holly

Pukeutumiskysymys oli arka aihe meilläkin, ei siksi, että olisimme olleet mieheni kanssa eri linjoilla, vaan siksi, että miehen vanhemmat vetivät aiheesta herneet nenäänsä pahemman kerran tyyliin "miksi sulhon isän pitäisi tätä varten ostaa puku, kun on koko elmämänsä pärjännyt hyvin ilmankin?! Mikä vika siisteissä farkuissa on?!" Tässä vaiheessa oli jo selvää, että oma isäni oli mennyt ja vuokrannut itselleen smokin hääpäiväksi... Lopulta tilanne ratkaistiin niin, että mainitsimme asiasta hyvin hienotunteisesti Hollannista tuleville vieraillemme lähettämässämme "opaskirjasessa" (lyhyt kuvaus suomalaisten häiden kulusta, häätavoista, sekä myös käytännön tietoa Helsingistä, nähtävyyksistä, ravintoloista jne.). Tämä opas osoittautui varsinaiseksi menestykseksi ja pukeutumisohjeetkin menivät perille, kun vieraat kokivat "tälläytymisen" ensi sijaisesti kulttuuriseksi kokemukseksi. Vain yksi vieras pysyi uskollisena farkut ja t-paita-juhlapukeutumiselle Ja osti se appiukkokin lopulta puvun ja on häiden jälkeenkin jo käyttänyt sitä usamman kerran - ja siis Hollannissa!

Hoitivat meidän häät (ja aiemmin lakkiaiset, valmistujaiset, vanhempien viiskymppiset ja kuuskymppiset) ja aina ruoka on ollut todella hyvää ja sitä on ollut riittävästi. Häissä kaikki meni aivan nappiin, tarjoilu sujui ja henkilökunta oli ystävällistä, eli voin kyllä todella suositella heitä!

Zagreb on todella sympaattinen kaupunki, olin siellä pääsiäisenä 2000, ja virailusta jäi todella positiivinen vaikutelma. Yhtenä päivänä ajelimme Zagrebin ympäristössä ja maa vaikuttaa todella kauniilta, suunnitelmissa onkin mahdollisimman pian päästä tutustumaan Kroatian rannikkoon. Samalla matkalla pääsin nauttimaan Slovenian maisemista, sillä tein matkaa junalla Hollannista käsin ja Sloveniassa sattui tuolloin olemaan päärautatie remontissa, joten juna kiemurteli pitkin poikin vuoristoa neljän tunnin ajan ;D. Maisemat olivat kertakaikkiaan henkeäsalpaavat.

Mieheni muutti Suomeen kolme ja puoli vuotta sitten täysin ummikkona ja aloitti heti tänne tultuaan intensiivikurssit kesäyliopistolla - neljä iltaa vikkossa, ja tätä tappotahtia sitten paukutettiin koko lukukausi menemään, joten kun jouluun päästiin, mieheni oli täysin sekaisin partitiivien ja postpositioiden kanssa ja tuntui, ettei kieli millään mene päähän. Mutta kun peruskielioppi kuitenkin näin oli jotenkin salakavalasti mieheni kalloon päätynyt, alkoi hänen kielitaitonsa parantua huimin harppauksin, kun hän saattoi kieliopin sijasta keskittyä sanaston kartuttamiseen. Kieliopintoja hän jatkoi tämän jälkeen Arbiksessa kerran viikossa kieliopin kertauskurssilla ja myöhemmin keskustelukursseilla. Lopputulos tästä kaikesta on ollut se, että mieheni pärjää suomenkielellä ja kiikutti kotiin vuosi sitten ylpeydestä kankeana SPR:n ensiapukurssin todistuksen - ja kurssin hän siis kävi suomenkielellä! Nyt minun kai sitten pitäisi osoittaa jonkinlaista asevelihenkeä ja opetella hollanninkieli, mutta toistaiseksi intoa tähän ei ole löytynyt. Miehen sukulaiset tosin ovat enemmän ja vähemmän suorasti (mm. lahjoittamalla kurssikirjoja...) tehneet selväksi, että olisi suotavaa jos opettelisin ko. kielen

Joo, olen minäkin huomannut, että esimerkiksi tonnikala-makarooni salaattiin sopii erinomaisesti vaikkapa ranskalainen salaatinkastike ja tuo todellakin mukavaa vaihtelua.

Jos haette ymppäristöltään romanttista kohdetta, Sorrento lähellä Napolia voisi olla silloin sopiva kohde. Maisemat ovat henkeäsalpaavia, ruoka ihanaa, ihmiset ystävällisiä ja lähiseudulla on todella paljon nähtävää. Mikään rantalomakohde Sorrento sen sijaan ei kyllä ole. Aurinkomatkat tekevät ainakin tällä hetkellä sinne matkoja. Itse olen todella ihastunut näihin Napolinlahden maisemiin, mutta pidän enemmän mantereen puolesta kuin vaikkapa Caprin saaresta, joka on niin täynnänsä turisteja, että ainakin minua jo välillä ahdisti siellä. Matkailijoiden valtava määrä näkyi myös paikan hintatasossa ja muutenkin siellä oli vähän kaikessa hirveä rahastuksen maku. Ja kuten KiMa jo aiemmin totesi, Italiahan on täynnä ihania kohteita. Kannattaakin varmaan miettiä, mitä lomaltaan ensisijaisesti haluaa: rantoja, luontoa, historiaa, ulkoilua... ja sitten ruveta tarkemmin haarukoimaan sopivaa kohdetta.

