Nanaea

Kiitos kaikille aiemmille kirjoittajille ihanasta ideasta. Uskaltauduin kuvattavaksi noin kuukausi sitten ja eilen kuvat viimein päätyivät rakkaalle miehelleni. Teetin 14x18 kuvia 4 kappaletta, joista kolme on kehystettyinä monikuvakehykseen ja yksi vielä vailla lopullista sijoituskohdettaan. Meillä tuo monikuvakehys on tarkoitus laittaa omaan makuuhuoneeseemme, jossa onneksi harvemmin vieraita pyörähtelee. Ja sitten ne fiilikset tästä projektista... Kuvaukseen meneminen ja ajan varaaminen kauhistutti aivan hirmuisesti. Ensimmäisten räpsyjen jälkeen osasin kuitenkin rentoutua ja unohtaa vähäpukeutuneisuuteni. Parempaa lahjaa en olisi omasta mielestäni voinut antaa. Ja samaa mieltä on myös lahjansaaja.

Meillä eilen valmistuneiden kutsujen hinnaksi tuli 1,48 € sisältäen kirjekuoren, postimerkin ja juhlaohjesäännön. Itse kutsuun tarvittiin Cansonin Mi Teintes kartonkia, kuultopaperia, kullan väristä nyöriä ja kultageelikyniä. Ihan hämmästyin kuinka halvalla loppujen lopuksi päästiin!

Haluan antaa avustajillemme ja rakkaille ystävillemme, jonkin pysyvän muiston päivästämme. Bestmaneille onkin itse asiassa jo hankittu sulhasen työkaverin käsin tekemät puukot "Bestman 2008" -kaiverruksella. Kaasojen ja seremoniamestarin lahjaa en voi täällä vielä paljastaa, mutta tulen sen varmasti häiden jälkeen kertomaan. Meillä kaasot eivät ole mitään erityistä maininneet toiveita kysyttäessä. Bestmaneista toinen toivoi jotakin miehistä esinettä Bestman-kaiverruksella ja seremoniamestarimme toivoi vain kuvaajan ottamaa valokuvaa meistä. Lahjan lisäksi tuon valokuvan annamme luonnollisesti kaikille heistä.

Meille myös tulossa häät, joissa alkoholia tarjoillaan vaan jokaisen omalla kustannuksella juhlapaikan baarista. Alkumaljaksi meille tulee ihan alkoholiton kuohari, joista onneksi nykyisin löytyy jopa valinnan varaa. Muutoin tarjoamme alkoholitonta Ruusunnuppu-boolia toivottavasti lämpimän illan virkistykseksi. Tuon oman boolimme ohjeen löysin maa- ja kotitalousnaisten sivuilta Terävämpi vaihtoehto -jutuista. Jos nyt onnistuin, niin täältä pitäisi löytyä: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/MK...t%20juhlajuomat

Meidän kahden miehen poppoo kustantaa noin 500 €, soittavat 21-01.30. Varsin kohtuullista mielestämme. Bändi löydettiin juhlapaikan kautta.

Kihlajaispäivänä mentiin leivosten kera kertomaan kummankin vanhemmille ja sulhasen siskoille. Varsinaisesti kuitenkin juhlittiin paria viikkoa myöhemmin, vappuna sulhasen kolmekymppisten yhteydessä. Nähtiin siis vähän enmmän vaivaa tarjoilujen suhteen ja järkättiin kahdet juhlat samalla aiemmin päivällä sukulaisille ja illalla kavereille. Vastasin siis kyllä. Jos noita synttäreitä ei olisi samoihin aikoihin sattunut olemaan, niin juhliakaan tuskin olisi tullut.

Nyt muutamaa kuukautta ja kuuntelukertaa viisaampana... Sävel oli ihan valssin tahtilajissa ja itsessään kaunis. Sanat vaan ei jotenkin nappaa, ei kuulosta Yöltä parhaimmillaan! Voisinpa kuitenkin harkita tätä meille häävalssiksi, vahvana haastajana Saarenmaan valssi.

