Lumitähti

Juu siinä mielessä ymmärrän että jos toinen lapsista saanut jonkun metsäpläntin ja toinen vain 50 e niin se on jo todella tökeröä mutta oma pointtini onkin se että kannattaako siitä hiiltyä. Jokainen meistä tietää että on olemassa ne "suosikki" lapset

ja ei niin "suosikit" (vaikka niin ei saisi olla!!!) Raha ei ole tärkein vaan ajatus...

Mun mielestäni tässä esimerkissä juuri näkyy se "ajatus". Toinen lapsi saa todella arvokkaan metsäpläntin ja toinen kuppaisen 50€. Toista lasta pidetään huomattavasti parempana ja tärkeämpänä kuin toista, ja se AJATUS näkyy myös teoissa.  

muoks. Enkä sano että varsinaisesti 50€ on köyhä häälahja. Itse olen ikionnellinen jos saan omilta vanhemmiltani sen arvoisen lahjan mutta jos toiselle sisarukselle annetaan tuhansien arvoinen häälahja ja toiselle 50€.... Huh huh!

Seremonia mestari juosi esittelyt tyyliin:

"ja nyt nousee pystyyn morsiamen perhe...

nyt hihkuun sulhasen perhe...

tässä ovat nuorenparin isovahemmat... "

Mutta sitten siellä välissä oli tämmöisiäkin:

"..nyt nostaa kätensä pystyyn kaikki, jotka ovat ryypänneet morsiamen kanssa..."

Toi viimeinen ois paha mun kohdalla, olen nimittäin useammin käynyt ryyppäämässä mieheni ystävien kanssa kuin omien ystävieni kanssa.  ;D

Entä jos avopuolisoista toinen vajoaa kuukausiksi koomaan! Et saa mitään tietoa, elleivät puolison omaiset (äiti, isä) halua jotain asiasta valottaa. Entä jos nämä omaiset jostakin kamalasta syystä pitävä sinua syyllisenä tilanteeseen, ja kieltävät sinulta täysin kaiken yhteydenpidon omaan avopuolisoosi. Hirveä tilanne!

Apua, onko todella näin? Entä jos mies on ilmoittanut minut lähiomaisekseen jonnekin? Vai olenko mieheni lähiomainen (esim. poliisille ja sairaalassa) vasta kun pappi on aamenen sanonut?

Mua vähän ihmetyttää tällainen keskustelu! Me kun ollaan aina oltu sitä mieltä, että lapset kuuluu ehdottomasti kaikenlaiseen elämänmenoon mukaan, arkeen ja juhlaan - myös häihin. Meidän häissä lapsia oli lähes 30 eikä mitään suurempia ongelmia. Erillistä ohjelmaa tai tekemistä ei lapsille järjestetty ja mainiosti viihtyivät silti. Ketään ei lasten melu ja juoksentelu haitannut ja tunnelma oli muutenkin rento. Sisarustemme ja joidenkin ystäviemmekin lapset ovat meille läheisiä eikä olisi tullut mieleenkään olla kutsumatta myös heitä. Ja eipähän tarvinnut kenenkään loukkaantua kutsumatta jättämisestä...

Et ilmeisesti ole koskaan ollut juhlissa missä lapset ovat pistäneet koko homman yli laidan?! Tottakai juoksentelu ja tietynlainen metelöiminen kuuluu lapsuuteen mutta joskus voi mennä hieman liian villiksi...

Minusta on perin outoa, kun jotkut repivät vanhoja poikaystäviä ja heidän kanssaan tehtyjä asioita esittävät valokuvat ryhtyessään uuteen suhteeseen. Minusta on ainakin ihanaa joskus selata vanhoja kuvia ja muita esineitä (kerran muutamassa vuodessa, kun ne muuton tms. yhteydessä sattuvat käsiin kaapin perukoilta). Ne auttavat minua myös arvostamaan nykypäivää, joka on parempaa kuin elämä ikinä ennen ihanaa aviomiestäni!

