitäpaitsi ihan sikakallis. Kovin montaa tuolle vierasmäärälle tarpeeksi suurta tilaa ei lähialueelta kyllä löydy, joten kannattaa tehdä päätös nopeasti! Jos haluat jotain muuta tietää, niin pistä vaikka privaa. Voin myös suositella hyvää ja edullista pitopalvelua, jos sellaista tarvitset.

Mulle tulee "valuva" kimppu punaisista ruusuista ja jostain vihreistä. Lisäksi kaksi morsiustytön kimppua, sulhasen viehe ja ruusunlehtiä jonkunmoinen paketti. Hinta yhteensä 85 ekiä.

Rupesin soittelemaan papille jo tuossa toukokuun alussa, kun oma kesäaikataulumme alkoi töiden puolesta täyttyä. (Häät siis 28.6.) Ajattelin olevani kauhean aikaisessa, mutta toisin kävi: yritettiin papin kanssa etsiä yhteistä aikaa häiden alusviikolta tai edes kesäkuusta, mutta eipä löytynyt mitään muuta kuin juhannuspäivä, johon totesin, että se on kyllä vähän huono... ;D Papilla oli koko kesäkuu buukattu rippileireihin, joten lopulta päätettiin tavata jo toukokuun lopulla. Varmaan monessa ainakin pienemmässä seurakunnassa voi olla sama tilanne, joten kyllä kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

Juu kyllä Pisang Ambon on banaanilikööriä, ei ole kiiviä nähnytkään. Viivian alkuperäiseen ohjeeseen sen verran, että kun siinä oli "banaanilikööriä, Pisang tms." niin muut banaaniliköörithän siis ei ole vihreitä eli se pitää sit olla justiinsa tuota, jos väri on se juttu! Hmm... muita vihreitä? Creme de menthe ainakin olis vihreää, mutta siitä ei mitään kovin raikasta varmaan saa väsättyä. Meloni- tai jo mainittu kiivilikööri plus jotain?! Tietty vihreän värin saisi jostain limustakin tai sitten ihan grenadiinia/karkkiväriä.

Meillä tulee sarjiksia paikkakorttien toiselle puolelle. Kakunkoristetta olen miettinyt, mutta en ole vielä raaskinut ostaa.

Kuten Mikulla, meilläkin tulee olemaan ehkä kakkospostiakin brutaalimpi vaihtoehto eli ei postimerkkejä vaan firman piikkiin. Jos joku ei tämän takia pysty tulemaan häihimme, niin olkoon tulematta. Sisältö kaiketi siinä kutsussa on kuitenkin tärkein ja rahareikää tuntuisi tässä häähommassa olevan sen verran, että jokainen euro kotiinpäin on bueno.

Meilläkin sama homma eli yksin olen saanut duunailla näitä juttuja ja jossain vaiheessa joutui oikein varomaan, ettei ota asiaa puheeksi, kun tuntui, että käämi paloi ukolta heti, kun kuuli sanan "häät"... no joo, ehkä sitä silloin höösäs itsekin turhan paljon aiheen ympärillä, kun aikaa kuitenkin oli runsaasti h-hetkeen. Tuntui vaan välillä, että sano nyt p***ele jotain, kyse on sunkin häistä (ja rahoista). > Eniten risoi sellaiset jutut, mitkä oli jumissa sen takia, kun ei saanut mitään vastausta, esim. pitopalvelu, juhlapaikka jne. oli sellaisia, että en tahtonut/tohtinut niitä yksin päättää. Nyt on ihan jees kun kaikki suuret jutut on varattu, askarrella osaan itseksenikin ja jotenkin en osaa edes kuvitella sulhoa nykertämässä jotain paperinaruköynnöksiä... ;D

Tuohon SannaH:n kommenttiin sen verran, että en sitten ehkä ollut ihan tosissani sen hääleikkikirjan "helmien" suhteen... ;D Hauskaa, että Sanna löysit sieltä kuitenkin jotain, mun mielestä ne oli kaikki toinen toistaan jäätävämpiä! En kyllä ole mikään leikkifriikki muutenkaan, taitaa olla niin, että meidän häissä ei leikitä, ellen keksi tai täältä bongaa jotain tosi kuningasideaa. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, niin ehdotan, että polttakaa se kirja!

Lainasin kirjastosta sellaisen hääleikkikirjan (hääleikkien helmiä tai jotain) ja oli kyllä tosi helmiä! ;D ;D Esim. kyyhkysleikki. En nyt muista ihan kaikkea, mutta: morsiupari istuu selät vastakkain ja juhlaväki kujertaa yhteen ääneen "kulikulikuli" . Sitten kun lopettavat, pitää morsiamen ja sulhon kääntää päätään jompaankumpaan suuntaan; jos kääntävät samaan suuntaan, saavat pussata ja yleisö taputtaa! Leikkiä jatketaan kunnes kyllästytään, eli siinähän se ilta menee rattoisasti... Vinkkini onkin: hanki joku tuontyyppinen kirja, äläkä missään tapauksessa järkkää mitään leikkiä, jonka siitä löydät!

Meille on ainakin ihan sama, onko pappina nainen vai mies. Enemmän painoarvoa laittaisin sitten kyseisen henkilön persoonaan, oli kumpaa laatua tahansa! Meidän molemmat "toivepapit", jotka ovat ennestään tuttuja, sattuvat olemaan miehiä, taitaa olla niin, ettei piskuisessa kotiseurakunnassamme edes ole yhtään naispappia. Lähempänä ensi kesää vasta kuullaan, lykästikö toiveiden suhteen. Ainakin kirkkoherranviraston täti kirjasi toivomukset ylös, vaikkei mitään voinut vielä luvatakaan...