Kalevalakorun sormuspajassa voit valita valmiista malleista tuon metsäpirtinsormuksen valkokultaisena. Näkymään saat sen sellaisena esikatselun kautta. Yritin linkittää kuvaa muttei onnistunut... Edit toimimaton linkki poistettu

Jos tarkoitat Eino Leinon runon sävellystä, niin se löytyy Suuresta Toivelaulukirjasta nro 12. Luulisin, että noistakin nuoteista pystyy huilulla soittamaan. Jos ei, niin käänny jonkin soitin- tai musiikkiliikkeen puoleen.

Puheet missään muodossa ja tuo aiottaan mainita kutsun yhteydessä. Lisäksi nolaaminen, edes pieni, on ehdottomasti kielletty.

Muutamissa viimeksi vierailemissani häissä on laulettu yhteislauluna Käymme yhdessä ain´. Sävel on varmaan suurimmalle osalle tuttu, joten on ollut helppo laulaa ja innokkaasti on vieraat tuohon osallistuneetkin. Toisaalta vähän kulunuthan se alkaa olla, mutta sanojensa puolesta sopii täydellisesti häihin!

Ei meilläkään kutsuja kuoriin heti laitettu ja postituskin tapahtui n. kuukautta myöhemmin. Olisiko viime viikonlopun luminen ja kostea sää sitten tämän aiheuttanut? Olen kyllä aiemmin pitänyt laseria tähän ihan pätevänä. Molemmissa meillä oli sama kartonki eli Cansonin Mi-Teintes, vaikuttakohan tämä materiaali??

Piti vielä tulla kertoilemaan lisäkokemuksia noista tulosteluista. Tapasin eilen kaasoni, joka näytti tuota kuvassa olevaa kutsua, joka on siis tulostettu laserilla. Tekstipä oli tarttunut mukavasti kirjekuoren ja kortin sisäpintoihin sekä levinnyt hieman. Onneksi ei niin pahasti, että selvää vielä sai. Mustesuihkulla tulostettu sulhasen synttärikutsu oli puolestaan kestänyt täysin siistinä. Oppina siis: Mustesuihkun jälki taitaa kestää laseria paremmin!

Meillä myös ravintolahäät, joissa vieraille tarjoillaan meidän kustannuksella ainoastaan ruokaviinit. Aiomme ilmoittaa kutsussa reilusti, että tätä on tarjolla ja loput kukin voi omalla kustannuksellaan hankkia baaritiskiltä. Ja tiedän, että tuossa paikassa on varmasti halukkaille tarjolla juuri sitä, mitä he haluavat. Ei siis pelkkää olutta ja siideriä. Myös useimmissa saamissamme hääkutsuissa on selkeästi ilmoitettu, jos häät ovat alkoholittomat tms. Ja todella haluamme panostaa ruokaan juoman sijaan. Vieraita meillä on tarkoitus kutsua n. 90, joka on jo mielestäni kohtuu paljon. Tähän päädyimme myös siksi, että osa vieraista todella vetää ilmaista viinaa aivan liikaa ja alkaa tämän jälkeen tasan varmasti haastaa riitaa. Alkumaljan haluamme alkoholittomana sen vuoksi, että kaikki saavat saman juoman tuolloin. Olen lisäksi seurannut jonkin kerran vierestä kauhistuneita ihmisiä, jotka eivät terveydellisistä syistä voi alkoholia nauttia. Kauhistuneita siksi, etteivät alkolliset ja alkottomat olekaan niin yksiselitteisesti erotettavissa, edes tarjotinta kannattelevan henkilön taholta. Kannattaa siis huomioida tämäkin kaiken kiireen keskellä. Kukin tapaus tyylillään. Välillä on vaan vaikea tehdä niin, että kaikilla olisi hyvä olla.

Toinen kaasoni on minua 4 vuotta nuorempi ja toinen 4 vuotta vanhempi. Hassua, ilman tätä ketjua en olisi tullut ajatelleeksikaan tätä. Häiden aikaan he ovat 23- ja 31-vuotiaita. Eli hieman tulee eri ikäisten näkökulmia suunnitelmiin ja hyvä niin!

Tässä ainakin Toni Edelmanin Armaan läheisyys Sua aattelen, kun päivän kimmelteessä nään aavat veet. Sua aattelen, kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet. Nään sinut tomun kohotessa tiellä. Sun yhä nään, kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä yön pimeään. Sua kuuntelen, kun laine rannan kehtoon kohisten käy. Jään usein ääntäs kuuntelemaan lehtoon, kun hiljentäy. Oon luonas sun, jos kauaskin pois lähdet, jäät lähellein. Jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet. Käy vierellein.

