Anou

Meille on tulossa häälehdet, joissa ainakin menu, vieraiden esittely, kenties polttarikertomukset ja tästä ketjusta inspiroituneena varmaan myös tarina juhlapaikan tai -paikkakunnan historiasta, tietoa erilaisten häätapojen historiasta, kartta juhla-alueesta (missä on lahjapöytä, wc:t, tupakointialueet yms) morsiamen ja sulhasen esittely (lapsuusvalokuvien skannaus) Tarkoitus on taittaa värillinen A4 pitkittäin ja pistää sisälehdiksi tavallisia valkoisia kopiopapereita (tietysti samion taitettuna). Näin saamme pitkänmallisen lehden, jonka saa mahtumaan jokaiselle ruokalautasen viereen. Koko homma on tarkoitus printata itse. Sivujen kiinnittäminen vihkoksi voisi tapahtua vaikka surauttamalla taite ompelukoneella. Toinen vaihtoehto on joskus oppimani yksinkertainen japanilainen kirjansidontatyyli, mutta taitaa olla liian aikaavievää meille...

Polkkapituiseen tukkaan Tuntuu myös, että morsiamen lyhyitä hiuksia saa vapaasti kommentoida tyyliin "Oho, onpas sulla lyhyet hiukset!". Ihan kuin morsiamena olemiseen kuuluisi itsestään selvänä pitkä tukka!

Pieni vinkki kukkia kampaukseensa haluaville, jotka eivät kuitenkaan voi käyttää aitoja kukkia: Helsingin Design-museossa (Korkeavuorenkadulla) on myynnissä paperista tehtyjä, aidon ja kauniin näköisiä kukka"nauhoja". Ostin itse vanamonauhan, mutta siellä oli muitakin kukkalajeja, kuten ruusua.

Oi mikä erinomainen ketju! Olen tullut myöskin miettineeksi aihetta. En ole aikaisemmin (ennen oman häähössötykseni alkamista ) itse asiassa ajetellut, että häissä, joissa olen ollut mukana, olisi mietitty koristeita jotenkin erityisen tarkkaan, ts. koristeet eivät vain ole jääneet mieleen. Nyt kun sitten itse miettii yksityiskohtia, niin suorastaan nolottaa, ettei ole huomioinut kaikkea morsiusparin näkemää vaivaa... Mutta yksityiskohtia jotka minä muistan: - itsetehdyt ylikoristellut kutsukortit ovat herättäneet hämmennystä, samoin se että kerran tuli vain käyntikortti, johon oli painettu nimet, päivämäärä ja häänettisivun osoite! - morsian ei tykännyt kuoharista, joten hän oli valinnut juomaksi siideriä samppanjalaseista. Ihan kunnioitettava päätös, joka korosti omannäköisyyttä - itse juhlapaikka on tärkeä: olen ollut häissä, jotka olivat kuusin koristellussa ammattikoulun juhlasalissa: tila ei tuntunut juhlavalta. Parit häät ovat olleet kotikaupunkini näteimmässä juhlatilassa, jossa itsekin olen nyt järjestämässä juhlia - vieraat ovat olleet "hukassa", eivätkä oikein tienneet mitä nyt tapahtuu ja missä => organisointi, ohjelma ja juonnot ovat tärkeitä, odottelu ja mitätässänyttapahtuu-tunne luovat epävarmuutta - paikkajärjestyksen puuttuminen: mikään ei ole turhauttavampaa, kuin kiertää useita pöytiä läpi löytääkseen oman paikkansa. Paikkakarttoja voisi olla vaikka useampi, tai sitten ne voisivat olla sen verran isompia, että tihrustamattakin näkee. Sijainti mielellään jossain väljässä paikassa ja ehkä pienempi kartta sitten heti juhlasalin ovien sisäpuolella, jotta voi vielä tarkistaa asian. - ruokailun sujuminen jouhevasti ja tarjoiluhenkilökunnan avuliaisuus +++ - "hassu" ohjelma ja kaikenlaiset puheet ovat kiinnittäneet huomiota: ensimmäinen aika usein negatiivisesti ja jälkimmäinen positiivisesti! Tuntuu silti, että joitakin leikkejä kuuluu asian, niiden olisi vain hyvä olla jollain tavalla kiltin persoonallisia - monissa juhlissa on käynyt niin, että sulhanen, morsiamen äiti tms. on kiertänyt ja yrittänyt pakottaa ihmisiä tyhjälle tanssilattialle, mikä on aika ahdistavaa. Kyllä juhlissa voi olla mukavaa, vaikkei tanssilattia olisikaan täynnä! - mukaan annettavat lahjat ovat yleensä tuntuneet vähän päälleliimatulta, ts. miksi tällaisia nyt jaetaan, saako tämän ottaa mukaan? (ajattelimme silti antaa lahjaksi itsetehdyt saippua, turhaa?) En sen sijaan muista, miten juhlatila on koristeltu, kunhan se on koristeltu, niinkuin juhlissa nyt on tapana: kukkalaitteita pöydillä, morsiusparin pöydän korostaminen, yksinkertaisen tyylikäs yleisilme jne.

