Kielo_83

Sulhaseni pukeutuu mustaan pukuun ja kravattiin. Miehen ensimmäinen oikea, kunnon puku, varmasti on käyttöä myös jatkossa. Hän ei asiassa ainakaan pihistelemään ruvennut, vaan halusi sovittaa Hugo Bossin pukua, kun halvemmat ei millään meinanneet istua.. Ja eihän sitä voinut olla ostamatta, kun oli kuin eri planeetalta muihin sovitettuihin verrattuna! Rintakukkakin hänelle on tarkoitus tulla, jos meikäläinen vaan onnistuu sellaisen kieloista tekemään

Kyllä on nähnyt, sillä olen ommellut itse pukuni kotona Mitäpä tuota salailemaan.

Meidän kutsuissa lukee: Tervetuloa todistamaan rakkautemme sinetöimistä avioliitoksi X.n kirkkoon x.6.2007 kello x. Vihkimisen jälkeen iltakahvit x:ssä, xtie 00:ssa. t. Morsian&Sulho Kutsun välissä lappunen: Läsnäolonne on meille paras lahja. Mutta mikäli haluatte muistaa lahjalla ja kaipaatte vinkkejä, olemme laatineet lahjatoivelistan, jota voi tiedustella x:ltä sähköpostitse: (sähköpostiosoite) Sain suurta apua kutsutekstin suunnittelussa tältä palstalta, kiitoksia vaan kaikille jotka ehkä huomaavat lainattuja sanamuotojaan tuosta..

Aion tehdä oman hääkimppuni, mutten varsinaisesti askarrella.. Sitaista vaan kieloista. Ja myös sulhasen rintakukkasen, mikäli onnistuu..

Aikomuksenani on väkertää itse marsipaanista häiden "teemaan" sopiva kakunkoriste, nimittäin jonkinlainen kielo. Oikeata kieloa kun ei taida kannattaa kakkuun tökätä Voin laittaa kuvan myöhemmin, jos jotakuta kiinnostaa. (ja jos se koriste nyt onnistuu )

Häissämme tulee kyllä olemaan tarjolla karkkia, mutta halusin askarrella vieraille kotiin vietäväksi jotain muuta, pysyvämpää.. Tein paperimassasta piparimuotissa painellen noin sentin paksuisia sydämiä, jotka päällystän "lautasliinatekniikalla" eli decoupagella samojen lautasliinojen kuvioilla mitä häissämme käytetään (ja jotka edustavat koko häiden "teemaa"). Taakse magneetti, ja pikkuinen lappu jossa lukee nimemme ja hääpäivä. Sopii lätkäistä muisto häistämme vaikka jääkaapin oveen Kaikki ei välttämättä tykkää, mutta kaikkia on vaikea miellyttää. Minä tykkään ainakin Nuo ovat vielä kesken, mutta jos jotakuta kiinnostaa, voin myöhemmin laittaa kuvan.

Monesti olen aikamoinen stressaaja, mutta mitä turhia hössöttämään ja järjestämään sellaisia häitä, jotka vaatisivat stressiä! Pienet ja vaatimattomat häät perhepiirissä, kaikki mahdollinen omin käsin tehtynä. Itseasiassa lähes kaikki onkin jo valmista (paitsi ruoat ), häihin on vajaa 2kk aikaa. Jos joku meinaa aiheuttaa stressiä, se on lähinnä muiden ihmisten hössötys joutavista! Joten siis anopit, mummot ym: Antakaa morsiusparin pitää sellaiset häät, kun he itse haluavat! Panikoiminen onkin sitten toinen juttu.. Olen onnellinen, jos en tärise kirkossa koko toimituksen ajan kuin horkassa..!

Kutsut lähti eilen Lilium Enchantment -merkillä varustettuina.. Ilmeisesti sen merkin nimi on "leiskuva lilja" oikeasti. Kiitoksiin voisi laittaa vaikka noita syreenejä, jos ei jotain säväyttävämpää satu silmään.. Mietin omakuvapostimerkkiäkin aiemmin, mutta hylkäsin ajatuksen..