Meilläkin - kuten näyttää monella muullakin olevan - töppäilyt tapahtuivat kirkossa. Ilmeisesti sitä jännittää niin hirveästi, että pasmat menevät helposti sekaisin, meillä hommaa sekoitti sekin, että pappi myöhästyi roimasti ja sakastissa alkoi olla melko hermostunut tunnelma, kun pappia ei vain kuulunut. Kun pappi sitten porhalsi paikalle, ei siinä enää odoteltu vaan homma vauhdilla käyntiin, eli siinä vaiheessa kun minä astelin isän kanssa käytävää kohti alttaria, pappi ja bestman supisivat vielä jossakin alttarin reunalla (pappi kun sai viimehetkellä päähänsä, että bestmanpa ottaa ja lukaisee korintilaiskirjeen - tästä infosi siis bestmania siinä vaiheessa, kun astelivat alttarille. No tästä hämmentyneenä sulhon kanssa asetuimme väärinpäin ja huomattuamme tämän steppasimme hetken siinä käytävällä - tämä tosin laukaisi tilanteen, ja itkun kyyneleet muuttuivat hymyksi, joka vain syveni kun päästiin lopulta alttarille, missä oli meidän vihkiryijy ja sulhansen polvistuessa alttarille, ryijy ja sulhanen lipesivät ja läsähtivät lattialle!! Tässä vaiheessa oli jo vaikea pidätellä naurua. Homma meni vaan pahemmaksi, sillä pappi kutsui minua koko ajan väärällä nimellä, oli antanut bestmanille väärän kohdan korintolaiskirjeistä luettavaksi, korjasi mogansa tosi tökerösti niin, että kaikki luulivat tapahtunutta bestmanin virheeksi (bestman raukka helotti tulipunaisena) ja kaikenhuipuksi pappi sekosi lopullisesti sanoissaan, kun oli määrä kuunnella viuluesitystä pappi posottelee että nyt laulamme virttä! Muuten juhlat onnistuivat tosi hyvin ja kaikki meni ihan nappiin, mutta tuo kirkko-osuus ja papin töppäilyt kyllä hieman ottavat päähän. Mutta tulipa ainakin ikimuistoinen avioliiton siunaustilaisuus, jota eivät vieraatkaan vähällä muista, vaikka nimienperusteella paikalla olikin joku toinen morsian kuin minä

Puolentoista viikonpäästä minut ja hollantilainen mieheni vihitään täällä Helsingissä. Asumme tosin täällä, eli en voi auttaa siinä, kuinka järjestää häät ulkomailta käsin, mutta häävieraita meille tulee hollannista vajaat 30, joten heidän majoittamisestaan voin toki jotain vinkkejä antaa. Eli sukulaiset ja perheelliset varasivat jo viime kesänä Rastilan leirintäaluuelta läjän mökkejä (eli kohtapuoleen Rastilassa vierailevat törmännevät hollantilaiseen koloniaan siellä ) ja kavereille järjestimme majoituksen hotelli Helkaan. Syksyllä pyysimme hotellilta tarjousta X:stä määrästä huoneita ja varasimme tämän jälkeen köntän huoneita kavereita varten. Erillisiä varausmaksuja ei tarvinnut maksaa, kunhan vain kuukautta ennen ko. ajankohtaa ilmoitti lopullisen huoneiden määrän hotellille. Eli majoitusasiat onnistuivat hyvin, koska olimme niin ajoissa liikkeellä. Etenkin nuo mökit Rastilassa ovat todella suosittuja, joten jos niissä haluaa yöpyä pidemmän aikaa, kannatta olla ajoissa liikkeellä. Häämme tulevat olemaan pääosin suomalaiset, Hollantia edustavat häissämme lähinnä hääkarkit sekä sulhon kotikylän panimosta tuleva olut ;D. Pitopalvelun kanssa menuta suunnitellessamme sulholla oli toiveena saada mukaan perunasalaattia (kuuluu hänen kotiseutunsa hääaterialle) ja tämä onnistuikin ilman ongelmia. Myöhemmin syksyllä järjestämme häävastaanoton Hollannissa, sillä läheskään kaikilla kutsutuilla (mm. isovanhemmilla) ei ollut mahdollisuutta osallistua häihin Suomessa. Onnea häiden suunnitteluun sinne Hollannin suuntaan ;D

itse olin viime kesänä pienissä häissä, joissa tämä "vieroitusvalssi" oli ohjelmanumerona ja yhä edelleen se aiheuttaa minulle puistatuksia. En nimittäin osaa lainkaan tanssia, varsinkaan valssia yms. perinteisiä tansseja, joten koko tanssiin osallistuminen oli täyttä tuskaa - osallistumattakaan ei oikein voinut olla, sillä vieraita oli niin vähän joten olisin ollut ainoa ohjelmanumerosta pois jäänyt. lisäksi kaikki naiset käytännössä raahattiin tanssilattialle. :-/ Varmasti olisin nauttinut ohjlemanumerosta, jos olisin voinut vain katsella - eli kannattaa antaa vieraiden päättää haluavatko osallistua ja kunnioittaa myös vieraiden tahtoa. ja mielummin tehdä niin päin, että kertoo ensin, mitä on tulossa, ja sen jälkeen pyytää vapaaehtoisia osallistumaan, ei niin että ensin "komennetaan" kaikki tanssilattialle ja sitten seuraa ikäviä yllätyksiä.

Minusta ainakin tuo ajatus kuulostaa todella loistavalta. Itse olemme myös pähkäilleet jatkopaikan kanssa, sillä yökerhot tms. eivät juuri iske, kun emme niissä muutenkaan notku. Täytyypä ruveta kartoittamaan rantasauna tms. tilannetta täällä pääkaupunkiseudulla.