Kutsut saimme hyvissäajoin postiin, mutta pieniä kämmejä oli siinäkin. Yhdelle kaverille oltiin lähetetty pelkkä kuori, josta kutsu puuttui täysin. Onneksi kuoressa luki meidän nimet, niin osasi kaveri soittaa ja ilmoittaa asiasta ja lähetettiin sit pikimmiten uusi kutsu. Lähetin myös kutsun yhdelle serkuistani, joka oli myös vastikään avioitunut. Kuoreen kirjoitin serkkuni nimen ja sitten hänen puolisonsa nimen. Muutaman päivän päästä serkkuni soitti ja kysyi, että kenet olemme kutsuneet hänen lisäkseen, kun hänen miehensä nimi oli joku ihan muu kuin se mikä se oikeasti oli Vihkitoimituksen alkaessa osa juhlavieraista oli eksynyt matkalle (mukaanlukien mieheni isä joka oli lähtenyt tielle neuvomaan porukkaa). Seistiin jo eteisessä kun porukkaa alkoi yhtäkkiä lappaa kirkkoon meidän ohi. Onneksi anoppi oli siinä eteisessä ilmoittamassa, että ei voida vielä aloittaa toimitusta. Myöhästyttiin n. 10min. Myöhästymisestä johtuen kirkon eteen alkoi lappaa juhlaväkeä, koska seuraava toimitus alkoi jo 20min päästä. Huvitti seistä siinä kirkon portailla kun vieraat ihmiset palloili edessä. Sain ihan sikamaisen yskimiskohtauksen alttarilla. Naama punaisena köhin, enkä kuullut mitään mitä pappi meistä kertoi. Pappikin oli sen näköinen, että mitäs tässä nyt tehdään. Äitini oli penkkirivissä miettinyt kuumeisesti että mistä saadaan vettä. Onneksi yskiminen loppui, vaikkakin sanoessani TAHDON, minulla oli niin paljon räkää kurkussa, että sana oli pelkkä vinkaisu. Kuvauspaikka muttui aamulla ja kiireellä piti miettiä, että minne sisätiloihin päästään kuvaamaan. Kuvat otettiin sitten juhlapaikalla ennen vihkimistä ja kaikki meni ok. Sukkanauha unohtui kotiin, mutta onneksi BM haki sen ennen iltaa