Kuten tx tuossa sanoikin, niin kylla Irlannissa voi tata nykya erota ihan laillisesti (vuodesta 1995 lahtien). Katolinen kirkkohan sitten taas ei avioeroa hyvaksy, eikä seuraavaa avioliittoa ellei sitä ensimmäistä ensin onnistuta mitätöimään.

^Se pyöri siellä koko ajan, ilman musiikkia kun sitä muutenkin oli ympärillä. Monet kävivät katsomassa sen monta kertaa. Yritettiin laittaa sellaisia kuvia vuosien varrelta, joissa oli vieraita mukana (äitejä, mummuja, serkkuja, tätejä). Tosi paljon sitä kehuttiin ja monet ihan herkistyivät.

^Meillä oli valokuvaesitys siinä sinisessä huoneessa, missä lahjapöytäkin oli. Sen sai kaihtimilla ihan tarpeeksi pimeäksi, vaikka olikin kesä.

Hei! Meitä oli Finalysonin Palatsin alakerrassa yhteensä noin 90 henkeä. Ohjelma järjestettiin kaikki ruokailun jälkeen. Puheet pidettiin aulan portailla, johon oli laitetu mikit pidikkeineen valmiiksi. Osa ohjelmasta (morsiamen ryöstö) pidettiin pihalla, koska siellä satuin silloin olemaan. Sinisessä huoneessa oli lahjapöytä ja sen takana pyöri kaiken aikaa vanhoja valokuvia meistä sukulaisineen ja ystävineen. Bändillä oli omat äänentoistolaitteensa, muuten kaikki saatiin palatsilta. Ruokailun aikana soitimme musiikkia nauhalta (tai siis mp3-soittimelta). Se kuului hyvin ravintolan viereisessä salissa, mutta ei oikein talvipuutarhassa. Toisaalta talvipuutarhassa oli aika paljon melua, koska kaikki lapset istuivat siellä.

^Kyllä meillekin sanottiin tuosta 3 000 euron rajasta. Siis että eivät pysty takaamaan, että alakerta olisi kokonaan meidän ellei tuo summa tule täyteen. Riippuu varmaan ajankohdastakin. Meidän häät olivat elokuussa kuumimpaan sesonkiaikaan ja kyseisenä viikonloppuna oli häät perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Tilan vuokraus ei maksa mitään. Häiden hinta riippuu siis täysin vierasmäärästä ja siitä, mitä heille tarjoaa.

Rusthollin lähellä on mökkejä, jotka ovat edullisia ja joista pääse kaupungin busseilla keskustaan. http://www.freewebs.com/rustmokkien

Me juhlimme Finlaysonin Palatsissa viime vuoden elokuussa. Meille annettiin eri kakkuvaihtoehtoja, muistaakseni ainakin kolme. Me otimme itse perinteisen mansikkakakun, mutta tarjolla oli muistaakseni myos suklaa- tai kinuskikakku ja ehkä joku muukin marjakakku (en nyt löytänyt kyseistä e-mailia tähän hätään). Kaikki vieraat kiittelivät kilvan Finlaysonin ruokia, ja mielestäni myös kakku oli onnistunut. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja asiantuntevaa. Ihan ykköspaikka häille Tampereella! Palatsin sisustus on mielestäni sen verran yltäkylläinen, että koristelut kannattaa kyllä pitää ihan minimissä. Meillä oli iso pyöreä lasivaasi meidän pöydässä ja muilla pöydillä pienet pyöreät valkoiset vaasit joissa valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia (mietinnässä oli koko valkoiset kukat, mutta kukkavastaavat hiukan improvisoivat, ihanan kesäisiltä ne nayttivat siita huolimatta). Muuten pöydilla oli vanhanaikaiset kynttilänjalat ja valkoiset kynttilät Palatsilta, puiset mustat valokuvakehykset pöytänumeroille ja jokaiselle erikseen menulappuset ja nimilaput joissa väriteemana ivory-musta. Muuten me emme Palatsia koristelleet lainkaan. Tai no, olihan pöydillä vielä kultaisella foliolla päällystetyt suklaasydämet. Lasten leikkihuoneessa on leluja ennestään, mutta ostimme kuitenkin jokaiselle lapsivieraalle omat puuhapussit. Ostimme huonetta varten myös DVD:n, mutta paikanpäällä huomasimme että huoneessa olikin vain vanhanaikaset VHS-laitteet.