Hieno teema häille, kerrassaan! Vaikka itselleni lähinnä itsestäänselvyys, ainakin tietyssä määrin. Teen itse hääpukuni. Olisin alunperin halunnut ehdottomasti puvun, jonka olisin voinut myöhemmin värjätä juhlapuvuksi. Mutta se idea piti hylätä heti alkuunsa kangaskauppojen surkeiden valikoimien takia. Mutta aion ainakin yrittää vuokrata pukuani jatkossa, tai jopa myydä.. En nyt tiedä onko nämä seuraavat kirjaimellisesti ekologisuutta korostavia, mutta.. Teen itse kutsut, kiitokset ja koristeet ym. (enkä käytä todellakaan mitään muovihärpäkkeitä). Emme kuluta turhia palveluja missään suhteessa, sukulainen laittaa tukan ja meikin, äitini (apulaisineen) hoitaa kaikki tarjottavat omakätisesti. Morsiuskimppuni (ja luultavasti myös sulhasen rintakukan, jos onnistuu..) teen itse kieloista (jonka voi estää vain todella poikkeava sää joka siirtäisi kielon kukintaa merkittävästi). Eikä kyllä tulisi mieleenkään käyttää jotain kertakäyttöastioita Ja muutenkin pienissä häissämme kimppakyyti pelaa (isovanhempien kyydittämisen osalta).

Minulle ei tule polttareita (eikä sen puoleen sulhollekaan). Parikin ystävää kyllä heti häistä kuullessaan reagoi "sitten minä pidänkin siulle polttarit!", mutta ensimmäinen ei kyllä pidä koska minäkään en saanut pitää viime kesänä hänelle (ja vitsi se varmaan oli muutenkin). Eikä kyllä pidä se toinenkaan ehdottaja. Ei kellään ystävälläni ole varaa mitään hemmotteluhoitoja nimittäin järjestää, ja juomigeille sanon ei kiitos.

Tottahan toki saa olla ilman kaasoakin, jos siltä tuntuu! Jaksan korostaa joka ikisessä aiheessa, että jokaisen morsiusparin kuuluu saada pitää sellaiset häät kuin he itse haluavat! Minulla ei tule olemaan kaasoa (eikä sulholla parastamiestä). Häissämme ovat läsnä vain perheenjäsenemme ja sukulais- kampaaja-kosmetologi laittaa tukkani ja meikin. Itse haluan myös ehdottomasti hoitaa kaikki askartelut ja väkertelyt! Minulla on kaksi sisarta, toinen hoitaa häälahjalistan, toinen lukee kirkossa pätkän raamatusta, ja varmasti auttavat muutenkin miten vaan tarvitsee. En ole missään vaiheessa meinannut ruveta edes kumpaakaan sisaristani ruveta kaasoksi nimeämään, kyllähän he ilman sitäkin nimitystä auttavat Kyllä joku varmasti kukkakimppunikin kirkossa ottaa huostaansa.

Kyllä on. Kumpikaan meistä ei tykkää huomion keskipisteenä olemisesta. Pidämme ehdottomasti päämme, että häät tulevat olemaan pienet, vain perheenjäsenet kutsutaan. Kirkossa kuitenkin sanomme tahdon.. Hassua kyllä, kun isossa kirkossa on vain reilu parikymmentä ihmistä, mutta sama se! Kahvitilaisuuteen emme halua MITÄÄN ohjelmaa, eikä meitä saa videokuvata. Emme aio edes suorittaa kakunleikkuu-operaatiota perinteisin menoin. Minä panikoin jos sitä kirkko-osuutta aivan tarpeeksi, vaikkei siellä olekaan kuin perheenjäsenet. Vapisen varmaan koko toimituksen ajan kuin horkassa..

Se, että olen käsityöihminen, näkyy siinä että olen tehnyt itse kutsut, koristeet, hääpuvun ym..

Eihän siinä mitään, jos on kysynyt morsiamelta luvan kokovalkoiseen asuun. Jos on hyvin vapaamuotoiset ja suvaitsevat häät, niin tuskin tarvitsee edes lupaa kysellä, mutta jos on etikettiä noudattavat häät, niin en kyllä kehtaisi kysymättä mennä valkoisissa. Sisareni kysyi minulta, ei kai haittaa jos hän on kokomustissa. Ei tietenkään, koska niin varmaan olisin itsekin jos olisin vieras! Ei kannata vedellä johtopäätöksiä ihmisten vaatteiden väristä, jos ei niistä ole heidän itsensä/morsiusparin kanssa jutellut. Morsian on aivan hyvin voinut luvata että saa pukeutua valkoisiin (niin tai sitten mustiin, jos joku nyt sitäkin pahana pitää).

