Avere

Rouva
  • Viestit

    266
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Avere kaikki viestit

  1. Onnistuuko kulmakarvojen värjääminen kotona? Osaisiko joku neuvoa jonkun hyvän tuotteen (ja mistä sitä saa), sekä kertoa, miten tuo värjääminen onnistuu itsekseen? Miten osaan valita oikeanlaisen sävyn? Kiitokset jo etukäteen!
  2. ^ Jos nyt ymmärsin oikein kirjoituksesi, niin yritän vastata. Jos pappi tulee toisesta seurakunnasta, periaatteessa hänen täytyy käyttää siihen vapaapäivänsä (ja ensin tietysti selvittää, onko ko. päivä mahdollista pitää vapaata vai tarvitseeko oma työnantaja häntä silloin töihin). Osa papeista tähän kysyttäessä suostuu, osa ymmärrettävistä syistä ei. Riippuu varmaan aika paljon siitä, kuinka läheinen pyynnön esittäjä on ja kuinka kaukana omalta virkapaikalta vihkiminen tapahtuisi. Esim. oma vihkipappimme oli vapaapäivänään vihkimässä meitä, mutta olisi toki osallistunut joka tapauksessa vieraana häihimme. Kanttoria ei tarvitse erikseen varata, vaan jos vihkivaraus on kirkkoherranvirastossa tehty, sijoitetaan kaikkiin tarvittaviin tilaisuuksiin kanttori silloin, kun tehdään työvuorolistoja. Esim. pari viikkoa ennen häitä voi laittaa kanttorille sähköpostia ja esittää musiikkitoiveet. Jos pappi on samasta seurakunnasta ja musiikkitoiveet ovat "tavanomaisia", asia saattaa hoitua hänenkin kauttaan vihkiharjoitusten yhteydessä.
  3. Vihdissä näkyy olevan hääyö 21.8.: http://www.vihdinseurakunta.fi/fi/uutiset/?id=377&selArticle=813 Ja näköjään Vantaalla taas 17.9.: http://www.vartti.fi/artikkeli/b6940366-bfab-4640-b03d-84b674e2bf0c
  4. En itkenyt. Juhlassa muutamien puheiden ja lauluesitysten aikana meinasi silmät kyllä hieman kostua, mutta en varmaankaan vuodattanut yhtään kyyneltä. Olin koko päivän iloinen ja hyvällä tuulella, en mitenkään tavallista herkempi.
  5. Vaihdoin sukunimeni miehen sukunimeen. Halusimme joka tapauksessa saman sukunimen, mutta alusta asti ei ollut selvää, mikä nimi valitaan. Päädyimme miehen sukunimeen, koska hän on ehtinyt jo esiintyä työelämässä useamman vuoden omalla nimellään - itse olen vielä opiskelija, joten vaihdosta ei tarvinut ilmoittaa kovin moneen paikkaan. Meillä tuo harvinaisuus/yleisyys-kysymys ei ollut perusteena, sillä miehen nimi on melkein 250 kertaa yleisempi kuin oma, todella harvinainen tyttönimeni.
  6. Jep jep. Ei siis anneta itsemme hämääntyä kaiken hörsötyksen keskellä. Naimisiin menoon riittää ihan oikeasti molempien vihittävien paikalla olo, vihkijä, kaksi todistajaa ja esteettömyystodistus. Kaikki muu on extraa.
  7. Aija Pöyrin sanoja tulin myötäilemään. Vaikka papit ovatkin julkisessa virassa töissä, toivoisi ihmisiltä sen verran armollisuutta, että työntekijöiden persoonallisuutta ei ruodittaisi tällaisessa nettikeskustelussa. Ja jos toimintatavoissa on ollut jotain outoa, voihan sitä palautetta antaa ihan suoraan papille itselleenkin tai kysyä, miksi hän teki jonkun tietyn valinnan.