Itse en ole repinyt entisteni kuvia, mutta äitini kylläkin.  :-? Kun hän sai tietää minun eronneen silloisesta poikaystävästäni hän oli kävellyt kaapille ja repinyt kaikki ne kuvat yo-juhlistani, missä ex-poikakaveri oli ollut. Tuli sitten sellainen olo että ilmeisesti oli hävennyt seurusteluani kyseisen ihmisen kanssa.

Meille kävi niin että seurustelun alkuaikoina tuli kutsu, joka oli osoitettu vain miehelle. Kutsu oli kuitenkin avec, joten ilmoittauduimme molemmat. Ilmoittautumisen yhteydessä kuitenkin meille ilmoitettiin, että tila ja paikat ovat niin rajalliset, ja että kun hääpari ei tiennyt minun olemassa olostani, niin vai mieheni on tervetullut.Harmitti tietenkin kovasti, mutta halusin ymmärtää, koska tiesin että häät maksavat, enkä ollut ollut missään tekemisissä tämän hääparin kanssa aiemmin. Viikkoa ennen häitä, he soittivat ja ilmoittivat että peruutuksia oli tullut niin paljon että minäkin olisin tervetullut. Nolotti, mutta tietysti menimme molemmat. Silti toivoisin että avec-kutsuja lähettäessä ihmiset varautuisivat että saattaa ihan oikeasti tulla myös seuralainen. Serkkuni häissä, ne ihmiset joiden ei toivottu tuovan seuralaista (tiedetty seurustelevan) saivat vain kutsun yhdelle. Hankalia nämä asiat. :-/

Jos avec kutsu lähetetään niin eikös silloin olla varauduttu siihen että myös seuralainen tulee, vaikka olis edellisiltana baarista bongattu. Noloa noloa noloa!!! Tai harvinaisen tyhmää porukkaa.

Tulisi sellainen tunne, että eikö mun omaan arviointikykyyn luoteta yhtään ja onko mun lapset edellisissä juhlissa käyttäytynyt kauhean huonosti. Periaatteessahan kaikkien vanhempien pitäisi osata tuo itsekin älytä, ja jos ei osaa, ei siinä valitettavasti taida ohjeetkaan paljoa auttaa.

Mä olen ollut aika monissa juhlissa joissa vanhemmilla ei ole häirinnyt yhtään että oma jälkikasvu riehuu ympäri juhlapaikkaa. Omissa häissäni minä ainakin aion suoraan sanoa jos vanhemmat ei itse asiaan puutu. Jos siitä suuttuvat niin ihan vapaasti. Haluan että kaikilla on häissäni hauskaa.

En kuitenkaan halua toistaa koko ajan, että et sä sitä kutsua saa. Hän on mun lapsuuden ystäväni, ollaan tunnettu pitkälti parikymmentä vuotta, mutta viimeiseen viiteen vuoteen ei olla oikein oltu tekemisissä, lähinnä nähty kerran vuodessa (jouluisin). Ja muutenkin yhteydenpito on mitä on. Jotenkin silti tuntuu pahalta, kun toinen niin selvästi sitä kutsua toivoo. :-/

Mulla ihmetyttää aika paljonkin tälläiset ihmiset (siis tuo kutsun vinkuja). Tuntuu että haluaisi enemmänki tulla uteliaisuudesta katsomaan millaiset kekkerit olette järjestäneet kuin oikeasti juhlimaan kanssanne yhtä elämänne tärkeimmistä päivistä. Kyllä hänkin olisi sinuun yhteyttä pitänyt jos oikeasti olisi kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu.

Älä hyvä ihminen tunne minkäänlaista syyllisyyttä.  