Meillä oli baarissa yläsumma valmiina vieraiden juomille myöskin. Illan aikana tarjoilijat kävivät kertomassa kun summa oli ylittynyt ja kysyivät laitetaanko lisää ja laitettiinhan me. Samoin ruokajuomaviinit olimme laittaneet ylös nimenomaan summana (emmekä siis esim. pullojen määränä vaikka sekin kyllä oli mahdollista). Emme osanneet arvioida kuinka paljon joukossa oli valkoviinin ja kuinka paljon punaviinin juojia.

No niin, eipä siinä tietenkään mitään ehdikään. Meillä oli noin 86 vierasta ja en yrityksistäni huolimatta ehtinyt kaikkien kanssa jutella. Siksi onkin tärkeää, että niillä kaikilla kutsutuilla on siitä huolimatta mukava olla juhlissa ja tuttuja ympärillä. Itse en lähtisi arpomaan vieraiden suhteiden syvyyttä ja kutsumaan vain "jo-vakiintuneet" avecit, mutta kukin tyylillään.

Me olimme yhdessä Koskikadun Cumuluksen neljästä uudesta saunallisesta huoneesta. Emme odottaneet muuta kuin huonetta varustettuna saunalla ja näkymää jonnekin takapihalle. Hämmästyksemme oli melkoinen kun saimmekin tilavan huoneen parvekkeella, saunalla ja näkymällä Tammerkoskelle! Miinuksena ehkä se, että hääparina meitä ei muistettu mitenkään. Ja lähes kaikki meidän vieraat (yli 30 hlöä) majoittuivat meidän toimesta samassa hotellissa.

Kampaukseni ja meikkini tekivät Studio Feel It. Oikein kivoja tyyppejä. Kävin koemeikissä ja -kampauksessakin siellä ja toivomukseni otettiin hyvin huomioon. Kannattaa ilmaista mielipiteensä selvästi. Sitä vartenhan nämä koejutut ovat! (Jonkin verran päädyin itsekin muuttamaan kampausta ja meikkiä koeversion jälkeen.) Sain tosi paljon kehuja meikistä ja hiuksista hääpäivänä ja olin itsekin todella tyytyväinen.

Joukossa oli aika paljon ihmisiä, joita jompi kumpi meistä ei ollut ennen nähnyt. Tämä on mielestäni aika luonnollista koska asumme kaikki ihan hajallamme eikä aikaa ole ollut tarpeeksi kaikkia sukulaisia ja tuttuja kiertämään. Tutustuuhan sitä häissäkin, ei se nyt ole sen omituisempi päivä kuin mikään muukaan. Kutsuimme lisäksi kaikki vieraat aveceineen. Musta ainakin olisi ollut ikävä mennä häihin yksin, vaikka tuttuja muuten olisikin ollut. Kaasonkaan uunituoretta poikaystävää en ollut ennen nähnyt, mutta eipä tuo haitannut. Mukava mies kumminkin.

Floristin tekemät kukat olivat aika surkeat (mutta eivät silti pilanneet mitään). Korvakorut osoittautuivat aivan tosi huonoiksi häitä edeltävänä iltana ja jouduin hakemaan uudet Sokokselta hääpäivänä meikkauksen jälkeen. Muuten ei töppäilty. Aivan tavanomaista säätöä siis.

Ei mitään. Koko ajatus tuntui meistä aivan liialliselta kaiken sen juhlimisen ja lahjojen jälkeen.

Ei se puku, mutta ne tukipikkarit! Kamalaa urheilua, mutta siihenkin ehti illan mittaan tottumaan. Kamalaa ensi alkuun.

Suudeltiin. Ja sitten vielä kerta kiellon päälle (epäröiden), kun seremonia oli ohi ja olimme kääntymässä seurakuntaan päin. Tämä kirvoitti naurut ja ablodit (en ollut ehtinyt kertomaan irkuille, että luterilaisessa kirkossa ei ole tapana taputtaa).