Minulle tuli itämaisuudesta ensin mieleeni Lähi-Itä, mutta täällähän onkin enemmänkin Aasia-teemaa... Kävin läpi aikaisempia netin origamiohjeita ja aika vaikeita tuntuivat. Ostin juuri Hulluilta päiviltä origamikirjan, jonka ohjeet näyttävät suorastaan yksinkertaisilta. Kannattaa siis varmaan etsiä kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ennen kuin säikähtää joitakin netin hankalia origamiohjeita! Olen ollut kerran suomalais-japanilaisissa häissä, ja sieltä sai lahjaksi mukaansa hääteetä pienessä pyöreässä metallipurkissa. Päällä oli sitten teksti Wedding ja kukkia. Suomessa asuu ilmeisesti muutama perinteistä japanilaista tanssia osaava ihminen, joita voi varmasti pyytää häihinsä esiintymään.

Lisää muoto- ja pakkausmahdollisuuksia: ja sitten ne voisi pistää "tarjolle" tähän tapaan:

Eli meillä sulhasen äiti tekee itse luonnonkosmetiikkaa ja olemmekin ajatelleet lahjoa vieraamme karkkien sijaan pienillä saippuoilla. Tuleva anoppi on jo kysellyt, minkälaisia saippuoita tehdään, mutta en oikein osaa sanoa/päättää. Löysin netistä muutaman kuvan, löytyisikö muilta naikkareilta lisää? ( Tässä yksi ihana jonka kuva ei suostu tulemaan esiin) En haluaisi pakata saippuoita ihan tavalliseen pussiin, toisaalta ei jaksaisi vääntää sataa pahvilaatikkoakaan. Tästäkin siis ideoita, kiitos! Yksinkertaisimmillaan se voisi varmaan olla ihan tällainen: ...tai jospa sen käärisi ihan lahjapaperiin (mutta kestääkö paperi?) ...tai sitten tällaiseen vähän selkeämpään pussiin

Me ollaan varattu häämatka syyskuun ekaksi viikoksi Cefaluun, hotellimme on Alberi del Paradiso. Onko kellään kokemuksia siitä? Myös kaikenlaisia suosituksia otetaan vastaan: (romanttisia ) ruokapaikkoja, vaellusreittejä, harrasteita, nähtävyyksiä, matkaoppaita... Tavoitteenamme on lomailla varsin rauhallisesti eikä varsinaisia aktiviteettejä ole edes vielä mietitty. Joissain kaupunkikohteissa olisi tarkoitus käydä (Palermo, Syracusa, Taormina). Syrakusasta ollaan otettu jo aika paljon selvää, kun tarkoituksenamme oli ensin mennä kokonaan sinne lomailemaan. Valitsimme kuitenkin Cefalun rantojen ja rauhallisuuden vuoksi!