Ehkä kutsujienkin pitäisi pitää mielessä, ettei ole kovin kiva tulla luokitelluksi epämääräiseksi hyvänpäivän tutuksi, kakkosluokan kaveriksi tai pakkopulla sukulaiseksi. Jos häiden kokoluokasta voidaan avoimesti puhua, niin silloin nekin joita ei kutsuta voivat osallistua häiden odotukseen. Tietenkin jotkut ihmiset aina osaa olla tökeröitä .

Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että ei hän ole kaikkien tuntemiensa ihmisten "bestis". Jos ei olla monestikaan tekemisissä (esim. soitellaan tai nähdään tyyliin 5 kertaa vuodessa), ei käydä toisen luona kylässä, niin ei kannata oikeasti olla ihmeissään että miksi kutsu ei tippunu postiluukusta. Eikä siinä aina tarvitse aina olla mitään henkilökohtaista...

...Avioiduttuamme sekä minun että sulhon nimikirjaimiksi tulee MS - olemmekin vitsailleet, että haalimme jostain sellaisen kornin Miss Suomi -koristeen kakun päälle  ;D Niin tai Microsoftin logon...

Uusi nimeni on mielestäni oikein kaunis. Ja nostaahan se minua aakkosjärjestyksessäkin jokusen pykälän ylöspäin - tympii kun olen koko ikäni ollut aina viimeisten joukossa kaikessa aakkosiin perustuvassa  

Me ollaan miehen kans sitten maailmanmestari MM ja kilometri KM, sukunimi on mustonen.

Ja mulla kans on aina ärsyttäny se että aina aakkosiin perustuvissa jutuissa olen saanut ne jämät, kun eihän ennen Öökköstetty.  ;D

...Mies ottaa mielellään sukunimeni, on jo pitkään maiskutellut ja harjoitellut allekirjoituksia:-) Eli eipä tuokaan mitään pulttia asiasta ole ottanut vaikka sukulaiset yms. jatkuvasti ihmettelee että miten voi näin tehdä...

Eikös olekin jännä juttu, on "luonnollista" että nainen ottaa miehensä sukunimen, mutta annapas kun asia on toisinpäin. Jo ihmetellään että "onko se ukko akkansa talutusnuorassa, eikö se osaa pitää emäntäänsä kurissa, kukahan siinäkin perheessä päätökset tekee"  : ja muuta vastaavaa höpötystä. Ja ihan vaan sen takia että mies ottaakin vaimonsa sukunimen.

Otan miehen sukunimen, minulle se oli itsestään selvä asia, jota ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Pientä haikeutta vain tunnen kun luovun iskän sukunimestä, nimittäin kaikki suomen (ja koko maailman) saman sukunimiset ihmiset on aikas läheistä sukua keskenään, kaikki samalta pieneltä korpikylältä lähtöisin. Eikä meitä ole paljon!!! Kävin tuossa väestörekisterikeskuksen sivuilla tarkistamassa, 82 kpl löytyy. Miehen sukunimi taas on suomen 20 yleisimmän sukunimen joukossa, mutta siltikin...  

En oikein tiedä mitä mieltä olisin säästämisestä häissä. Päivä kun kuitenkin on ainutkertainen eikä sitä voi saada kuin kerran. Ehkä sitten säästetään siinä että ei oteta sellaisia juttuja häihimme mitä ei itse haluta tai koeta tarvitsevamme

Taidan nyt olla ilonpilaaja kun sanon mutta taatusti tulette säästämään joissakin asioissa. Esim. sormus voi maksaa 100€ tai sitten 100 000€. En usko että te kaikkea valitsette vain sen mukaan mitä haluatte, hintaa katsomatta.

Joskus olen kuullut puhuttavan, että kaikki naaman laitto / kaunistus (sisäänlukien huulikiille, korvakorut  jne.) ovat pahasta.

Mitäs pahaa meikkaamisessa muuten on edes? Eihän se kenestäkään paholaista tee (ellei nyt tarkoituksella tee niin.). Btw, tunnen useita vanhoillisia naispuoleisia henkilöitä ketkä meikkaavat. Ovatko he "feikki-uskovaisia" ? ;D

Kyllä ovat "feikkiä". Vanhoillislestadiolaisuus ei hyväksy meikkiä.

