-murmeli-

Itselläni ei ole, mutta äitini kävi Suella meikattavana viime syksynä minun häihini. Enpä ole (muutenkin toki kaunista ) äitiäni ennen niin kauniina nähnyt, joten voin suositella. Sen verran Suea tiedän, että on todella ammattitaitoinen, paljon mm. ammattilais- ja kuvausmeikkejä tehnyt, mukava ja ystävällinen.

7½ vuotta kihloissaoloa, yli 11 vuotta seurustelua ja 2 lasta. Ei ole ollut kiirus.

Ihan Prismasta olen ostanut kultaista sprayta, sieltä maaliosaston vierestä. En hintaa muista, mutta ei se päätä huimannut.

Niin meilläkin, pitkän pähkäilyn jälkeen. Häävalssi/hidas vielä hakusessa.

Tumma puku olisi muutenkin ostoslistalla, joten ukko hommaa nyt sitten häihin oikein kunnon laadukkaan puvun, jolla on käyttöä myöhemminkin. En osaisi tuota muunlaisessa puvussa kuvitellakaan Paita ja solmio täytyy sitten vielä katsastaa sopimaan mun vaalean kullahtavaan asuun.

Tässä minun, ei millään jaksaisi odottaa liki 5kk Pelkkä vihki vihki-kihlasormus -yhdistelmä

^ Näin meilläkin.

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten en tiedä onko tämä jo täällä... Itse en ihan tavanomaista korkealentoista liirunlaarumia halua, joten vanhana suomirock-fanina ajattelin jotain tämmöistä: Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan, Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan? Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan, Aamuteesi kanssas jakamaan? Popeda: Tahdotko mut tosiaan Ja sitten jatkoksi tyyliin: Kyllä, me tahdomme ja toivoisimme Teidän saapuvan tärkeää hetkeämme todistamaan sinne ja sinne...

Sanoo Tahdon Näin on parempi, sillä miestä ei hössötys kiinnosta ja toisaalta, kysyn mä siltä mitä vaan niin vastaus on "päätä sä" tai "sä tiedät paremmin". Sen verran olen antanut tehtäväksi, että ukko saa kysyä pitopalvelua, kun on sen kavereista kyse. Ja katsoo nyt, mitä pientä sille keksii esim. hääauton tai musiikin tiimoilta.

Kai sitä voisi tännekin ilmoittautua... elikäs Lahessa asuvia ollaan, minä hollolalaislähtöinen, sulho paljasjalkainen lahtelainen. Ja muutaman vuoden päästä kaikki hollolalaisia. Vihdoin ja viimein teemme lapsistamme (2v. ja masulainen) aviolapsia ja sanomme tahdon Hollolan kirkossa (tietenkin!) 6.9.08 ja juhlat Heinlammin kyläntalolla (kunhan saan varatuksi) .

Morsiammen kotipaikkakunnalla, joka on asuinkuntamme naapurissa. Ja muutaman vuoden päästä se tulee olemaan molempien asuinkunta.

Tätä vartenhan on olemassa erilaisia henki- ja kuolematurvavakuutuksia. Ja eivätkös lapset kuitenkin saa eläkettä ja peri isänsä, vaikka naimisissa ei oltaisikaan?

Tämä voisi olla minun näppäimiltäni, paitsi että minulla ei edes sukunimi tule muuttumaan ja avioehto tehdään minun sukuni omaisuuden turvaamiseen. Meillä siis poika on 2v. ja uusi tulokas tulossa syys-lokakuussa. Kyllä mullakin oli nuorempana ajatuksena mennä ensin naimisiin, mutta kun miehen kosintaa ei alkanut kuulumaan, piti asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. halusin ehdottomasti lapsen, jopa niin, että olisin varmasti mieheni jättänyt, jos hän olisi kieltäytynyt. En ole koskaan kuitenkaan pitänyt lastensaamista itsestäänselvyytenä, sen varran lapsettomuutta on lähipiirissäkin ollut. Meilläkin meni vuosi ennen plussatestiä, hoitoihin oltiin jo menossa. Sen(kään) takia ei ole mielestäni järkeä siirtää lastenhankintaa järjettömästi, naisten hedelmällisyys kun ikävä kyllä laskee kuin lehmän häntä lähempänä 30+ vuotta. Miksi menemme naimisiin? Enempää emme voi sitoutua enää toisiimme eikä se papin aamen mitään muuta. Mutta haluaahan se romattinen puoli minusta kerran viettää hääjuhlaa, etenkin kun olen vanhempieni ainoa lapsi. Maistraatissa en voisi kuvitellakaan meneväni, se tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä. Se on kyllä totta, että enää isot (yli 100 vierasta) häät eivät ole tärkeät, lähinnä leppoisa yhdessäolo. Kyllä se tietenkin lasten kannalta tuntuu hyvältä, että vanhemmat ovat naimisissa, vaikka periaattessa mikään ei muutukaan. Ja siitä isyyden tunnustamisesta: ei se nyt mitenkään hankalaa ollut, muutama minuutti paperien allekirjoittamista, muutama (ei edes mitenkään kiusallinen) kysymys ja siinä se.

Näin minäkin ajattelen. Vielähän ei voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää, yllättävätkö esim. sulhon kaverit jollain jäynällä. Mun mielestä nämä täyteen juonnetut ja kaikenmaailman kilpailuilla ja morsiammenryöstöillä ahdetut häät ovat jotenkin kiusallisia. Eikö me enää osata olla yhdessä ihan luonnollisesti?

Minä varaan. Ja hoidan muutkin suunnittelut, mikä kyllä on tiedossa ollutkin jo kun tuon turjakkeen valitsin : .