Häämme tulevat olemaan pienet (25 henk.) ja kahvitus vanhempieni kotona. Muutenkaan emme ole "prameilevaa sorttia".. Teen itse hääpukuni, sukulais- kampaaja-kosmetologi laittaa tukkani ja meikin häälahjana. Kengät ostin kun lehdessä oli -50% alennuskuponki. Samoin meikkejä yms. olen jo ostanut alennuksesta. Hääautona on oma auto. Häämatkan teemme kesämökille. Tarjoiltavat äitini (apulaisineen) tekee itse. Äidin ystävä tulee "emännäksi". Alkoholia ei tarjota. Olen tehnyt itse kutsukortit, samoin tulee olemaan kiitoskorttien laita. Askartelen myös hääkarkkien sijasta annettavat jääkaappimagneetit ja koristeet. Luultavasti myös kakunkoristeen väkerrän itse marsipaanista aiheen mukaiseksi. (askartelut ja väkertämiset teen käsityöihmisenä enemmän kuin mielelläni!) Ei valokuvausta, kaikillahan on digikamerat, varmasti joku kuva onnistuu sen verran että sopii seinälle ja kiitoskortteihin. Siinähän sitä säästöä kerrakseen Ai niin. Suunnittelin aluksi hääpukua, jonka olisi myöhemmin voinut värjätä juhlapuvuksi, mutta onnettomien kangaskauppojen valikoiman takia sain unohtaa sen ajatuksen heti alkuunsa. Mutta valitsin kuitenkin suht edullisen kankaan..

Menemme kirkossa vihille, koska se tuntuu hyvältä. Emme ole mitään himouskovaisia, vaikka kirkkoon kuulummekin. Vanhempani ja isovanhempani ovat uskovaisia, kyllä se ehkä hiukkasen verran vaikuttaa. Kirkkovihkiminen tuntuu mukavan perinteiseltä ja meille sopivalta tavalta.

Menimme kihloihin tismalleen kahden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta, samana päivämääränä.. Olisi ollut hienoa mennä ehkä naimisiinkin samalla päivämäärällä, mutta halusin ehdottomasti kesähäät, enkä mitään alkutalven loskahäitä

Heti kun alettiin kertomaan ihmisille, että häät on tulossa, tehtiin jokaiselle selväksi, että häät tulevat olemaan pienet ja kutsuttuina vain perheittemme jäsenet. Ja tästä olemme päättäneet olla luistamatta, vaikka kyllä yks jos toinenkin on kysellyt "ettekö kutsu edes kummeja tai sitä ja sitä ja sitä..". Haluamme pienet häät ja sillä sipuli! Onneksi minun vanhempani (joiden luona kahvitilaisuus) kertoivat ymmärtävänsä tämän (vaikka ensin hekin kyselivät "ettekö kutsu niitä ja niitä"), koska hekin olisivat aikoinaan tahtoneet pienet häät, mutta eivät saaneet Tämä opetuksena, ettei aina tarvitse laittaa "vahinkoa kiertämään"..

Häämme ovat parin kuukauden päästä kesällä. Eniten jännittää, miten kovasti tulen jännittämään hääpäivänä kirkossa.. Tärisenkö ja vapisenko koko toimituksen ajan, saanko edes sitä yhtä sanaa suustani ulos, tai mokaanko jotain muuta.. Tiputan vaikka sormuksen lattialle kun pitäisi antaa se papille tai sulhaselle! Tai kompastun kirkon käytävällä. Tai jos olen juuri hääpäivänä sairaana, esim. flunssassa. Niin tai jos sulhanen on. (Vessassa varmaan pitää jokatapauksessa juosta, mutta entäs jos olisi aivan hallitsematon ripuli?!) Worst case scenario..! Mietityttää myös, miten sulhasen vanhemmat (eronneet) nykyisine puolisoineen kohtaavat toisensa. Mutta tästä olen päättänyt olla huolehtimatta sen enempää, omapahan on asiansa. Niin ja tavallaan muutkin minun ja hänen perheensä ensi kohtaaminen. Vanhempamme eivät ole tavanneet, eivätkä varmaan tapaakaan kun vasta häissä. Mutta turha tuostakaan on huolta kantaa, menee miten menee. Niin ja kaunis sää olisi todella suotava, ettei 25 hengen tarvitse ahtautua sisälle pienehköön omakotitaloon kahville.. Mutta tästäkään en aio huolehtia, säätä kun ei kukaan pysty hallinnoimaan. Kyllä me sinne sisällekin sateen/kovan tuulen sattuessa mahdutaan. Niin ja se kai olisi pahinta, jos joku perheenjäsen kuolisi häidemme alla.. Tämä kai on älyttömin huolenaihe, koska kuka tahansahan voi kuolla aivan milloin tahansa. Mutta realistisesti jos ajatellaan, isovanhemmatkin on jo iäkkäitä.. Mummoni sanoikin, että hänellä on tapana elää päivä kerrallaan, mutta kyllä hän nyt haluaisi elää edes häihin asti..

Olemme taivaltaneet yhteistä polkua jo noin kuusi ja puoli vuotta ja alkaneet suunnitella perheen perustamista.. Naimisiinmeno tuntuu luontevalta alulta sille. Aiomme viettää yhteisen loppuelämän, siksi