Yritin etsiä ketjua, jossa olisi kuvia kaasojen pukeutumisesta, mutta ainut ketju minkä löysin oli jo harhautunut sivupoluille. Siispä toivoisin tässä ketjussa kuvia kaasojen puvuista, mahdollisesti jopa yhteiskuvaa morsiamen kanssa.

Pistin uuden viestin, koska edellisestä oli hävinnyt linkki. Eli Suomalais-ruotsalainen pari, häät elokuussa 2008 Suomessa. Päiväkirjaani alla olevan linkin kautta.

Haluaisin hankkia huomenlahjaksi rannekellon, sellaisen oikein kunnon laatukellon, johon ei edes tarvittaisi pattereita, mutta ovat mokomat niin kovin kalliita. Jos ajattelisi ostavansa matkoilta jostain edullisemmalta lentokentältä, niin sen vaihtaminen olisi vaivalloista, jos se ei olisikaan mieleinen. Näillä näkymin kudon siis villasukat, joissa voisi vaikka olla kevyttä sydänkuviointia. Tälle on ihan tarinakin: kuusi vuotta sitten kun tavattiin, kulta asui vanhassa talossa, jossa säästettiin lämmityskuluista niin, että lattiat olivat aina kylmät. Silloin uhosin tekeväni hänelle hienot sukat, mutta eipä ne ole vieläkään valmiit... Tiedän että kellokin olisi tarpeellinen, mutta villasukka olisi mukavan symbolinen lahja. Eihän lahjan arvo määräydy hinnan mukaan.

Minulla on tällä hetkellä kaksi kaasoa pyydettynä (tätini ja hyvä ystäväni nuoruusvuosilta lähtien), mutta nyt haluaisin vielä kolmannen. Olen tutustunut häneen vasta pari-kolme vuotta sitten, mutta hänen kanssaan olemme keskustelleet kaikesta mahdollisesta ja hänen on jakanut kanssani kokemuksia ja ajatuksia viimeisten vuosien aikana. Olen myös näyttänyt hänelle päikkysuunnitelmiani ja hän on aktiivisesti ollut mukana kertomassa omista kokemuksistaan. Voinko siis vielä näin jälkikäteen pyytää hänet kaasokseni? Ja onko kolme liikaa? Toisaalta annan mielelläni kaikille näille kolmelle kunniapaikan häissäni, sitä kaasot minulle enemmän ovat, ennemmin kuin tekemässä asioita. Sulhasella ei ole bestmania, mutta hääjuhlassa on erikseen molempien pikkuveljet (yht. 2 kpl) seremoniamestareina.

I Sverige skulle man säga fördrink eller välkomstdrink

Det är väl så att man dricker snaps i finlandssvenska bröllop? Jag på något sätt trodde att samma gäller även i Sverige, men det är tydligen inte så. Jag var förberedd att just skriva instruktioner till gäster som inte är vana vid sånt, tills min sambo sa att man sjunger ju inte snapsvisor i en bröllop... Men man skälar nog förstås.

Olen jostain poistettujen kirjastonkirjojen laatkosta löytänyt vanhoja sähkö- ja koneoppikirjoja. Niiden sivuilla on niin mukavaa retrohenkistä tekstiä ja kaavioita, että olen ajatellut käyttää niitä esim. insinööriystävieni synttäri- yms. korttien taustoina, kansilehtenä jne. Ehkä voisit askarrella kutsuja, paikkakortteja ym., jos löydät jotain vastaavaa kirjallisuutta?