... Lisaksi oli aika erikoisia saantoja josta en itse ollut tiennyt, esim ikkunalaudoille ei saanut laittaa mitaan kukkia. He olivat siis vanhoollislestaadiolaisia...

Kaikki isovanhempani ovat vanhoillislestadiolaisia , enkä ole IKINÄ kuullut etteikö he sais laittaa ikkunalaudoille kukkia. Onkohan tässä nyt käynyt niin että täysin tietämätöntä on nyt vedetetty ja kunnolla.

Äh, miksi asiat täytyy aina nähdä niin yksipuolisesti ja selkeinä?

Mitä jos tyttöystävä on mustasukkainen siksi, että on lähes varma siitä että miehensä toistuvasti pettää häntä? Tai omaa niin huonon itsetunnon koska ko. poikystävä haukkuu ja hakkaa kotona? Tai kenties näin ovat tehneet edelliset poikaystävät? Tai ehkä perheessä on muunlaisia traumoja strippareista? Uskallan väittää että harvoin sairaalloinen mustasukkaisuus itsestään syntyy, ellei peräti AINA vaadi jonkun syyn.

Mä olen vahvasti sitä mieltä että jos ei uskalla mustasukkaisuudesta päästää miestään/naistaan stripparia katsomaan, niin eipä sitä kannata yksin töihinkään päästää. Nimittäin useammin se toinen nainen/mies löytyy työn kautta kuin strippibaarista.

Ja jos ko. mies hakkaisi ja haukkuisi naistaan kotona, niin uskoisin että akka pitäisi mölyt mahassa. Saattaisi tulla kotona turpaan muuten.....

Näissä säästämme

vieraslista karsittu vain niihin tärkeimpiin ja läheisimpiin

ruoat tehdään itse  

häät vihkimisineen vietetään sulhasen vanhempien kotona

ostetaan valmiit hääkutsut esim. kirjakaupasta tai sitten kirjoitetaan hääkutsukirje koneella

kukka-asetelmia ei tule kuin korkeintaan 1-2 kpl ruokapöytään (vieraissa tuoksuallergikkoja)

mitään älytöntä prinsessaunelma morsiuspukua (hyi yäks) päälleni ei tasan tule

Näissä emme

ruoka (saadaan just sitä mitä itse halutaan, eikä taatusti lopu kesken)

juoma

kampaus ja meikki (kun ei omat taidot riitä alkuunkaan)

valokuvaus

Ensin ajattelin että mua ei kiinnosta pätkääkään millaiset postimerkit kutsukuoriin tulee, eikä kiinnosta vieläkään. Nyt aloin kuitenkin ajattelemaan että pitäiskö valita sellaiset häiden/rakkauden teemaan sopivat merkit. Kysyn sitten jälkikäteen kuinka moni huomasi katsoa postimerkit. Voisinpa lyödä käsi kyynärpäästä poikki-vedon ettei yksikään.

Meidän häissä tulee olemaan tasan kolme ohjelmanumeroa:

          1.Pappi vihkii

          2. Ruokailu

          3. Yleistä seurustelua (lue: pöytään kannetaan boolia vahvemmat aineet)

Kaikki hääleikit on todellakin leikitty jo useissa eri häissä ja ne on niin loppuunkuluneita. Ja sellaiset hääleikit joissa joku paikallaoleva nolataan, ARGH!!!!

Meillä minä teen kaiken konkreettisen, mutta keskustelemme ja suunnittelemme kaiken sulhasen kanssa yhdessä. Haluan, että häät ovat myös sulhasen näköiset. Joskus olin vieraana häissä, jotka olivat niin selkeästi VAIN morsiamen juhlat, että oikein harmitti.