  8. Mä olen vähän sitä mieltä, että jos kutsuu enemmän kuin kaksi (pakollista) todistajaa vihkimiseen, olisi kohteliasta ainakin pikaisesti kahvitella heidän kanssaan vaikka lähikahvilassa tai seurakuntasalissa. Jos häihin kutsutaan kutsukortilla, ihmiset aika varmasti tuovat myös jonkun lahjan mukanaan ja haluavat sen parille sopivassa tilanteessa antaa. Silloinhan mitään juhlaa ei tarvitse, jos muutaman todistajan kanssa asiasta on sovittu etukäteen. Ja voihan pari varata läheisille vaikka pöydän mukavasta ravintolasta (jos siis viihtyvät keskenään), vaikka oma matka jatkuisi jo lentokentälle. Kun on kerran yhteen kokoonnuttu, juttua yleensä halutaan jatkaa... Me ainakin naureskeltiin omissa häissä, että vieraat olisivat viihtyneet ihan hyvin ilman meitäkin, sen verran harvoin monet vieraista näkevät toisiaan. Itse muuten kuulin juuri reppumatkailijapariskunnasta, joka oli esteettömyystodistuksen kanssa ex tempore kirkkoherranvirastoon vihittäväksi ja jatkoivat sitten matkaa jonnekin muualle. Ei tainut olla kahvittelua läheisille
  9. Meillä oli kauraa. Kyllähän sitä löytyi kampauksen sisältä vielä yölläkin, mutta ei haitannut.
  10. Miksikäs ei, jos itse haluat. En keksi, mikä syy kirkon puolella olisi asiasta huomauttaa, mutta aika varmasti saat kommentteja vierailta, jos vieraisiin kuuluu niin sanottua vanhaa kansaa. Mun kokemuksen mukaan (ainakin nuoremmat) papit ovat pukeutumisjutuissa sunmuissa paljon rennompia, koska he tietävät ettei noilla pukeutumistavoilla ole juurikaan tekemistä uskon kanssa. Tiukimpia kommentteja olen itse asiassa kuullut sellaisilta vanhoilta ihmisiltä, jotka eivät edes käy usein kirkossa. Perusteluja on turha kysyä. Pukeutumisjutuissa soveliaisuus- ja tyylikkyyskysymykset menevät aika usein sekaisin. Vrt. ei ole soveliasta mennä kirkkoon bikineissä vrt. ei ole tyylikästä mennä häihin farkuissa. Paljaat jalat sijoittaisin siihen kategoriaan, mitä kukin pitää tyylikkäänä. Itse en osaa vastata, onko se tyylikästä vai tyylitöntä (riippuu morsiamen tyylistä ), mutta ei se epäsoveliasta mielestäni ole.
  11. Mä voin aika rehellisesti vastata, että en tekisi mitään toisin. Ehkä olisin kutsunut vielä pari sellaista ihmistä, joiden kutsumista mietin, mutta jäivät sitten kutsumatta - olisi pitänyt ehkä uskaltaa ennakoida, että aika moni ihminen ei kuitenkaan pääse paikalle. Toisaalta ja toisaalta.
  12. Koska pappi oli entuudestaan hyvin tuttu ja olemme muutenkin tekemisissä, kiitokset ovat menneet perille ihan henkilökohtaisesti. Kanttorille lähetin kiitoksena sähköpostia, nimittäin hän joutui häidemme takia näkemään luultavasti aika paljon enemmän vaivaa kuin mitä keskivertohäitä varten joutuu tekemään.
  13. Oliin vieraana englantilais-suomalaisissa häissä, joissa laulettiin kirkossa Amazing Grace joka toinen säkeistö englanniksi ja joka toinen suomeksi. Mun mielestä sopi aivan hyvin tilaisuuteen.
  14. Mä tulin tänne häiden jälkeen katsomaan, että mikä ihme on häälehti (muu kuin sellainen paksu ja kiiltävä, joita voi ostaa stockan lehtiosastolta). Eli siis ei ollut häälehteä, ohjelma/menu oli kuitenkin nähtävillä pöydässä.