Huonosti. Ainoastaan samppanjan ja saunan avulla.

No vähällä oli, etten kirkossa itkenyt kun ystäväni soittivat viululla Sibeliuksen Romanssin. Muuten olin aivan liian "in control" itkeäkseni. Sulho kyllä kyynelehti senkin edestä.

Availtiin kamalassa koomassa seuraavana aamuna. Vieläkään ei kyllä olla niitä saatu: seikkailevat jossakin Saksassa miehen vanhempien takakontissa.

Ei tunnu turhalta lainkaan. Tehtiin monta sellaista juttua, joista vieraat olivat todella mielissään ja kommentoivat jälkeenpäin. Esim. -kirkon ovella jaettiin ohjelmat, joissa englanninkielisille ja suomalaisille omat osuutensa (mm. who's who in the wedding, kirkko-ohjelma, virren sanat, hääjuhlan aikataulu, juhlapaikan kartta sekä paikkamerkinnät) -lapsille puuhapussit joissa saippuakuplia sekä nimetyt paikat -kirkkosoittajille piilopullot (olivat kavereita eivätkä suostuneet ottamaan maksua) -kasvissyöjille omat kunnolliset ateriat pöytiin tarjoiltuna (muille buffee) -bändille ilmaiset drinkit (myöskin tuttuja) -diabeetikoille omat isot suklaat hääkarkkien sijaan Ilman naikkareita ja "hössötystä" en olisi tästä selvinnyt.

Kommentointia tuli vain positiivisessa mielessa, negatiivisesti ei kommentoitu laisinkaan. Laitettiin kaikki tuttujen seuraan ja sellaiset, joilla ei tuttuja ollut samanmielisten tai -ikäisten seuraan. Porukka sekoittui myöhemmin kuitenkin ihan kivasti. Meillä juhlat olivat kahdessa eri tilassa ja koska vapaita paikkoja oli laitoimme itsemme istumaan kakkoshuoneeseen kakunsyönnin ajaksi.

En varmastikaan. Korkokenkiin tottumattomana jalkapohjia jo kivisti siihen malliin, että taisin pikemminkin irvistellä.

Meillä aikataulu oli aika lailla samanlainen. Eli vihkiminen oli kolmelta, juhlapaikalle saapumisen piti olla puolli viideltä mutta meidät hälyytettiin paikalle jo aikasemmin koska vieraat olivat paikalla oletettua nopeammin. Ruokailu alkoi viideltä, mutta venähti ja jatkui ainakin seitsemään vieraiden santsatessa. Yhteiskuvia ei otettu - ajattelin sanoa niistä valokuvaajalle mutta unohdin. Kahvitarjoilu oli puoli kahdeksan aikaan, sen jälkeen puheet joiden piti itse asiassa olla ruokailun ja kakun välissä, mutta koska ruokailu venyi niitä piti siirtää. Tästä syystä myöskin häävalssi venyi yhdeksään, vaikka olimme kaavailleet sitä kahdeksaksi. Iltapala oli puoli yhdeltätoista ja tässä vaiheessa kukaan ei vielä ollut nälkäinen, mutta kaipa niitä hot dogeja joku kävi kuitenkin silloin syömässä. Pidot päättyivät kello 2 yöllä. Aikataulu siis eli koko ajan, mutta eipä tuo niin vaarallista ollut. Bileet olivat varsin hulvattomat, kaikilla taisi olla kivaa (ainakin niin on useammalta taholta sanottu) ja kukaan ei poistunut ennen puolta yötä (paitsi iäkäs mummuni).

Häät Palatsissa on nyt sitten vietetty. Aivan mielettömät bileet ja Palatsia parempaa juhlapaikkaa saa Tampereelta kyllä etsiä! JUhlatilat ja puutarha ovat aivan ihanat ja saivat osakseen paljon ihastuneita kehuja juhlavierailta. Ruoka oli todella hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista ja ystävällistä. He tekivät kaiken toivomuksiemme mukaan ja sutjakkaasti: meille ei jäänyt muuta tehtävää kuin juhliminen. 10 pistettä!