viipperä

^Biisiä ei ole enää netissä, mutta se löytyy lauluyhtyeen levyltä.

^Toi kuulostaa kyllä hyvältä. Nettisivuilta en onnistunut löytämään tuosta mitään infoa. Onko sulla tietoa mistä sitä löytyisi?

Niin ja se piti vielä kysyä, että miten nuo maksettiin ja saiko S-bonusta?

Mulle tulee kaulaan Kalevala Korun Rakkaus, jonka sain tulevilta appivanhemmiltani valmistujaislahjaksi.

Korviin tulee isoäidin vanhat valkokultaiset kirkkaalla kivellä olevat pienet nappikorvikset.

Mä ostin pukuni myös käytettynä täältä Naikkareista. Se oli ensimmäinen puku, jota sovitin ja oli just eikä melkein. Puvun tyyli on juurikin mua, samoin oli myös koko. Puvulle ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Pituuskin on juuri oikea.

Kuvan voi käydä kurkkaamassa mun päikystä, en tahdo sitä tänne lisätä, ettei jää ikuisiksi ajoiksi näkyville, kun en kuitenkaan sitä muistaisi poistaa.

Just yks miehen kaveri soitti ja ilmottautu häihin. Kysyi, että saako ottaa avecin mukaan. Ja minä lupasin. Musta on vaan aika hienoa, että joku vieras ihminen haluaa tulla meidän häihin. Ja tiedän jo valmiiksi, että kaikki 141:stä kutsutusta ei kuitenkaan tule, niin vallan hyvin on tilaa yhdelle kutsumattomalle neitoselle.

Mutta mä tunnun ottavan nää asiat muutenkin aina aika löysin rantein. Kaikki vaan mukaan.

Mun mielestä on bändiltä aika törkeää olla kännissä. Nehän on sielä häissä töissä! Kukaan ei luultavasti hyväksyisi sitäkään, jos pitopalvelun väki naukkailis olutta pitkin päivää.

Joltain kaveribändiltä mä ehkä pienen juomisen hyväksyisin, mutta jos häihin on oikein palkattu esiintyjät, pitäis niiden olla selvinpäin!

Monacon prinssi kihlasi morsiamensa tämmösellä järkäleellä.

Jos suoraan sanotaan, toi on musta ruma.

Lapualla ei saa heittää mitään. Ei jyviä, ei ruusunterälehtiä, ei mitään.

Meille tuli kutsuihin ihan vakiona Wordista löytyvä Bodoni MT. Luultavasti käytetään sitä muutenkin sitten. Ollaan yksinkertaisen ystäviä ja siksi tuo fontti.

Minua kosittiin tuohisen sormuksen kanssa ja kihlat käytiin sitten yhdessä valitsemassa myöhemmin. Tuohisormuskin on kyllä edelleen hyvässä tallessa

Sama täällä!

Sormukset käytiin siis ostamassa seuraavana päivänä ja pujotettiin sormiin juhlallisesti kahden kesken liikkeestä lähdettyämme.

vecanna: Yhdyn muiden mielipiteeseen. Nätti puku ja sopii sulle hyvin.

^Puku on tosi nätti. Harmi, jos ei kuitenkaan tunnu omalta. Saisko ne kirjailut poistettua helposti, vai jääkö niistä jälki?

Mun vanhemmat maksavat suurimman osan, mutta myös miehen vanhemmat osallistuvat ja itse ollaan maksettu molempien puvut ja tietenkin sormus. Omilla varoilla ei ikinä oltais saatu maksettua kaikkea, joten häät olisivat olleet todennäköisesti jonkin sortin grillibileet, jos ei vanhemmat olisi ilmaisseet rahoitushalujaan.

Pioneja taitaa oikeastaan saada mihin aikaan tahansa, mutta tulevat ulkomailta ja hintaa on enemmän... Itse tilasin juuri maaliskuussa kukkalaitteen, jossa oli vaaleanpunaisia pioneja.

Tahtoisin aika peruspolttarit, jos multa kysyttäis. Jotain kivaa mulle päälle ja jotain hassuttelua. Ehkä jotain pientä aktiviteettia (ei tosin mitään liian hurjaa, ku en vaan uskalla). Sopivaa vois olla vaikka kirkkovenesoutu tai kaupunkisuunnistus. Jotain, johon kaikki voi osallistua. Ei mielellään mitään tankotansseja tai muita fyysisesti vaativia lajeja, ku en tahtois omissa polttareissani tuntea itteeni ihan noloksi. Jos polttariporukka tahtois mua hemmotella, toivoisin kasvo- ja jalkahoitojen sijaan lahjakorttia rakennekynsiä varten. Niistä kun oo haaveillut.

