hani80

Ohjeistaisin vieraskirjan rautalangasta vääntäen. Meillä oli sanallinen ohje ohjelmalehtisessä, että vieraskirjaan toivotaan muutakin kuin nimikirjoitus- kukaan ei laittanut mitään muuta kuin pelkän epäselvän nimikirjoituksen. Vieraskirja oli siis käytännössä täysin turha. Ottaisin kaason ja nimenomaan jonkun kaverin. Luotin, että minua autetaan ilman kaason-titteliäkin, mutta homma ei toiminut vaikka oli sovittu. Omaan siskoonsa ei siis voinut luottaa. > Kokonaisuutena kaikki meni kuitenkin ihan nappiin.

Miehen kummityttö (9v) antoi meille tosi söpöt tyynyliinat. Oli itse valinnut ja halunnut varta vasten meille antaa.

Meillä oli kevyehkö iltapala (salaattia, patonkia, vuokaleipää ja karjalanpiirakoita levitteineen) ja hyvin tuo näytti vieraille maistuvan- oli siis tarpeeseen. (Jos tanssii ja juo alkoholia, tulee helposti suolaisen nälkä.)

Onhan tämä ihanaa Tuntuu erilaiselta olla avioliitossa kuin olla vain seurusteleva avopari. Me olemme ihan virallisesti olemassa ja olemme toistemme lähiomaiset. Avioliitto myös muutti suhtautumiseni perheeseen. Aiemmin en voinut kuvitellakaan saavani joskus lapsia, naimisiinmenon jälkeen perheen perustaminen tuntuu luonnolliselta (tosin työtilanteen takia katsellaan nyt rauhassa..).

Me maksetaan itse ja varmaan joillekin ostetaan kehyksetkin valmiina ;D Mutta meillä ei kuvat tulleetkaan valokuvaamon kautta (jolloin kuvien teettäminen tulee kalliiksi) vaan kuvien käyttöoikeudet ovat meillä- teetätämme siis ne mistä halvimmalla saa..

Laitoin ohjelmalehtisen loppuun "Muista jättää tervehdyksesi hääparille vieraskirjaan", koska toivoin, että ihmiset kirjoittaisivat jotakin muutakin kuin pelkän nimen, mutta kaikki olivat vain nätisti kirjoittaneet nimensä ja vain muutamalla oli joku onnittelupätkä. :

Meille tulee joltain häänettisivuilta bongattu teksti: Hääiloa unohda emme, täyttyi toiveet sydäntemme. Kiitos! Tavallinen kiittäen oli niin tylsä..

Riippuu leikistä. Meillä oli siskojeni järjestämänä pari ohjelmanumeroa, joista yksi oli lähinnä lapislle tarkoitettu ja niistä pidin itsekin (olin siis antanut niille siunaukseni ), mutta muut vieraat järjesti ex tempore- leikkejä, joissa meidän oli oltava pääosassa ja enpä hirveesti tykänny. En ole sen tyylinen ihminen joka innostuu tuttu jutusta kaksimielisine kysymyksineen. >

Mielestäni hymyilin kun kävelimme alttarilta pois, mutta kuvissa näytän tosi huolestuneelta. Ilme johtui siitä kun en heti tunnistanut marssiamme ja mietin kävellessämme kuumeisesti, että nyt se kanttori soitti väärän marssin..

Päästiin lähtemään kesämökille "kuherrusviikoksi" vasta maanantaina joten häiden jälkeen sunnuntaina oltiin kotona, siirrettiin meidän kameralla otetut kuvat koneelle, avattiin lahjat, luettiin kortit yms. Muutenkin meni ihan lepäillessä se päivä. Ruuaksi haettiin ihan vaan pitsaa.. romanttista.. Lisäyksenä, että nautimme aamulla ihanan aamiaisen kuohuviineineen. Enpä ole ennen alkoholia heti aamutuimaan maistellut. Oli ihanan juhlallista

Mä kävin vahaamassa kainalot ja en ollut kyllä hirveen tyytyväinen. > Täysin sileiksi ne ei tulleet (itsepäisiä karvoja jäi, vaikka kosmetologi nyppikin niitä pois) ja sattui tosi paljon. verta tuli ja vaikka kuinka olen desinfioinut niin toinen kainalo punoittaa vieläkin ikävästi. Olisi pitänyt vaan tyytyä höylään.

Kihlaani en vaihda. Se on aivan ihana, ja vaikka kihlauksesta on jo 2,5 vuotta, jaksan sormusta vielä viikottain ihastella. Vihki taas oli vähän sellainen "hätäostos". Tykkään siitä tietenkin (epämieluisasta sormuksesta en satoja euroja rupeaisi maksamaan!!), mutta suunnitelmissa olisi ostaa myöhemmin joku ihana blingbling- sormus (esim. yhdellä isommalla kivellä) juhlakäyttöön. Tuleva vihki on rivisormus, 5x0,05, ja on siis aivan sopiva töihin ja arkikäyttöön.

^ Löysitkin varmaan kieloja kimppuusi? Eilen nimittäin näin kävelyllä teiden varsilla valtavat määrät kukassa olevia kieloja. Tämä siis P-Karjalassa..

Meillekään ei tule kaasoa eikä bestmania. Ainoa tehtävä, joihin oltaisiin heitä tarvittu, olisi ollut seremoniamestarina toimiminen, mutta koska siihen hommaan ei halukasta löytynyt, ollaan ilman. : Kaverit organisoi molemmille polttarit ja oli kyllä ihana yllätys. Miehen polttareista tiesin kyllä itse etukäteen (mies ei.) mutta omani olivat suuri ja ihana yllätys. Olin henkisesti varautunut, ettei minulle polttareita tule, koska en ollut varsinaisesti ketään pyytänyt niitä järjestämään, mutta kaverit ja siskoni olivat oma-aloitteisesti hoitaneet homman. Sormuksen meille tuo alttarille kummipoikani ja siskoni pitelee varmaan kimppuani. Pukemisestakin selvitään itse ja auton kuljettaja tulee auton mukana, joten ei varsinaisesti mitään hommaa edes olisi kaasolle tai BM:lle. Lisäsin o:n polttarit sanaan..

Eilen kävin tilaamassa kimpun ja vieheen. Pyöreä, selkeä kimppu valkoisesta freesiasta ja viehe miehelle tulee maksamaan 80-90 euroa.