Ei se lakanakangasversio mikään pakollinen ole eikä todellakaan aina välttämätön. Suositeltavaa se toki on tehdä, varsinkin jos on vähänkään epävarma lopputuloksesta. Taitava paljon tehnyt ompelija pystyy kyllä arvioimaan todellisen tarpeen sille. Opiskelen itse alaa emmekä tehneet tänä keväänä valmistamistamme uniikkijuhlapuvuista sovitusversioita, jos ei niissä jotain todella erikoista mallillisesti tai istuvuudellisesti ollut. Ja aivan varmasti tuo pienentää hintaa, sillä se lakanakankainenversio on aivan varmasti laskettu siihen hinta-arvioon. En halua provosoida tällä vaan tuoda arvostusta niille, jotka tällä alalla ovat kauan toimineet ja työnsä taitavat. Ja kuten Tirpiaisen esimerkistä huomaa, voi sitä hyvää jälkeä näinkin syntyä. Miksi siis ompelija olisi alallaan taitamattomampi kuin esimerkiksi kampaaja?

Rouvakastiin: Ikävä tuotta pettymys, mutta ihan mustalla on tulostettu. Tuossa vaan taitaa tulla hieman esiin se lasertulostuksen "rapistuminen". Turilas: Hyvät kartongit siis valitsit. Vaikka tuo Mi-Teintes on tosi yleistä, ei sen kauneutta ole vielä mikään voittanut. Tuolle pohjalle on mukava myös piirtää!

Tuossa näkyvät kortit on tulostettu Cansonin Mi-Teintesille, joka on 160 grammainen. Siis se yleisin toiselta puolelta sileä ja toiselta hieman rakeinen kartonki, jota löytyy ihan Suomalaisesta kirjakaupastakin. Tuolle pohjalle olen siis tulostanut sekä kotona perusmustesuihkulla että koulussa laserilla. Ja ainakin meillä kotona onnistuu myös peruskartongille (siis sitä mitä saa Tiimarista) tulostaminen. Se on mielestäni tuota 160 grammaista paksumpaa tai ainakin jäykempää.

Tehtailtiin jokunen aika sitteen itse kutsut sulhon kolmekymppisille sekä kaasoille, bestmaneille ja seremoniamestarille. Tulostin noissa sekä kartongille että käsintehdylle paperille ja onnistuivat aivan mainiosti. Mustesuihku oli laseria parempi epätasaiselle pinnalle ja paksuhkolle materiaalille, muutoin onnistuu molemmilla ihan hyvin. Materiaaleiksi tulostukseen sopii lähes mikä vaan, jopa yllättävän paksut materiaalit. Ainoastaan todella liukkaat pinnat voivat olla hieman hankalia. Lisäksi huomasin omien kutsujemme kohdalla, että laserilla tulostetut tekstit kannattaisi kiinnittää heti esim. fiksatiivilla. Ja tässä kuva kutsuistamme, jotka on tulostettu epätasaiselle kartongille. Toivottavasti jotain selvää saatte...

Meille en ole ajattelut ihmeempiä koriteita kirkkoon laittaa. Kaunis se on jo itsessään kuten muutkin ovat todenneet. Tiedän, että meidän kirkossa on seurakunnan puolesta vihkiryijyn molemmin puolin jotkin kukat korkeissa jalallisissa maljakoissa. Toki joissakin häissä olen nähnyt myös teeman mukaan tuotuja kukka-asetelmia alttarilla. Myös penkkirivien päissä olen koristeita jonkin verran nähnyt. Kauneimmat niistä olivat pieniä, itse sidottuja kielokimppuja. Normaalilla kaavalla nuo yksinkertaiset koristeet yleensä ennättää laittaa paikoilleen ja kerätä pois. Vaatiihan se tietysti jonkin verran viitseliäisyyttä läheisiltä ihmisiltä.

The morning has broken on ainakin minun nuottikirjassa nimellä Nousta sain aamuun. Mahtava kappale ja sanojen puolesta pitäisi ainakin sopia kirkkoon!