  15. Nukuin aika huonosti. Nukahtaminen venyi monta tuntia, nukuin aika kevyesti, eli heräilin välillä ja lopulta heräsin ennen kuutta, enkä saanut enää unta. Oikeasti olisi tarvinut herätä vasta kahdeksalta. Koko hääpäivänä ei väsyttänyt ollenkaan, väsy tuli oikeastaan vasta pari päivää myöhässä. Olin varmaankin niin onnellinen ja täpinöissäni, ettei väsymys saavuttanut vasta kuin jälkikäteen.
  16. Liityn Lapin pesulan kehujien kerhoon. Hyvä lopputulos ja edullinen hinta. Sain suosituksen itse morsiuspukuliikkeestä.
  17. Mun mies sanoo, että emme ole minkään suvun viimeisiä vesoja vaan oman sukumme ensimmäisiä. Mun mielestä kivasti sanottu. Ei olla siis leimallisesti sukunimen tai muunkaan jutun kautta enemmän jommankumman sukua vaan ollaan me. Totta kai molemmat kuulumme omaan sukuumme ja suvut ovat rakkaita, mutta mitään valintaa niiden välillä ei tarvitse tehdä.
  18. Meidän avioehto koskee vain erotapausta, eli kuolemantapauksessa molemmilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Erotapauksessa avio-oikeuden ulkopuolelle jäävät peritty, lahjaksi saatu ja ennen avioliittoa hankittu omaisuus. Myös erotapauksessa avio-oikeuden piirissä on avioliiton aikana itse ansaitsemamme omaisuus.
  19. Sinänsä hassu kysymys, nimittäin tilanteet ovat kai aika yksilöllisiä. Luultavasti joku mies, joka ottaa naisen sukunimen on hyvinkin tossun alla ja toinen taas ei ole. Samoin joku miehensä nimen ottava nainen saattaa olla nyrkin ja hellan välissä ja joku toinen ei. Yleisellä tasolla ajatellen nimivalinnalla ei ole mitään tekemistä perheen päätäntävallan kanssa, mutta ihan varmasti on parisuhteita, joissa tämä nimiasiakin on vallankäytön väline.
  20. Hoidettiin asia noin 5 kuukautta ennen häitä vähän sen jälkeen kun oltiin päätetty päivämäärä ja varattu kirkko. Koska esteidentutkinta suoritettiin niin aikaisin, piti kirjoittaa hääpäivän aamuksi iso muistilappu, jotta lappu muistuisi mukaan
  21. Meillä on miehen sukunimi yhteisenä nimenä - tosin nyt ajattelen sen jo olevan yhtä paljon minun kuin hänenkin sukunimensä. Muita harkinnassa olleita vaihtoehtoja olivat molemmilla omat nimet tai uusi nimi mun suvusta.
  22. Noin kymmenen prosenttia kutsutuista vieraista ilmoitti esteestä. Aika monilla oli keväällä juuri kyseiselle viikonlopulle varattuna jo aiemmin laskettelulomia, se taisi olla yleisin syy poissaoloon. Yksi perhe jäi myös pois sairastapauksen takia, mutta siitäkin saatiin monta päivää aiemmin tieto.
  23. Etukäteen olin ajatellut, että todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa itkettää. Niin ei kuitenkaan käynyt; ainoastaan hyvän ystävän puheen aikana taisi silmät hieman kostua, mutta vain hetkellisesti.
  24. En ole vielä nähnyt kuvista, näyttikö ilmeeni hymyltä. Ainakin sisäisesti hymyilin ja yritin samaa elehtiä kasvoillani, vaikka vähän jännittikin!
  25. En olisi vaihtanut, vaikka hiusväri jouduttiinkin laittamaan ennen häitä kaksi kertaa, että siitä tuli mieleinen. Kampaus ja meikki olivat juuri sellaiset kuin olin ajatellut ja puku vieläkin ihanampi!