Avere

Rouva
  • Content count

    266
  • Joined

  • Last visited

About Avere

  • Rank
    Vakkari

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Helsinki
  1. ^ Jos nyt ymmärsin oikein kirjoituksesi, niin yritän vastata. Jos pappi tulee toisesta seurakunnasta, periaatteessa hänen täytyy käyttää siihen vapaapäivänsä (ja ensin tietysti selvittää, onko ko. päivä mahdollista pitää vapaata vai tarvitseeko oma työnantaja häntä silloin töihin). Osa papeista tähän kysyttäessä suostuu, osa ymmärrettävistä syistä ei. Riippuu varmaan aika paljon siitä, kuinka läheinen pyynnön esittäjä on ja kuinka kaukana omalta virkapaikalta vihkiminen tapahtuisi. Esim. oma vihkipappimme oli vapaapäivänään vihkimässä meitä, mutta olisi toki osallistunut joka tapauksessa vieraana häihimme. Kanttoria ei tarvitse erikseen varata, vaan jos vihkivaraus on kirkkoherranvirastossa tehty, sijoitetaan kaikkiin tarvittaviin tilaisuuksiin kanttori silloin, kun tehdään työvuorolistoja. Esim. pari viikkoa ennen häitä voi laittaa kanttorille sähköpostia ja esittää musiikkitoiveet. Jos pappi on samasta seurakunnasta ja musiikkitoiveet ovat "tavanomaisia", asia saattaa hoitua hänenkin kauttaan vihkiharjoitusten yhteydessä.
  2. Vihdissä näkyy olevan hääyö 21.8.: http://www.vihdinseurakunta.fi/fi/uutiset/?id=377&selArticle=813 Ja näköjään Vantaalla taas 17.9.: http://www.vartti.fi/artikkeli/b6940366-bfab-4640-b03d-84b674e2bf0c
  3. En itkenyt. Juhlassa muutamien puheiden ja lauluesitysten aikana meinasi silmät kyllä hieman kostua, mutta en varmaankaan vuodattanut yhtään kyyneltä. Olin koko päivän iloinen ja hyvällä tuulella, en mitenkään tavallista herkempi.
  4. Vaihdoin sukunimeni miehen sukunimeen. Halusimme joka tapauksessa saman sukunimen, mutta alusta asti ei ollut selvää, mikä nimi valitaan. Päädyimme miehen sukunimeen, koska hän on ehtinyt jo esiintyä työelämässä useamman vuoden omalla nimellään - itse olen vielä opiskelija, joten vaihdosta ei tarvinut ilmoittaa kovin moneen paikkaan. Meillä tuo harvinaisuus/yleisyys-kysymys ei ollut perusteena, sillä miehen nimi on melkein 250 kertaa yleisempi kuin oma, todella harvinainen tyttönimeni.
  5. Saattajan (isän) oikealla puolella, josta siirryin sulhasen (nykyisen aviomiehen) vasemmalle puolelle. Helpointa mun mielestä noin päin, jos on saattaja.
  6. Jep jep. Ei siis anneta itsemme hämääntyä kaiken hörsötyksen keskellä. Naimisiin menoon riittää ihan oikeasti molempien vihittävien paikalla olo, vihkijä, kaksi todistajaa ja esteettömyystodistus. Kaikki muu on extraa.
  7. Aija Pöyrin sanoja tulin myötäilemään. Vaikka papit ovatkin julkisessa virassa töissä, toivoisi ihmisiltä sen verran armollisuutta, että työntekijöiden persoonallisuutta ei ruodittaisi tällaisessa nettikeskustelussa. Ja jos toimintatavoissa on ollut jotain outoa, voihan sitä palautetta antaa ihan suoraan papille itselleenkin tai kysyä, miksi hän teki jonkun tietyn valinnan.