Me kumpikaan emme välitä koristeista tai hääkarkeista, joten yhteistuumin keskitymme ruuan, musiikin ja vieraiden viihdyttämisen suunnitteluun.

Tämähän on kuin suoraan omasta suustani. Onneksi on sellainen mies joka oikeasti sanoo mielipiteensä ääneen. ajattelin tosin että mies saa järjestää alkoholipuolen omikseen. Saa sitten nähdä onko se pelkkää konjakki-kossu-linjaa.

ensin aloin ajattelemaan että en tasan maksaisi penniäkään yli 30€, mutta sitten aloin miettimään että jos käyn ystävän kanssa syömässä ja sen jälkeen baariin, ni helposti palaa yli 70€. Ja sitten pitäisi vielä kustantaa morsiammelle kaikki, joten helposti taitais rahaa mennä.... Taksimatkat, polttarikansion askartelut jne.

Ei varmasti mikään asia maailmassa ole mustavalkoinen, siinä olet täysin oikeassa. Eikä toinen voi tietää mitä kaikkea tänne kirjoittelevien ihmisten mielissä liikkuu. Voimme vain lukea mitä he ovat tänne kirjoittaneet. Ja osalla heistä jutut ovat todellakin aika mustavalkoisia...

Minä puolestani en tunne mitään myötatuntoa sellaista ihmistä kohtaan joka oman ystävänsä raskaudesta tuumaa tyyliin, IHAN KIVA MUTTA KU MUN HÄÄT... (ja vielä nimimerkin suojissa netissä) Ihan kuin ne häät ois jotenki pilalla kun kaikki ei menekään niinkuin on suunniteltu. Tai että kaaso ois jotenkin pettänyt morsiamen "hankkiutumalla" raskaaksi.

Toki omista häistän saa ja pitääkin iloita, mutta kyllä asiat täytyy osata asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Tämän keskusteluketjun perusteella sitä ei ole osattu tehdä. Toisaalta mietin sitä että kyseiset ihmiset eivät ole itse äitejä, kun tälläisiä suustaan päästelevät/netissä kirjoittelevat. Mikäli kyseiset ihmiset ovat joskus raskaana/vanhempia niin uskoisin että he ymmärtävät ettei näistä asioista voi edes puhua samalle päivälle.

Jos te vain tietäisitte miten innoissaan kaaso oli häistä, raahasi minua häänettisivuilla ja hääliikkeissä ja lupasi auttaa kutsukorteissa jne. ja olla koko hääpäivän minun tukena ja apuna. Ja sitten tuli vauvauutinen, niin enää eivät häät innostaneet, eikä halu ja kyky auttaa ollut enää entisenlainen.

Niin tässä viimeisessä lauseessa sen ilmaiset aika selvästi.

"vauva HAITTAA kaason tehtävissä toimimista" tarkoittaa todella sitä, että vauva haittaa kaason tehtävissä toimimista.

Tämän ymmärtää (kai) jokainen ihminen. Ja SAA HAITATAKIN. Se on ymmärrettävää. Kyllä pienessä vauvassa on paljon tekemistä, enkä viitsi rassata niillä häihin liittyvillä tehtväillä viimeisillään raskaana olevaa/pienen vauvan äitinä olevaa kaasoa.

Eikö olisi parempi sanoa vaikkapa: Kaason voi olla mahdotonta tai hankalaa hoitaa kaason tehtäviä, kun hänellä on pieni lapsi hoidettava. Eikä lapsi haittaa... Jos minulle tultais sanomaan esim, että lapses haittaa tätä mun siivousta. Niin eikö se ole vähän niinku lapses on tiellä, eikä ole oikein toivottua että se nyt tässä hästää, etkö vois viedä sen jonnekin muualle.... Tätä olen yrittänyt tässä (ja muissakin viesteissä selittää), ilmeisesti siinä onnistumatta.

Jos olet sanonut tästä "haittaamisesta" myös kaasollesi niin kysypä ihan suoraan ottiko hän sen edes vähän pahana?