Eliisa

Hmm... Taidan olla aikas erikoinen, kun ompelen hääpukua kotona ja mies auttaa sovittamisessa. Ei uskota huonoon onneen, käytännöllisyys ennen kaikkea (paitsi että pukuni ei ehkä ole sieltä käytännöllisimmästä päästä...).

En ole kyllä ikinä kuullut, että kellään olisi ollut äiti mukana polttareissa... Yleensä polttarit kuitenkin ovat sellainen kaveriporukan juttu.

Kävinkin siellä Punaisessa langassa hakemassa vannetta. Tiedoksi muillekin, että siellä oli n. 9mm leveää valkeaa littanaa muovia, jonka sisällä on rautalankaa, 4e/m maksoi. Tosi napakan oloista, mutta kuitenkin joustaa tuossa valmissa hameessa, niin ei tarvitse kapeammistakaan oviaukoista kulkea vanteet pystyssä... Nyt on siis vannehame valmis. Sai mallattua tuota varsinaisen puvun lakanaversiota paremmin, ja kyllähän se heti enemmän puvulta näytti. Minullakin tosin halpaa pinkkiä lakanaa tuo koeversio, vaikka lopullinen puku on kokovalkoinen, vaatii mielikuvitusta tässä vaiheessa...

Ompelen itselleni vannehametta, mutta napakkaa vannetta en Eurokankaasta löytänyt (siellä oli vain Rigileneä). Mitkä liikkeet myyvät kunnollista vannetta pääkaupunkiseudulla? Hakaniemen kauppahallin Punaisen langan nettisivuilta en löytänyt mainintaa, vaikka paljon kaikkea myyvätkin. Tietääkö joku onko esim. heillä? Oma pukukin on toki tekeillä, kankaat ostettu ja toinen lakanaversio valmis. Ostopukuja alunperin katselin, mutta olivat niin hintavia, että laskin säästäväni useamman satasen ompelemalla itse... Tulossa siis A-linjainen puku, jossa olkaimeton korsettiyläosa nyörityksellä, päällikankaat satiinia ja pitsiä, suunnilleen ivory sävynä.

Samoin, onko jollain muulla kuin Ann:illa kokemusta?

Meillä sama tilanne - ollaan reilut kolme vuotta seurusteltu, enkä ole tavannut mieheni sukulaisista kuin vanhemmat ja siskon. Häihin tosin on vielä aikaa pari vuotta, joten vielähän tässä ehtii... Miehen perhe ei vain tapaa sukulaisiaan kovin usein. Eniten minua huolestuttaa se, kun noilla isovanhemmilla alkaa olla ikää, ja haluaisin heidät tavata (kaksi vuotta on kuitenkin vanhuksen elämässä pitkä aika, eikä sitä tiedä, jaksavatko enää silloin matkustaa häihin).

Pyysin eilen pikkusiskoani kaasoksi, kun puhelimessa jutellessa tuli sellainen fiilis, että nyt ei malta odottaa pidempään. Hääpäivääkään ei vielä ole päätetty, mutta halusin "korvamerkata" siskoni, kun serkkumme suunnittelee häitä samalla "ei vielä ensi kesänä"-taktiikalla kuin me, ja nähdäkseni vahvin ehdokas kaasoksi on hänelläkin minun siskoni. En siis millään muotoa halua estää siskoani toimimasta myös serkkuni kaasona (enhän odota siskoltani juuri muuta kuin henkistä tukea, joten vaikka häät olisivat samana kesänä, en usko siskoni ylirasittuvan ainakaan meidän häiden vuoksi).

En oikeasti odota kaasolta muuta kuin että on vilpittömästi onnellinen puolestani, sillä perusteella kaasoni valitsinkin. Kaikki muu on kiinni kaason omasta innostuksesta. Haluan suunnitella kortit ja koristeet ym. itse (ja varmaan ne vähät askartelutkin teen itse, kun tykkään kaikkea väkertää). Pukuani kaasoni haluaisi varmasti katsomaan (ja minä kaipaisin häntä kanssani pukuja ihastelemaan), mutta pitää katsoa miten onnistuu, kun asutaan eri paikkakunnilla...

Minun mieheni pukeutuu tummaan pukuun, joka jo kaapista löytyy (hän ei missään nimessä halua esim. frakkia). Onpahan helpompaa myös bestmanille ja isille, kun ei heidänkään tarvitse frakkia harkita (jonkun etiketin mukaan kai pitäisi olla samanlaiset puvut...) Liiviä ei tule, koska hän on sen verran lämminverinen, että ei sellaista voisi muutenkin kesällä lämpimän puvun takin alle laittaa.