  8. Mä olen vähän sitä mieltä, että jos kutsuu enemmän kuin kaksi (pakollista) todistajaa vihkimiseen, olisi kohteliasta ainakin pikaisesti kahvitella heidän kanssaan vaikka lähikahvilassa tai seurakuntasalissa. Jos häihin kutsutaan kutsukortilla, ihmiset aika varmasti tuovat myös jonkun lahjan mukanaan ja haluavat sen parille sopivassa tilanteessa antaa. Silloinhan mitään juhlaa ei tarvitse, jos muutaman todistajan kanssa asiasta on sovittu etukäteen. Ja voihan pari varata läheisille vaikka pöydän mukavasta ravintolasta (jos siis viihtyvät keskenään), vaikka oma matka jatkuisi jo lentokentälle. Kun on kerran yhteen kokoonnuttu, juttua yleensä halutaan jatkaa... Me ainakin naureskeltiin omissa häissä, että vieraat olisivat viihtyneet ihan hyvin ilman meitäkin, sen verran harvoin monet vieraista näkevät toisiaan. Itse muuten kuulin juuri reppumatkailijapariskunnasta, joka oli esteettömyystodistuksen kanssa ex tempore kirkkoherranvirastoon vihittäväksi ja jatkoivat sitten matkaa jonnekin muualle. Ei tainut olla kahvittelua läheisille
  9. Meillä oli kauraa. Kyllähän sitä löytyi kampauksen sisältä vielä yölläkin, mutta ei haitannut.
  10. Miksikäs ei, jos itse haluat. En keksi, mikä syy kirkon puolella olisi asiasta huomauttaa, mutta aika varmasti saat kommentteja vierailta, jos vieraisiin kuuluu niin sanottua vanhaa kansaa. Mun kokemuksen mukaan (ainakin nuoremmat) papit ovat pukeutumisjutuissa sunmuissa paljon rennompia, koska he tietävät ettei noilla pukeutumistavoilla ole juurikaan tekemistä uskon kanssa. Tiukimpia kommentteja olen itse asiassa kuullut sellaisilta vanhoilta ihmisiltä, jotka eivät edes käy usein kirkossa. Perusteluja on turha kysyä. Pukeutumisjutuissa soveliaisuus- ja tyylikkyyskysymykset menevät aika usein sekaisin. Vrt. ei ole soveliasta mennä kirkkoon bikineissä vrt. ei ole tyylikästä mennä häihin farkuissa. Paljaat jalat sijoittaisin siihen kategoriaan, mitä kukin pitää tyylikkäänä. Itse en osaa vastata, onko se tyylikästä vai tyylitöntä (riippuu morsiamen tyylistä ), mutta ei se epäsoveliasta mielestäni ole.
  11. Mä voin aika rehellisesti vastata, että en tekisi mitään toisin. Ehkä olisin kutsunut vielä pari sellaista ihmistä, joiden kutsumista mietin, mutta jäivät sitten kutsumatta - olisi pitänyt ehkä uskaltaa ennakoida, että aika moni ihminen ei kuitenkaan pääse paikalle. Toisaalta ja toisaalta.
  12. Koska pappi oli entuudestaan hyvin tuttu ja olemme muutenkin tekemisissä, kiitokset ovat menneet perille ihan henkilökohtaisesti. Kanttorille lähetin kiitoksena sähköpostia, nimittäin hän joutui häidemme takia näkemään luultavasti aika paljon enemmän vaivaa kuin mitä keskivertohäitä varten joutuu tekemään.
  13. Oliin vieraana englantilais-suomalaisissa häissä, joissa laulettiin kirkossa Amazing Grace joka toinen säkeistö englanniksi ja joka toinen suomeksi. Mun mielestä sopi aivan hyvin tilaisuuteen.
  14. Mä tulin tänne häiden jälkeen katsomaan, että mikä ihme on häälehti (muu kuin sellainen paksu ja kiiltävä, joita voi ostaa stockan lehtiosastolta). Eli siis ei ollut häälehteä, ohjelma/menu oli kuitenkin nähtävillä pöydässä.
  15. Nukuin aika huonosti. Nukahtaminen venyi monta tuntia, nukuin aika kevyesti, eli heräilin välillä ja lopulta heräsin ennen kuutta, enkä saanut enää unta. Oikeasti olisi tarvinut herätä vasta kahdeksalta. Koko hääpäivänä ei väsyttänyt ollenkaan, väsy tuli oikeastaan vasta pari päivää myöhässä. Olin varmaankin niin onnellinen ja täpinöissäni, ettei väsymys saavuttanut vasta kuin jälkikäteen.