Ihan sen verran tiedotusta, (vaikka täällä ei ole vielä muita pareja löytynytkään) että edellisestä asiat on kehittyneet niinkin paljon että hääpäivä on päätetty ja kirkko ja juhlatilakin varattu. Vieraslistaa laadittaessa huomattiin, että häämme eivät ole pelkästään kaksikieliset, vaan mukaan tulee useampaa eri kansallisuutta. Suurimmalla osalla on onneksi jonkinlainen suhde Pohjoismaihin, joten emme suunnittele ottavamme enempää kieliä valikoimiin. Hieman huolta aiheuttaa se kun ruotsalaisissa häissä pidetään niin paljon enemmän puheita kuin suomalaisissa (ainakaan missä olen ollut). Haluaisin tämän perinteen myös meidän häihimme, mutta a) Miten kannustaa vieraita puhumaan? Omat vanhempani eivät ainakaan innostuneet asiasta tippaakaan. Miten puheet käännetään niin että suurin osa ymmärtää? Alustavasti ollaan ajateltu, että puheiden rungot pyydettäisiin etukäteen ja käännettäisiin toiselle kielelle ja näytettäisiin vaikka piirtoheittimen tms kanssa tai sitten että on joku tulkki.

Ewielillä tuntuu olevan aika hieno ratkaisu! Mekin puhumme smoolantilaisen sambo'ni (ihana ruotsalainen sana avopuolisolle!) kanssa suurimmaksi osaksi ruotsia, mutta aina välillä yksinkertaista suomeakin. Olemme pariin otteeseen (yht. 1½ v.) asuttu Suomessakin, jolloin sambon suomenkielentaito on aina vahvistunut. Esim. ruoka-&ruuanlaittosanat menee hienosti suomeksi, kun on niin paljon suomenkielisiä reseptejä! Nyt asumme Tukholmassa ja täällä on onneksi paremmin suomenkielenkurssejakin. Tavoitteenamme on, että kun tulevaisuudessa meillä toivottavasti on lapsiakin, niin voimme silloin puhua molemmat omaa kieltämme ja isukkikin ymmärtäisi lapsiaan. Ongelmia on ollut lähinnä juuri appivanhempien kanssa. Sambon vanhemmat puhuvat vahvasti murteella, koska ovat maalta kotoisin, ja minulla oli alussa suuria vaikeuksia ymmärtää heitä. Minun vanhemmistani äiti ymmärtää auttavasti ruotsia (ja englantia) ja puhuukin vaikkakin ujostellen. Hän meni vielä nyt syksyllä jopa kansalaisopiston ruotsinkielenkurssille, jo ennenkuin häistä tai edes kihloista oli päätetty! Isäni ei puhu kieliä ja olettaa, että sulhoni, joku päivä pystyy kommunikoimaan suomeksi. On myös hassua, että osa kavereistani on niin häpeissään huonosta ruotsinkielentaidostaan, etteivät puhu sulholleni edes englantia. Vaikka koulutettuja ihmisiä ovat.

Vi pratade just om det igår och min svensk sambo såg ngnstans texten "Spara dagen" som tydligen är fel och att man borde skriva "Reservera dagen" istället. Tyvärr vet jag annars inte dikter etc., det är bara atta surfa på BröllopsTorget eller andra svenska bröllopssidor (t ex Allt om Bröllop). Vi har tänkt att skriva någo extra till julkort, typ "P.S. Resrevera datum xx, inbjudan följer senare". Jag har nog inte konsulterat texten med min sambo, det är ju han som vet hur man skriver grammatiskt rätt i detta förhållande! Och till Nelly83: Avoliitto är ju samboförhållande, men det blir inte snyggt om man skriver "Vår samboförhållandet slutar och vi börjar äktenskapet". Nää... Plus att det inte finns något i jämförelse med finska "i" i de svenska orden.

