Lumi85

Joku pieni yhteinen käsityö? Joko että yhdessä vaikka maalataan tai sitten kaikki tekee jotain omaa. Itte suunnitellen kaverin polttareihin hopeakorun askartelemista hopealanka.fi tilan tarvikkeet maksaa joku 15 euroa koko porukalta, kun kaikille tulee pätkä lankaa ja pieni helmi.

Mulle tuli tuosta kukkas- ja nokkoslauteista mieleen sellainen, että morsianta voisi pyytää poimimaan ne yksitellen pois ja samalla miettimään avioliiton hyviä ja huonoja puolia. Nämä huonot voisi sitten polttaa. Mun piti tehdä omassa morsiussaunassani kaksi vihtaa. Toisella vihdottiin pahat ajatukset pois ja saunan jälkeen se poltettiin nuotiossa. Toisella vihdottiin onnea avioliitossa ja tämä toinen sitten nakattiin saunan katolle. Suolat ja jauhot ja munat oli mulla kanssa. Itseäni ei haitannut, mutta herkkähipiäinen ei ehkä halua mennä saunaan kananmuna päässä tai halua että rintoihin (tai muuallekaan kosketaan)

Mulla oli ruusuista tehty kimppu (erikseen siis, omani halusin säästää) ja heitin sen ilmaan niin, että kimppu aukesi ja kaikki naiset saivat ruusun. Kerroin, että ruusulla haluan lähettää heille onnea ja saavat itse kukin päättää koska menevät naimisiin, jos niin meinaavat. Ekstemporee -idea oli miehen kaivaa villasukka mun helmoista. Sitä tosin oli havittelemassa enää kaksi miestä. Kuitenkin. Hauskaa oli.

Minua pyydettiin (olen 22) vaikka ehdin jo rouviintuakin. Aika kivaa on!

Mä pyysin mun systeriä lyhyellä viestillä: Tulisitko pitämään mun kimppua? Samaan aikaan siskon poikaystävää pyydettiin bestmaniksi. En oikein perusta mistään monimutkaisesta tämmösissä jutuissa. Kaveri pyysi mua eilen puhelimessa.

Kylpytynnyri tais olla paras lahja! Pihan perukoilla pimenevässä syksyssä thätitaivaan alla, aika ihanaa on.

Meille oli tärkeää, että kihlasormukset ovat samanlaisia keskenään, eikä sis ajateltukaan muuta kuin puolipyöreää valkokultaista. Kivellinen vihki istuu viereen kauniisti. Kukin tietysti tavallaan mutta mielestä kivettömät ovat ehkä kauniimpia kuin esim. tähti-istutetut.

Sitä odotin niin kovasti, ja ehkä maailman ihanin suukko oli! Eli papin ohjeen mukaan sain herkän suudelman kun käännyttiin lähteäksemme poiapäin alttarilta.

Vihkisormusta olen kantanut nyt kaksi ja puoli viikkoa, taukoamatta. En tahdo ottaakaan sitä pois, edes näytille. Kun rakkaani sen siihen alttarilla pujotti. EHkä joudun joskus putsaamaan vielä, mutta näin toistaiseksi. Ja puutarhatöissä hanskat on muutenkin kivat. muoks. kaksi kuukautta, enkä ole edes kaiverruksia vielä ihaillut. Joku juttu tämä nyt.

Ei meille mahtunutkaan kuin alkukirjaimet ja päiväys..

Ei olla päätetty ihan tarkkaan vielä vihkin kaiverrusta. Mietin päivämäärän kirjoittamista muotoon 4.oo 2007 oo:n paikalla siis ikuisuuden merkki. Josko sitä nyt elokuuksi ymmärtää. Toisaalta neljäs ikuisuutta on myös hieno ajatus.

Kyseessä on Sincerityn 3152, eli melkein kerman värinen. Mun vanhat kengät (ylioppilaspopot!) koostuu lähinnä, pohjasta, korosta, mustista kuminauhamaisista remmeistä jalan yli ja muutamasta strassikukasta. Noita remmejä on todella vain sen verran, että kenkä pysyy jalassa. Prinsessalookia en ainakaan tunnusta havittelevani, rock-puku olis voinu myös olla mun kohtalo.

Mulle tulee Sincerityn "vaalea kulta" värinen puku ja ajattelin marssia reippaasti vanhoilla hyvin siroilla mustilla kengilläni. mitä, sanotte, onko paha tyylivirhe? Tähän yhdistäisin sitten ehkä mustan laukun.

Elokuun alussa häät, ja ihanainen sormus on juuri saapunut. Monessa liikkeessa sanottiin, että valmistajilla ei heinäkuussa tapahdu mitään, että kannattaa olla ajoissa asialla, jos tietää, että oma koko pitää tilata..

Vähän samoilla linjoilla täällä, välillä mietityttää kovasti. Tai ehkä en osaa edes sanoa, onko se epävarmuutta vai mahdottoman kovaa jännistystä. Tiedän kyllä itsestäni, että olen kova jännittämään pienempiäkin juttuja, saati sitten tämmöisiä! Päivä, kun on päätetty, muttei kirkkoa vielä varattu, alkaa tarkastella miestään entistä kriittisemmin ja etsiä vikoja. Ja sitten sitä ihan unohtaa, ettei mies tee samaa vaan lupaa rakastaa tälläisenä pöhkönä. Joskus itse ajattelin eroa aina pienen vastoinkäymisen kohdalla, vaikka tiesin, etten ihanaani jättäisi kuitenkaan. Sitä on vain sellainen tuuliviiri. Eihän sitä täydellistä miestä etsitä, vaan itselleen parhaiten sopivaa. ps. Kävin tänään katselemassa sormuksia.