Kaikkein tärkeintä on se yhdessäolo ystävien kanssa. Saunomista ja höpöttelyä ja ehkä pientä jorailuakin ihan vaan oman porukan kesken. Rakastan suunnitella toisille polttareita, joten nyt oon välillä ihan ku tulisilla hiilillä, ku mietin, mitä mulle keksitäänkään. Mutta kyllä mä luotan kaasoihini, että ne tietää, mistä tykkään. Eikä se nyt niin vakavaa ole, vaikka joutuis jotain vähemmän mieluisaakin tekemään. Tuli mitä tuli, en todellakaan aio omissa polttareissani alkaa murjottamaan.

Ehkä mun unelmapolttarit ois jotain

16- on molemmat. Mulla sormien koko vaihtelee kyllä melkoisesti. Toisina päivinä sormus lähes tippuu, toisina puristaa, eikä meinaa lähteä sormesta millään.

Emilietta: Olen myös ensimmäisen puvun kannalla. Toinenkin on kaunis, mutta jotenkin yöpukumainen... Ensimmäinen puku kaipaisi alushametta kylläkin. Ei välttämättä mitään vanteita, mutta edes hieman tylliä alle, jotta pääsisi oikeuksiinsa. Toinen puku on tosiaan kaunis myös, mutta näyttää hieman liian lyhyeltä.

emmy-: Mäkin kannatan tota toista. Ekassa puvussa on tuo yläosa mun mielestä liian pitkä. Eli tyllin pitäis alkaa ylempää.

^Oijoi... ihanat noi mustavalkokuvat.

Yli 7 kk ennen häitä. Koska sopiva tuli häämessuilla vastaan, pistettiin sormus tilaukseen, sillä saatiin aika hyvä alennus.

Tampereen häämessuilla tehtiin ostopäätös valkokultaisesta, flakkarunkoisesta, n. 2mm leveästä sormuksesta, jossa 10 pientä timanttia rivissä. Oli juuri semmonen, ku halusin ja hinta just semmonen ku sulho halus. Ovh. oli jotain vähän päälle 500 euroa, mutta messutarjouksen ansiosta hintaa jäi 380 euroa. Oo... kunpa saisin sen jo kotiin ja sormeeni!

Onpa kaamea tilanne. Ehkä sulhasesi olisi hyvä keskustella "Matin" kanssa asiasta, mutta eipä hän loppujen lopuksi mitään sille mahda, jos "Matti" päättää mennä naimisiin, vaikkei tahdokaan. Polttarit sen sijaan pitäisin, vaikka "Mimmi" olisikin vastaan. Se asia kun ei hälle oikeasti kuulu.

On varmasti vaikea seurata tuollaista sivusta, mutta eipä voi kun ihmetellä tuon "Matin" aivoituksia. Mennä nyt naimisiin vastoin omaa tahtoaan. Ajatteleeko se, että avioeroaminen on helpompaa kuin häiden peruminen?

Meillä on vähän samanlainen tilanne, että häät on mun kotipaikkakunnalla ja puolet vieraista tulee sitten kauempaa. Kutsuissa vihjataan majoitusmahdollisuudesta hääpaikalla (jossa on siis myös hostelli), mutta vieraat itse toki majoituksen maksavat. Koitetaan tähdentää vieraille, että meille paras lahja on se, että jokainen pääsisi tulemaan. Mieluummin siis jättävät lahjat ostamatta, jos rahanmeno hirvittää.

Meillä mies haluaa ehdottomasti nähdä mut hääpuvussa ensimmäisen kerran vasta, kun alttarille kävelen. Ei olisi kenkiäkään halunnu nähdä, mutta niistä sanoin, että pakkohan sen on, kun mun pitää ne kengät kuitenkin "ajaa sisään" ja valssiakin pitäis ne jalassa harjotella.

Syksyllä häiden koittaessa ollaan yhdessä oltu 7 vuotta, kihloissa 1. Asutaan vuokralla rivarissa, mies on töissä ja toivottavasti sitten minäkin. Valmistuin joulukuussa ja nyt oon työttömänä.