Mennessämme naimisiin ensi kesänä olen 31 (kuukautta vailla 32) v. ja sulhanen 30 v. Meille tulee noin sadan hengen monikansalliset häät. Vihkiminen on vanhassa tunnelmallisessa kivikirkossa ja juhlat hienossa vanhassa juhlatalossa. Kihloihin menimme lokakuussa -07, jolloin olimme olleet yhdessä vajaat kuusi vuotta. On ollut kiva lukea tätä ketjua, siinäkin mielessä että huomaan että ne ns. erilaiset (ts. verrattuna foorumin keskimääräisiin kirjoittelijoihin) hääsuunnitelmamme ovatkin ilmeisesti kypsymisen merkkejä! Meidän häissämme on tärkeää, että saamme yhteen ystävät, joihin olemme tutustuneet matkan varrella. Haluamme myös, että ruoka ja juoma on hyvää ja että ohjelma koostuu ennemminkin persoonallisista puheista ja musiikista kuin "pakollisista" leikeistä. Kimpun heittoa en ole vielä ajatellut, mutta sattumoisin sain itse heittokimpun juuri viime kesänä... Se oli näköjään enne, sillä emme olleet puhuneet silloin vielä häistä mitään! Ai niin ja mekosta on ollut puhetta. Itse pukeudun ns. coctail-mekkoon eli pituus on polven alle. Tarkoituksena on, että voin käyttää sitä hienona mekkona myös myöhemmin vähän hienommissa juhlissa. Väri ei siksi ole (pelkkä) valkoinen, vaan jotain muuta. Valkoinen tuodaan mukaan vähintään asusteissa.

No itse asiassa olen miettinyt asiaa uudelleen ja soitinkin juuri isälleni, että eihän se juhlista hyviä tee että morsiamen isä välttämättä pitää puheen julkisesti. Jos minä ja me tiedämme kuinka hän iloitsee meidän puolestamme, ei sitä välttämättä tarvitse kaikille ääneen kuuluttaa. Jotenkin sitä vaan piti niin itsestään selvyytenä, että hänen kunniatehtävänsä olisi pitää puhe.

Soitin eilen ensimmäistä kertaa isälleni naimisiinmenopäätöksen jälkeen (hän oli kyllä jo kuullut äidiltä siitä sitä ennen) ja odotin jotain mukavaa ja hauskaa reaktiota. Sen sijaan hän luetteli mahdolliset ongelmat, joita hääjuhlat voivat tuottaa, lähinnä johtuen siitä että sukumme eivät puhu samaa kieltä ja siitä, että häntä pelottaa pitää puhe. Puhuimme (hän puhui) jonkin aikaa ja lopetimme. Minusta tuntui jälkeenpäin pahalta ja soitin vielä isälleni myöhemmin illalla ja kerroin, että olin pahoittanut mieleni hänen sanoistaan. Puhuimme vielä lisää siitä, miten olemme jo suunnitelleet ratkaisevamme hänen esittämänsä "ongelmat", mutta en kai saanut häntä vieläkään vakuuttuneeksi. Hän ei haluaisi, että petyn kun asiat eivät menekään niin kuin olen toivonut. Yritin kertoa, että se päivä on juhlaa minulle joka tapuksessa: menen naimisiin rakastamani miehen kanssa ja saan vielä kaverit ja suvun eri puolita Suomea ja maailmaa yhteen. Hän taas uskoo, pessimistisesti, että häistä tulee jäykät kahden eri kielen takia ja sanoo, että hänen kesälomansakin menee pilalle, kun hän jännittää puhettaan. Äitini, jolle kerroin ensimmäisenä, oli sentään ilahtunut, vaikka on yleensä pidättyväisempi. Hän on jo kovasti suunnittelemassa kaikenlaista, esim. järjestämässä tanssiorkesteria häihin, vaikkemme ihan ole edes vielä varmoja haluaisimmeko sittenkin DJn. Sulhasen vanhemmille emme ole vielä kertoneet, mutta he ovat tulossa vierailulle ensi viikonloppuna ja silloin on tarkoitus julkistaa asia. Viikonloppu tuleekin olemaan heille jännittävä: ovat käymässä suurkaupungissa, me kerromme häistämme ja sitten vielä sulhon pikkuveli esittelee ensimmäistä kertaa tyttöystävänsä, joka on kotoisin ihan eri puolelta maapalloa! Siinä karisee hyvin äkkiä tulevan suomalaisminiän eksoottisuus!