Meillä kihlajaisilla juhlistetaan ensi huhtikuussa täyteen tulevaa kymmentä yhteistä vuotta. Vuosipäivämme siis valitsimme. Varsinaista kosintaa ei meillä tapahtunut tai tapahtui vuosia sitten, mutta tuolloin en halunnut vielä kihlautua eikä uutta kosintaa sanan varsinaisessa merkityksessä ole kuulemma enää luvassa. No, viime keväänä aloimme puhua lapsista, perheestä jne. ja ajatus sitten vaan kulkeutui tuohon suuntaan ("pakollinen" etappi ennen häitä?). Ja nyt viimeinkin ensi viikonloppuna mennään sormuksia katselemaan ja toivon mukaan myös ostamaan.

Pakko puuttua hieman ja vain siksi, että näihin asioihin tuli tutustuttua viime syksynä vaatesuunnittelun opintojeni puitteissa. Nämä asiat ovat monimutkaisia ja ilman riistoa ja lapsityövoimaa valmistettuja vaatteita on melko vaikea hankkia sellaisestakaan sivistysvaltiosta kuin Suomi. Lähes kaikki suuret ketjut ja ne vähän pienemmätkin lupaa kaunista ja hyvää, mutta aikamoista sanahelinää ovat heidän sitoumuksensa. Esimerkiksi juuri kukaan ei lupaa toimia joidenkin eettisten sääntöjen mukaan vaan vain pyrkii toimimaan niin, joka ei todellakaan merkitse samaa asiaa. Ja kyllä, valitettavasti ne ostopuvut ovat yhtä riistolla valmistettuja kuin ne teetetytkin. Ketjujen kuluttajien kanssa toimivat työntekijät eivät pysty juuri koskaan selvittämään vaatteen valmistusketjua kokonaisuudessaan, tietoa ei siis sieltäkään heru. Ja luonnonkuidutkin (silkki, puuvilla, pellava...) ovat ekologisuudessaan ja eettisyydessään usein huonompi valinta kuin tekokuidut. Eikä se tehtaassa työskentely ole niille ihmisille pelastus ja palvelus meiltä. Niitä pieniäkään palkkoja ei makseta, jos et jaksa työskennellä 18H/vrk. Samoin nämä hienot tehtaat syrjäyttävät kansan omat pienet yritykset ja käsityötaito sekä kulttuuri kuihtuvat pois. Tältä kannalta ompeluttaminen ja itse paikanpäällä käyminen voi jotakin pelastaakin. Vaikeita valintoja... Omalla kohdalla asioihin tutustuminen avasi kuitenkin silmiä ja niin monen asian suhteen vaatetusteollisuuden lisäksi. Kannattaa siis miettiä näitä asioita myös vaikkapa kodinkone ostoksilla. Jos jotakin asia lähemmin kiinnostaa, kannattaa yrittää etsiä käsiinsä Ulkolinjan dokumentti Talousihmeen tekijät viime syksyltä. Ja tarkoitus ei nyt ole provosoida ketään tällä kommentilla vaan kertoa rehellisesti se mitä asiasta todella tiedän :-/

Jotenkin oma sukunimeni tuntuu suuremmalta osalta identiteettiä kuin etunimeni. Olen viimeinen sukunimeni kantaja tässä sukuhaarassa, muita saman nimen haltijoita löytyy kyllä Suomesta vaikka kuinka monta. Toisaalta, tyhmää mutta niin totta, en pidä hurjan paljoa tulevasti apestani enkä siksikään hänen nimeään halua ottaa. Samoilla linjoilla ajatukset lapsuuden ja aikuisuuden välillä Pretty Prinsessin kanssa kulkevat. Meilläkin tulevalla miehellä huomattavasti harvinaisempi ja taatusti muiden mielestä kauniimpi sukunimi, liian moni asia vain hiertää tässä asiassa. Kompromissiksi olenkin ajatellut yhdysnimeä vaikkei sekään oikein houkuta. Asia on omassa mielessä tällä hetkellä todella ristiriitainen, mutta ymmärrystä kaikille mielipiteille riittää. No, onneksi on vielä reilusti aikaa miettiä...